« Loora #12 | Etusivu | Loora #14 »

Loora #13

Ai että tuli lapsuus mieleen, kun näki pitkästä aikaa tuttuja paikkoja.

Kolme-nelivuotiaana kävin kaksi kertaa viikossa parin tunnin ajan saamassa kristillistä peruskasvatusta seurakunnan päiväkerhossa. Kerhon täti kertoi huikeita juttuja. En minä niitä ymmärtänyt, mutta nohevana kersana otin kuitenkin opikseni.

Äidin antama kyyti somalla punaisella potkukelkallani pitkin Pyynikkiä oli varhaistalvieni ehdoton must-juttu. Siellä oli paljon mäkiä, joissa kelkan liukuominaisuuksia oli hyvä testata.

Kerhossa omaksutut opit avasivat eteeni ihan uusia mahdollisuuksia. Kelkan jalaksilla seisova äitiparka vain ei tajunnut pointtia, vaan harasi jalalla vauhtia vähemmäksi.

- Älä pelkää, äiti! Anna mennä! Herra on meidän kanssamme!

Kerhon täti opetti pikkuminän myös ottamaan vastuuta toisten hyvinvoinnista. Varsinkin Jeesuksen.

Silakkalaatikko ei kuulunut lapsuuteni herkkuruokiin. Äitini toki tiesi tämän, ja niinpä hän ihmettelikin, kun ruokapöydässä pyysin toisen lautasellisen.

- Minä luulin, ettet sinä tykkää silakkalaatikosta, äimisteli äiti.

- En tykkääkään. Mutta Jeesus voi tykätä. Minun pitää antaa sillekin ruokaa, kun kerhon täti sanoi, että Jeesus asuu meidän sydämissämme.

Sokea lapsenuskoni on sittemmin väljähtynyt ja korruptoitunut niin, että nykyisin jarruttelen itsekin jo suvereenisti, niin potkukelkalla kuin autollakin. Minä myöskin syön ainoastaan omiksi tarpeikseni. Muut sisäelimissäni asustavat tulkoot toimeen omin eväin.

Kommentit:

Mikä ihana luottamus! :)

Tinka, anteeksi, että nyt vasta vastaan, mutta juuri heräsin - olen täällä 7 tuntia ajasta (= Suomen ajasta) jäljessä. Kokeilehan sitä pystyviivaa näppäinyhdistelmällä alt+”pienempi kuin” -merkki. Jos ei onnistu, voit hiirellä maalaten aktivoida | loora |:n tuolta sivun yläpalkista (tai Blogilistalta tai mistä vain). Sitten kopioit ja liität sinne, minne sen haluat. Toivottavasti näillä ohjeilla pelittää. :}

Hiihoo! lauluni soi! Kyllä nyt niin pelittää, että! KIITOS kovasti!! :D

|enhän| minoo |tajunnu| että tuossa tuomonen katkonen väkäviiva on. Ihan niinko oisin eka kertaa sen nyt nähny, ko siitä mainittit.

Ja hei, sain sen |toimimaan| kun käytin vanhaa tuttua Ctrl+Alt+pienempikuin -kolmikkoa.

Että voi pieni ihminen olla |onnesta ja ilosta| soikeena!

Hehee, on aina hauska nähdä iloisia ihmisiä. Se voi joskus olla niin pienestä kiinni, vaikka vain yhdestä pystyviivan pätkästä. Toivottavasti hyvä mielesi kantaa kauas! :}}

Kiitos, Herkkuli! Jotenkin kuitenkin tuntuu, että olisi pitemmän päälle saattanut koitua omalle tahi toisten terveydelle haitalliseksi moinen luottamus, niin ihanan absoluuttisena kuin se pienen ihmisen päähän iskostuikin. :}

Tiä tässä kelle ja mille nauran, mutta veet silmissä tuota luin. :D

Hei, Tinka. Hauskaa, jos viihdyit. Tarvitseeko sitä nyt niin aina tietää, mille nauraa - pääasia, että on mukavaa. Tulehan toistekin, jos vaikka hyvinkin toiset naurut irtoaisi. :}

Voi kuule, onhan täällä tullu käytyä kerran jos viidennenki ja pitäny tuo #13 jotenki klinkuttaa omille sivuille, mutta ko enhän mie tietokonevirtuoosi tajua, miten nuo PALKIT sinun nimessä sais aikaseksi. Sitäpaitti niitä näkyy aika monen nimessä. Nykysin.

Mikä on se näppäinduo tai trio?

Ei onnistu, vaikka mitä yritän. Ja tuskin ne iitä ja älliä on??

Vähänkö noloa, mutta kysyvä ei ojaan maadu. Kiitos.

Jätä kommentti