William Gibson

William Gibson jatkaa nykyajan terävää scifististä tarkastelua. Spook Country muistuttaa Pattern Recognitionia monin tavoin, vaikka ei suoraa jatkoa olekaan. Jännittävä vakoojatrilleri on samanlaista tyylikästä ajankuvaa.

Hollis Henry on entinen rokkitähti, nykyinen journalisti, joka kirjoittaa juttua uudesta paikannusteknologiaan perustuvasta taiteesta. Tito on kuubalaiskiinalaisen rikollisperheen jäsen, jonka tehtävänä on toimittaa iPodeja salaperäiselle vanhalle miehelle. Milgrim on lääkeaddikti, joka on vangittu tulkkaamaan venäjää ja Volapuk-koodia niinikään salaperäiselle herra Brownille.

Gibsonin hillityn cool tyyli ei petä: Spook Country on alusta loppuun kauniisti kirjoitettu ja monin tavoin erinomainen kirja. Se on täynnä kiehtovia yksityiskohtia, jotka herättävät uteliaan mielen. Milgrim, esimerkiksi, kantaa mukanaan pokkaria keskiajan messiaskulteista ja lukee sitä aina silloin tällöin - aihe alkoi kirjan edetessä tuntua sen verran kiinnostavalta, että siihen lienee syytä perehtyä tarkemmin jossain vaiheessa.

Joitakuita Gibsonin tavaramerkkienpudottelutyyli saattanee tökkiä (varsinkaan kun eri tavaramerkeillä ei ole samanlaista merkitystä kuin Pattern Recognitionissa), mutta osaltaan sanoisin, että kirja on ylipäätään kirjoitettu niille, joille on merkittävää, että päähenkilön tietokone on nimenomaan PowerBook.

Fantastinen, innostava kirja, joka tapauksessa.

Tämä kirja sijoittuu vaihtoehtoiselle 1800-luvulle, jossa Charles Babbagen keksimä differenssikone on synnyttänyt kehittyneen tietoyhteiskunnan, jossa informaatio kiitää höyrykoneiden vauhdittamana.

On kirjassa juonikin, joka pyörii Lady Ada Byronin ja laatikollisen ranskalaisia reikäkortteja ympärillä. Juoni jää jonkin verran kiehtovan maailman varjoon, eikä välttämättä tyydytä kaikkia lukijoita. Kirjan rikas tunnelma riitti kuitenkin minulle lukunautinnon tuottamiseen.

Cayce Pollard on allerginen tavaramerkeille. Louis Vuittonin ja Tommy Hilfigerin kaltaiset logot herättävät suorastaan fyysistä pahoinvointia. Cayce käyttää allergiaansa hyödykseen työssään: hän arvioi, onko logoilla mahdollisuuksia menestykseen. Jos reaktiota ei ole, logo on huono. Vapaa-aikanaan Cayce jahtaa mystisten nettivideoiden, footagen, salaisuuksia.

Kirja luokitellaan pääasiassa scifiksi, mutta oikeastaan sen ainoa scifielementti on tietty maailmanrakentaminen; olkoonkin, että maailma on meidän maailmamme, vuonna 2002. Pattern Recognition onkin niin nykyaikaa, että se luultavasti vanhenee viehkeästi hyvin nopeasti. Gibson on ehdottomasti ajassa kiinni: tavaramerkit, Pollardin työ cool hunterina, viraalimarkkinointi, nettifoorumit, otakut...

Tarina on joka tapauksessa alusta loppuun vetävä, nokkela ja hyvin kirjoitettu. Cayce Pollard on suorastaan ihastuttava päähenkilö. Suosittelen, ehdottomasti, eikä kannata antaa scifileiman hämätä jos ei genrestä pidä; kiinnostus nykyaikaa kohtaan on jo riittävä syy lukea tämä kirja.