Charles Stross

Cory Doctorow kohtaa Stephen Baxterin! Accelerandossa yhdistyy Doctorow'n optimistinen transhumanismi Baxterin Manifold-sarjan kosmiseen skaalaan. Yhdeksän luvun aikana seurataan Macxin suvun kolmen sukupolven vaiheita ihmiskunnan levitessä maapallolta asuttamaan Jupiterin ja Saturnuksen kiertoratoja.

Kirjan luvut ovat suhteellisen irtonaisia, välissä tapahtuu melkoisia aikahyppyjä. Rakenne selittyy kirjan taustalla, luvut on alunperin julkaistu omina novelleinaan. On tarinalla sentään yhtenäinen kaari, mutta mukaansatempaavaa juonta hakeville Glasshouse on parempi valinta. Accelerando on kuitenkin kerännyt valtavasti kehuja, eikä suotta. Se on todellinen idearäjähdys, joka ampuu täyslaidallisia transhumanistista hulluutta ja singulariteetin sykettä. Kirjalla on vikansa, mutta siinä on sittenkin klassikon ainesta samaan tapaan kuin William Gibsonin parhaissa teoksissa.

Kirja on jännittävä kaikessa teknologisessa kehityksessään. Accelerandon matka hieman nykyaikaa kehittyneemmästä maailmasta singulariteetin syntymisen läpi postsingulariteettiin on huikeaa visiointia. Accelerando Technical Companion tulee varmasti tarpeeseen useimmille. Accelerandon kotisivuilta kirjan voi imuroida ilmaiseksi useissa elektronisissa formaateissa.

2600-luvulla eletään transhumanistisessa singulariteetinjälkeisessä yhteiskunnassa, jossa liikkuminen tapahtuu teleporteilla, tietoisuuden voi skannata tietokoneelle ja siirtää ruumiista toiseen, ihmisiä voi kopioida, kokoajat tuottavat tarvittavat tavarat tyhjästä ja raskas sensuurisota on repinyt yhteiskunnan hajalle.

Päähenkilö Robin osallistui sotiin, mutta on nyt siviilissä. Päästäkseen eroon sotamuistoistaan Robin on käynyt raskaissa muistinpoisto-operaatioissa. Toipuessaan hänet kutsutaan kokeeseen, jossa joukko ihmisiä suljetaan pimeitä aikoja, 1900-luvun loppua ja 2000-luvun alkua, mallintavaan yhteisöön. Singulariteetinjälkeiseen runsauteen tottuneelle nykyajan elämä on luonnollisesti pirullista puuhaa.

Stross ei tyydy irvailemaan nykyajan typeryyksille, vaan keittää kokoon melkoisen mysteerijuonen. Koeyhteisössä, lasitalossa, kaikki ei suinkaan ole kunnossa vaan jokin on hyvin pahasti vialla. Puhumattakaan siitä, että joku yritti jo lasitalon ulkopuolella saada Robinin hengiltä, syystä jonka Robin on varmasti joskus muistanut. Muistinmenetys ja identiteetin epävarmuus ovat muutenkin vahvoja teemoja kirjassa.

Singularity Sky oli jo hyvä, mutta mieltäkääntävän erinomainen Glasshouse nostaa viimeistään Strossin nykyscifin ehdottomaan kärkeen. Suosittelen, ja suuntaan oman nokkani kohti Strossin muita kirjoja.

Kirja alkaa reippaasti: Novy Petrogradiin sataa taivaalta puhelimia. Takapajulaplaneetalle on saapunut mystinen Festivaali, joka tarjoaa köyhille ja teknologiarajoitteisille siirtolaisille kaiken, mitä he ikinä haluavat, kunhan Festivaali saa vastineeksi viihdettä, uutta informaatiota.

Tälle ei luonnollisesti planeettaa hallitseva totalitaristinen Uusi tasavalta lämpene, joten sotatoimia on luvassa. Sotalaivaston kyytiin päätyvät YK-diplomaatti Rachel Mansour ja Maasta kotoisin oleva insinööri Martin Springfield, kirjan varsinaiset päähenkilöt. Sotaretkestä seuraa huolella kuvattuja avaruustaisteluja ja runsaasti toimintaa.

Kirja ei ole tiedonkulun vapautta koskevan sanomansa kanssa erityisen hienovarainen. Se ei haittaa; tarina on kiinnostava, ja Stross kuvaa avaruustaisteluja hyvin. Herkimmille kirjan vahva tieteellinen ote on varmasti liikaa - Singularity Sky on verrattain kovaa ja teknistä scifiä. Jos se ei ole ongelma, Singularity Sky on hyvää scifi-viihdettä.