Vuodatuksen serveri näyttäisi olevan nurin tai jotakin. Heti aamustako pitää ihmisen ruveta kasaamaan itseensä angstia ja ahdistusta. Voi hyvänen aika sentään tätä elämää.

Suosikkilistan läpikäyminen kahvikolpakko kädessä ja rööki suupielessä on vähän kuin aamun sanomalehteä selailisi. Virheilmoitusten rätkähtäminen ruudulle ei ole yhtään vähemmän ärsyttävää kuin sivujen puuttuminen lehden välistä. Tuntuu että pitäisi soittaa johonkin. Jakelupäivystykseen? Tuokaa uusi ehjä lehti tänne heti! Mikä on Blogistanin jakelupäivystyksen numero?

Vuodatuksen ylösnousemusta odotellessa lueskelen päivän uutisia lehtien nettisivuilta. Sen jälkeen voisin rojahtaa hetkeksi takaisin sänkyyn lukemaan kirjaa. Siis sellaista oikeata vanhanaikaista paperisivuista kirjaa.

Parempi puoliskoni (lue: nörtimpi puoliskoni) ei juurikaan lue mitään, mikä on painettu paperille. Hän kyllä lukee paljon, mutta vain tekstiä, joka löytyy netistä. Bussiaikatauluista lähtien. Meillä on kaikki kaupungin bussiaikataulut siististi numerojärjestyksessä sohvapöydällä, mutta silti nekin mieluummin etsitään netistä ja odotellaan ikuisuus hitaiden pdf-tiedostojen latautumista.

Eihän siinä sinänsä mitään. Netti on ihan kiva ja kätevä juttu. Sieltä löytyy suhteellisen helposti paljon tietoa - oikeaa ja väärää - ja siellä voi puuhastella aikansa kuluksi melkein mitä vain. Mutta kaikella on rajansa. Minun rajani luultavasti ylittyisi sillä hetkellä, kun näytölleni pompahtaisi viereiseltä koneeltä viesti: "Wanna cyber?"