Henry James

Niinkin laimeat naisasiaihmiset kuin minä saattavat tulistua tämän kuvauksen luettuaan.

Amerikkalainen Isabel matkustaa sukulaistensa luo Eurooppaan. Hän on varma oman järkensä pystyvyydestä, ja tahtoo elää puhtaimmalla ja parhaimmalla, omatuntonsa hyväksymällä tavalla. Siis 1800-luvun malliin.

Tässä voimantunnossaan hän hylkii kosijoita ja omistaa elämänsä itsensä sivistämiselle ja henkevälle keskustelulle. Kuitenkaan, kuten arvata saattaa, ei hän näe kaiken johdattelun ja peittelyn läpi.

Raivostuttavan osuuden kirjassa muodostaa säädyllisen kulissin ylläpidon pakon kuvaus. Nainen ei Jamesin käsityksen mukaan voinut tehdä tiettyjä, radikaaleja asioita. Plääh. Kun loppuratkaisu sitten viimein saadaan puristettua Isabelista, on lukija jo rättiväsynyt toivomaan päätöksen muotoutumista. Suosittelen kuitenkin herättämiensä voimakkaiden tunteiden takia.