Iain Banks

Skotlantilaisen suvun ajassa poukkoileva saaga alkaa siitä päivästä, kun isoäiti räjähti. Dramaattisen alun jälkeen seurataan McHoanin suvun vaiheita, etenkin nuoren Prenticen ja tämän isän Kennethin silmin katsottuna. Tarina etenee ajassa sikinsokin, mutta loogisesti järjestyksessä: sukuun liittyvä mysteeri valottuu pikkuhiljaa tapahtumien myötä.

Tarinan ohella täsmentyy myös kuva McHoaneista, Urvilleista ja Watteista. Eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat perheet sekoittuvat ja törmäävät riemastuttavin tavoin. Crow Road on täynnä elämää.

Sukellus täysin vieraaseen elämäntapaan: päähenkilönä häärää ikivanhan, globaalin, megalomaanisen yhtiön rautaisin bisneshaukka, jolla on kunnianhimoa kiivetä vaikka takaperin Himalajan huipulle, rahoitusta ottaa taksin lailla suihkukone ynnä munaa painaa pahikset polvilleen ja ennen kaikkea tehdä juuri oikeat asiat. Kestää pitkään, ennen kuin tarina hahmottuu, mutta lopulta kaikki irralliset tapahtumat punoutuvat yhteen päättyen kihelmöivään loppuratkaisuun.

Iain Banks on ehdottomasti suosikkikirjailijoitani, jokainen lukemani kirja on vahvistanut tätä tunnetta. Samoin teki Kävelyä lasilla, kolmeen rinnakkaiseen osaan jakautunut romaani. Tarinat etenevät systemaattisesti, ja kirjan rakenne miellyttää minua suuresti. Mikä parasta, tarinat yhdistyvät kirjan lopussa varsin sattuvalla tavalla.

Ensimmäinen tarina kertoo Graham Parkista, lontoolaisesta taideopiskelijasta joka on Rakastunut. Toisen kertomuksen aiheena on niin ikään lontoolainen Steven Grout, omassa maailmassaan elävä harhainen mies. Kolmas tarina on joukon oudoin; sen aiheena ovat omituisessa linnassa vankeina olevat Quiss ja Ajayi, galaktiset viholliset, jotka pelaavat erikoisia pelejä. Koska kirjailijan nimestä puuttuu kuitenkin tällä kertaa "M.", ei tarina ole niin tieteiskirjallinen kuin voisi luulla.

Loppujen lopuksi kaikessa on vähintäänkin kohtuudella järkeä, asiat sointuvat yhteen ja loppu on muutenkin jännittävä. Kävelyä lasilla onkin yksinkertaisesti nerokas kirja.

Iain Banksin arvostettu esikoisromaani on melkoisen kieroutunutta menoa. En tosin tiedä, ehkä olen vain paatunut, mutta minusta kirja ei ollut lainkaan niin järkyttävä kuin mitä lukuisista kirjassa mainituista arvosteluista voisi päätellä.

Kirja kertoo 16-vuotiaan Frank Cauldhamen maailmasta, joka sijoittuu pienelle saarelle Skotlantiin. Frank ei ole turhan herkkä tyyppi, vaan suhtautuu aika kainostelematta siihen, että on tullut murhanneeksi kolme sukulaistaan. Frankin isälläkin tuntuu olevan omat salaisuutensa, eikä Frankin mielisairaalaan suljettu Eric-velikään aivan tasapainoiselta vaikuta.

Ainekset ovat siis lupaavat, ja niistä Banks kehitteleekin mielenkiintoisen paketin. Kirja pitää mielenkiintoa yllä hyvin, eikä loppukaan ole mitenkään ilmiselvä. Herkimpien kannattaa tosin jättää kirja väliin, erityisesti kovin eläinrakkaita ihmisiä saattaa järkyttää kirjassa kärsimään joutuvien eläinten määrä. Mitään silkkaa splatteria The Wasp Factory ei kuitenkaan ole, tuhti annos tummasävyistä huumoria aiheuttaa ajoittaisia naurunpurskahduksiakin.