China Miéville

China Miéville palaa Bas-Lagin maailmaan ja New Crobuzonin kaupunkiin kolmannen kerran. Tällä kertaa kaupunki on vaikeuksissa: ulkoisena uhkana vaivaa sota maagisen Teshin kanssa, sisältä päin kaupunkia kalvaa sekalainen joukko kapinallisia ja vallankumouksellisia.

Kirjalla on kolme päähenkilöä. Judah Low on somaturgi, golemintekijä, joka etsii legendaarista Rautaneuvostoa. Cutter, Judahin rakastaja, etsii Judahia. Ori, kapinallinen, taistelee oikeuden puolesta - tai ainakin luulee taistelevansa. Rautaneuvosto löytyy, mutta mitä sen kanssa tehdään, on asia eri.

Miéville tietää mitä tekee. Iron Council on vetävä kirja, siinä missä muutkin Bas-Lagiin sijoittuvat teokset. Kolmikko on tasaväkistä tavaraa, vaan taidanpa pitää The Scaria edelleen parhaimpana.

Perdido Street Stationilla mainetta niittänyt Miéville on myös erinomainen novellisti. Looking for Jake on kahdeksan novellin ja yhden sarjakuvan kokoelma, joka esittelee Miévillen taitoja monipuolisesti.

Mukana on yksi Perdido Streetin New Crobuzoniin sijoittuva tarina, joka kertoo kirjassa vaivihkaa mainitun Jack Half-a-Prayerin tarinan. Muuten tarinat sijoittuvat mikä minnekin, joskin Lontoo esiintyy useammankin tarinan ympäristönä. Jään vain ihmettelemään, miksi Uuskummaa?-kokoelmaan valittiin juuri Familiar - tässä kokoelmassa kun olisi huomattavasti parempiakin.

China Miéville palaa The Scarissa Perdido Street Stationista tuttuun Bas-Lagin maailmaan. Kirja on samanlaista räjähtävää mielikuvituksen lentoa kuin edeltäjänsäkin: Armadan merellinen kaupunki, moskiittokansa, mahdollisuusmiekka... Kirja on täynnä kiinnostavia yksityiskohtia.

Perdido Streetin suurin heikkous oli maailman varjoon jäävä juoni. The Scarin kohdalla Miéville on onnistunut paremmin: juoni on kiehtova, eikä kirjaa malttanut laskea käsistään. Miéville nousi viimeistään tämän kirjan johdosta niiden kirjailijoiden joukkoon, joilta on yksinkertaisesti pakko lukea kaikki, mitä käsiinsä saa.

Tarina ei ole varsinaisesti jatkoa Perdido Street Stationille, vaikka sijoittuukin ajassa sen jälkeen. Jos aikoo lukea molemmat, kannattaa aloittaa Perdido Streetistä, mutta menetys ei ole suuri, vaikka toimisi toisinkin.

New Crobuzon, Perdido Street Stationin tapahtumien ympäristö, on riehakkaan mielikuvituksellinen kaupunki, jota asuttavat ihmisten lisäksi monet muut rodut. Steampunkista kun on kyse, laitteet toimivat höyryllä, tekniikka on putkia, venttiileitä ja reikäkortteja, kaupunkia valaisevat kaasulamput ja köyhyyttä ja kurjuutta riittää.

Tapahtumien keskellä on Yagharek, siipensä rangaistukseksi menettänyt lintuihminen, joka palkkaa tiedemies Grimnebulinin keksimään itselleen keinon lentää. Tarinaan mahtuu radikaalia tiedettä, rikollisia, salaperäisiä huumeita, valtava koko kaupunkia uhkaava katastrofi ja paljon kekseliäitä, hauskoja ja koskettaviakin kohtia. Tarina on kauttaaltaan hillitöntä mielikuvituksen lentoa; suosittelen ehdottomasti kaikille omaperäisen kirjallisuuden ystäville.