Katja Kallio

Katja Kallio kuuluu ehdottomasti suosikkeihini. Tämä tuorein kirja Karilla ei karahda karille, vaan takaa miellyttävän lukunautinnon. Poikkeaa Kallion edellisistä teoksista sillä, että tämä on huomattavasti vakavampi.

Päähenkilö on Katariina, joka asuu miehensä Ollin ja tyttärensä Elinan kanssa Suomenlinnassa.Kirja alkaa kun Katariina saa tiedon, että hänen isänsä Kari on kuollut. Katariina ei ole tavannut isää sen jälkeen, kun isä lähti, Katariinan ollessa 2v. Kun isän kuolema tuo esiin sisaruksia, se tuo uusia tunteita, joita kirjassa käydään läpi.

Luin kirjan palasina, kun en olisi millään raaskinut lukea yhtä soittoa. Sen ei olisi halunut vaan loppuvan, sillä jotenkin kirjan fiilis oli niin mukaansa tempaava.

Jos on nähnyt yhdenkin hyvän leffan, voisi lukea tämän kirjan ja katsoa, voiko bongata sen tästä mukavasta opuksesta. Kirja on elokuvaa ja elokuvafiiliksiä täynnä ja erittäin kepeään (naiselliseen?) tyyliin.

Minä en niin paljon katso elokuvia, mutta kun alkoi tulla tuttuja vastaan, kirja muuttui sitäkin mielenkiintoisemmaksi. Tämä kirja on nopeasti luettavissa ja ei tarvitse keskittyä, koska tarina koostuu kolumneista.

Tyypit on humoristinen kokoelma ihmiselämän arkkityypeistä. Joukosta löytyvät niin Synnytyssairaalaystävä, Lempikirjailija, Katolinen ystävä, Idoli kuin Maitokaupantäti.

Lyhyet kuvaukset kiitävät ohi hetkessä; tästä kirjasta riittää iloa vain hetken, mutta Kallion hauska kirjoitustyyli takaa, että ne hetket ovat viihdyttäviä.