Ben Elton

Tappavan kuuluisassa Elton käsitteli Big Brotherin, nyt ovat vuorossa kykyjenetsintäsarjat. Calvin Simms on Simon Cowelliakin julmempi menestystuottaja, joka joutuu lähes mahdottomalta tuntuvan haasteen eteen - mutta Simmsille mikään ei ole mahdotonta.

Juoni ei ole Chart Throbin paras puoli. Sen sijaan kurkistus tosi-tv:n kulisseihin ja siihen, kuinka lopputulosta manipuloidaan häikäilemättä on varmaa viihdettä kaikille tämäntyyppisiä sarjoja katsoneille. Eltonin terävän satiirinen ote on varmasti monin tavoin liioiteltua ja kärjistettyä, mutta pistää miettimään, kuinka paljon tuottajilla oikeastaan onkaan valtaa katsojiin ja kilpailijoihin. Viihdyttävä kirja on taattua Eltonia.

Vuonna 1993 ilmestynyt kirja saatiin suomenkielisenä vasta viime vuonna, mutta se on yhä ajankohtainen. Osa materiaalista on hieman 90-lukuista, mutta osa kenties aikaisempaakin osuvampaa. Uhkaava ekokatastrofi ja mainonnan ja kaupallistumisen yliote maailmasta jaksavat viihdyttää.

Elton on britti - sen huomaa viimeistään terävästä EU-kritiikistä. Taitava sanailija luonnostelee herkullisen karikatyyrimäisiä hahmoja - kirjan henkilöt eivät ole niinkään kiinnostavia henkilöitä, joista lukija välittäisi kuin juonen apuvälineitä, joita eliminoidaan tarpeen vaatiessa.

Kirjan juoni tarjoaa herkullisia käänteitä, räiskyvää toimintaa, ronskia seksiä, petoksia, murhia, jännitystä - niin, ja uhkaavan maailmanlopun. Eedenistä vikaan on takuuvarmaa viihdettä, jossa kätkee sisäänsä purevaa satiiria.

Tosi-tv -taloon on suljettu kymmenen kilpailijaa. Yksi murhataan raa'asti, mutta kuka on syyllinen? Luonteeltaan kirja on hyvin perinteinen suljetun tilan murhamysteeri, mutta tosi-tv -ympäristö tekee tarinasta kiinnostavan - varsinkin, jos on kiinnostunut kyseisistä ohjelmista.

Jonkinasteinen Big Brother -kokemus onkin mielestäni välttämätön, jotta kirjasta voisi nauttia täysipainoisesti. Pienet yksityiskohdat ohjelmasta ovat tuttuja Big Brotherista, samoin jotkut henkilöt.

Hyvin ja viihteellisesti kirjoitetun kirjan luki äkkiä. Ei kannata antaa hieman tylsän alun vaivata; päähenkilö, ylikomisario Coleridge, on hieman nuiva tyyppi, mutta tarina saa kyllä lisää vauhtia nopeasti.