Jyrki Vainonen : kaikki arvostelut

Mikael saa etäiseltä pikkuserkultaan perinnöksi komean merenrantakartanon. Perintöön liittyy kuitenkin ehto: kartanosta on tehtävä täysihoitola ihmisille, jotka etsivät elämässään uutta suuntaa ja merkitystä.

Ehto on outo, mutta Mikael suostuu ja heittäytyy täysihoitolan isännäksi. Täysihoitola Muistolaan muuttaa seitsemän kovia kokenutta ihmistä, joiden tarinoihin kirjassa tutustutaan. Perintö ei säästele keinoissaan: surrealismi puskee sisään ovista ja ikkunoista. Maagista realismia roiskuva kirja vangitsee outoon maailmaansa.

Kirjan ydinkysymys on "Mikä saa ihmisen elämään itseään vastaan?" Kirjan päähenkilöt ovat tehneet elämässään ratkaisuja, jotka eivät ole lähtöisin heidän omista haluistaan ja toiveistaan. Vauhtisokeudesta toipuminen edellyttää täyttä pysähdystä.

Kirjallisuuspalkinnoilla on paikkansa. Itse en olisi Perintöä keksinyt, ellei se olisi voittanut Kuvastaja-palkintoa. Aivan tavanomaisin fantasiakirjapalkinnon voittaja Perintö ei ole, mutta ehdottomasti palkintonsa ansainnut kirja todistaa Kuvastaja-raadin ennakkoluulottomuutta fantasiakirjallisuuden suhteen.

Perintö on mainio teos, joka aiheensa puolesta sopisi monille epämiellyttävässä elämässä kituville.

Avainsanat: hyvä elämä, ihmiskohtalot, outous, surrealismi

Jyrki Vainonen kirjoittaa outoja kertomuksia. Arkitodellisuuteen uiskentelee usein fantasiaa ja surrealistisia aineksia.

Kokoelmassa ollaan yhtäältä tukevasti arjessa. Kertomusten nimetkin ovat kotoisia tuttuja juttuja. Osa tarinoista on aika lähellä perinteistä novellia, esimerkiksi Kello ja Romutarha, joissa kummaa on lähinnä vain henkilöiden persoona. Myös Vene voisi tapahtua. Hame herättää päähenkilönsä muistot. Pullossa minäkertoja näkee veljensä katoavan valtavaan pulloon. Kirjastossa tulee jo vastaan absurdi maailma, kuten Housuissa, Pesässä ja Puutarhassakin. Kahdessa viimemainitussa on myös kauhutarinan aineksia.

Vainosen tekstiä on aina ilo lukea, ja hänen tarinoitaan voi suositella sillekin, joka ei ole kiinnostunut "vaikeista" novelleista. Tarinat ovat selkeitä, mutta eivät yksitasoisia. Kertomusten henkilöt elävät arjessaan usein yksinäisinä ja vankeina - akvaarion, ajan, pullon, ketunrautojen, housujen. Kertomusten pohjavirrat ovat tummasävyisiä, mutta Vainosen henkilöt useimmiten selviävät tavalla tai toisella voittajina, ainakin lajissaan. Mielikuvitusta kutkuttavat kuvat jäävät mieleen. Vaivihkainen huumori on mainiota.

Avainsanat: fantasia, novellit, outous, vangit