« Loora #21 | Etusivu | Loora #23 »

Loora #22

Aivot ovat remonttihommien jäljiltä tapettiliisterissä ja silmissä on maaliroiskeita. Eikä remppa ole vielä edes valmis. Ammattimieheltä tällaisetkin jutskat hoituisivat suitsait kädenkäänteessä silmänräpäyksessä puolihuolimattomasti siinä sivussa yhdellä kädellä. Mutta minä en ole ekspertti, ja kaikki menee aina pitemmän kaavan mukaan - jos menee.

Niinpä minä esimerkistä innostuneena päätin tällä kertaa aikaa ja lukijoita säästääkseni lukea teille ääneen pätkän toisen kirjoittamaa tekstiä.

Miettinen meni terveyskeskukseen saadakseen lääkärintodistuksen ajokorttia varten. Tohtori tutki miehen tarkoin, teki joukon kokeita ja kysyi sitten, oliko kellään lähisukulaisista tubia. - Tubia ei ole, Miettinen muisteli. - Mutta vaimon veljellä on Audi. (Matti Punttila: Pilkettä silmäkulmaan, WSOY 2001)

Että tämmöistä tänään.

Kommentit:

Muruseni, en ikinä koskaan voisi olla kahta viikkoa pois täältä. Tokkopa edes bannaaminen auttaisi. :D

Itkin jo Acerin huoltopuhelimeen tänään, että Esa on laitettava sitten pian takaisin kotiin. Siellä oli ystävällinen mies. Oulusta kotoisin, kuulemma. Terveisiä vaan, jos sattuu lukemaan!

Varmasti meni terveiset perille, sillä kaikki ystävälliset huoltomiehet lukevat tätä blogia joka päivä suihkussa tai lenkillä ollessaan. Terkkuja vain minultakin!

Muista sitten soittaa viimeistään heti perjantaiaamuna ja kysyä, josko Esa olisi jo kunnossa. Ja siitä eteenpäin sitten vähintään pari-kolme kertaa päivässä. :}}

No niin! Esa on postissa. Mulla onkin täällä nyt naapurin Mokbar, jonka näytössä kuva on toiselta puolelta niin rullalla, että tulee pahoinvointi ja päänsärky, jos on vähänkään pidempään koneella. Mutta kuitenkin! Kone!

Joo, soitellaan! Oulun pojasta ja minusta tulee varmasti bestikset seuraavan viikon tai kahden aikana! :)

Hieno homma, Herkkuli! Siis että on edes joku tuuraamassa Esaa näinä kovien koettelemusten aikoina. Älä tuijota liikaa sitä Mokbarin ruutua, ties vaikka altistuisit kosmiselle säteilylle tai jotakin. :}

Herbert on kuulemma jumissa, joten en tiedä, olisiko siitä pahemmin sinulle apua ollutkaan, mokomasta villatumpusta.

Olen jurr... jumissa. P:n ja Å:n välissä. :|

Se kuuluisa iso pyörä liikahti kun luin menopaussia - täällähän tosiaan puhuttiin remontista, mutta en katsonut käydessäni mihin linkki vie. Hauska! Hyviä uudistuksia käyttömukavuuden ja tyylin eteen olit tehnyt.

Ymmärrän liisterit ja roiskeet myös, suunnittelen amatööripohjalta eräitä sivuja ja tuskastuttaa, lähinnä ajanpuute. Taidan suunnitella yhdistyksen jäsenille massapostin: uutta webmasteria kaivataan.

Audista sen verran, että ystävätäreni mietti kerran erästä autoa ja kysyi minulta: Mikä se on se auto, missä on ne neljä rengasta? Minä siihen lempeästi, että: Kulta, kaikissa autoissa on. (Vaikka tiesinhän minä, että kyse oli Audin logosta - hohhoh, vitsiniekkojen vitsiniekka)

Esan kanssa viimeinen ilta ennen eroa.

Pauliina, kiitos kannustuksesta! Sitä ei voi koskaan saada liikaa hän, jolla ei ole paljon hajuakaan mistään, mutta joka tekee silti. Osoitteeni on Yrityksenjaerehdyksentie 1. Juuri minunlaisiani ihmisiä lienee vihannut se, joka keksi kaikki eri tavoin käyttäytyvät selaimet. Niin että mikään, mikä toimii yhdessä, ei vahingossakaan toimi niissä 26 muussa. Tai sitten he vain halusivat tehdä elämästäni mielenkiintoisen. Ja totisesti onnistuivat! :}}

Herkkuli, sinun Audi-vitsisi oli paljon parempi kuin minun. Joka siis ei edes ollut minun vaan herra Punttilan. Minun tulee sinua kahdessa viikossa iso ikävä. Käskethän niiden pistää hösseliksi sen Esan kanssa!

Koska päivä on ollut päätä tyhjentävä, niin avasin kirjan Hyvin sanottu: 101 vinkkiä jokaiselle puhujalle.

"Voi ehdottomuuden kirousta. Ja sen vierellä on vielä pakko pitää itsekritiikin korvaa avoinna." - Aaro Hellaakoski

Tämän täytyy olla johtatusta! Älkäämme siis olko itsellemme liian ehdottomia ja tukkikaamme itsekritiikin korvaa vaikka jollain mieltä tyhjentävällä äänellä, kelle se mikin sitten onkaan. Mutta olkaamme itsellemme antoisia.

Sanoo naapuri Yrityksenjaerehdyksenkuja 13:sta. Juodaan kahvit ja juorutaan naapureista ja aljetaan sitten taas. Me vielä jonain päivänä muutamme täältä Kertalaakistakaikkioikeinkujalle.

Niinpä niin, Mea. Mutta kun…! Omaan osaamattomuuteen ja älyämättömyyteen ei vain totu. Ymmärrän kyllä sanasi, sillä toisen mokat on aina helpompi antaa anteeksi kuin omat. Vaan istukaamme toki kotvaseksi alas, ottakaamme kupponen kuumaa (tai kuka nyt mitäkin haluaa), hengittäkäämme syvään ja rentoutukaamme. - No niin, sitten jatketaan!

Jätä kommentti