Patricia A. McKillip : kaikki arvostelut

Patricia Anne McKillip on syntynyt karkauspäivänä vuonna 1948. Yhdysvaltalainen McKillip tunnetaan fantasiakirjoistaan ja erityisesti kauniista ja runollisesta kielenkäytöstä. McKillip on melko tuntematon kirjailija Suomessa, mutta varsinkin amerikkalaisten fantasiakirjallisuuden ystävien keskuudessa McKillip nauttii suurta suosiota. Suomessa Karisto on viime vuosina herännyt suomentamaan McKillipin kirjoja, joten McKillipin suosion voi odottaa kasvavan Suomessakin. Natasha Vilokkisen taidokkaat suomennokset tuovat McKillipin kauniit kirjat suomalaisten lukijoiden saataville.

McKillip on voittanut World Fantasy Awardin vuonna 1975 teoksellaan The Forgotten Beasts of Eld ja Locus-palkinnon vuonna 1980 kirjalla Harpist in the Wind.

Berylonin kaupunkia hallitsi Tormalynen suku, kunnes julma Arioso Pellior - Basiliski - surmasi hallitsijaperheen. Vain pieni poika jäi henkiin. Poika lähetettiin salaa pois kaupungista, kasvamaan kaukaisella saarella bardien suojissa. Poika, Rook, ei tiedä mitään menneisyydestään, mutta hänen sisällään palaa tuli, jota Rook ei voi hillitä loputtomiin.

Kun saarella lopulta lähes 40 vuoden jälkeen saapuu kaukainen sukulainen, Rook joutuu kohtaamaan muistonsa. On aika palata Beryloniin kostamaan - mutta Berylonissa kiehuu jo muutenkin. McKillip on tarttunut hyvin perinteisiin lähtökohtiin ja luonut niistä maagisen, omaperäisen tarinan, joka ei suostu asettumaan tavanomaisen kostokertomuksen peruskaavoihin.

Musiikilla ja soittimilla on tässä kirjassa erityinen merkitys. Kummalliset soittimet ja niillä soitettu musiikki sisältävät aitoa taikavoimaa, jota voi käyttää hyvään tai pahaan. Basiliskin laulu on kauniisti kirjoitettu teos, jälleen kerran McKillipin kynästä on syntynyt kauniita, runollisia lauseita ja taianomaista tunnelmaa. Juoni pitää otteessaan loppuun asti. Basiliskin laulu on kypsää, taitavaa fantasiakirjallisuutta, jota on helppo suositella kaikille hyvien tarinoiden ystäville.

Avainsanat: fantasia, kosto, magia, musiikki

Sisarukset Rois ja Laurel ovat toistensa vastakohdat: Rois on villi ja vapaa, Laurel rauhallinen kodinhengetär. Yhtä kaikki sukutilalleen naapuriin palaava Corbet Lynn saa molemmat sijoiltaan. Corbet Lynnin isä tappoi oman isänsä, joka viimeisellä henkäyksellään kirosi poikansa. Kirouksen mysteeri vetää Roisia puoleensa vahvasti. Laurel taas tuntee toisenlaista vetoa Corbetiin.

Tam Lin -legendaan perustuva kirja on enemmän satu kuin perinteinen fantasiakirja. McKillip on erinomainen kirjoittaja ja Winter Rose kauniisti kirjoitettu teos, jossa tunnelmaa riittää. Itse olisin kaivannut ehkä hieman vauhdikkaampaa juonta, mutta kelpasi tämä näinkin. Tunnelmallinen talvikertomus maistuu, kun kunnollisesta talvesta ei ole tietoakaan...

Avainsanat: fantasia, kiroukset, rakastavaiset, sadut, talvi

Mahtava velhotar Sybel elää vuorellaan halliten laumaa voimakkaita, tarunhohtoisia eläimiä, tallaten aikaisempien velhosukupolvien asettamaa elämänuraa. Perintöasema ja vuori ovat Sybelille hänen oma, yksityinen maailmansa. Toisin kuin edeltäjänsä, hän valitsee kuitenkin osallistua muuhun maailmanmenoon. Tai, kliseisesti, ehkä maailma valitsee hänet.

Tarina on sisällöltään kuin arvovaltainen myytti ja tarkkailevan ja hieman ulkopuolisen kertojanäänensä vuoksi kuin utuinen satu, mutta puhuu lopulta hyvin suoraan tunteiden monmutkaisuudesta, niiden tunnistamisen vaikeudesta ja itsensä tuntemisesta.

Tämän kirjan myötä Patricia A. McKillipin tuotanto siirtyy kokonaisuudessaan lukulistalleni.

Avainsanat: fantasia, magia, rakkaus, yksinäisyys

Unohdettu Ombria on mielenkiintoinen fantasiaromaani kaupungista, jonka alla ja sisällä on toinen kaupunki, varjokaupunki. Ombrian ruhtinaan kuoltua kaupungissa käynnistyy monimutkainen valtataistelu. Kuolleen ruhtinaan poika Kyle on vasta lapsi. Sijaishallitsijaksi nousee Musta Helmi, pelottava ruhtinatar, jolle kukaan ei mahda mitään. Juonitteluihin sekaantuvat omasta halustaan ja tahtomattaan monet eri ihmiset sekä Ombriasta että varjokaupungista.

Unohdettu Ombria on mukaansatempaava kertomus erikoisesta Ombrian kaupungista ja sen vielä erikoisemmista asukkaista. Tästä tulee hyvällä tavalla mieleen Neil Gaimanin Neverwheren perusasetelma: on olemassa kaksi kaupunkia, jotka sijaitsevat lähekkäin, mutta joista toisesta vain harvat tietävät. Romaanin juoni on kuitenkin aivan erilainen.

Kirja viehätti minua erittäin paljon. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja uskottavia. Fantasia ei ollut klisheistä, vaan tässä kirjassa oli aivan oma tarinansa. Juonenkäänteet ja paljastuvat salaisuudet yllättivät minut kerta toisensa jälkeen. Maailma oli kuvattu hyvin elävästi. Loppuratkaisu oli yllättävä ja hyvä. Niin, ja nykyfantasialle poikkeuksellisesti koko tarina kerrotaan yhdessä kirjassa.

En ole ainoa, joka kirjasta on pitänyt, sillä Ombria in Shadow voitti World Fantasy -palkinnon vuonna 2003. Patricia McKillipiltä soisi suomennettavan useampiakin kirjoja.

Avainsanat: fantasia, hallitsijat, magia, noidat