On näköjään ollut tänään muuallakin pyykkipäivä tai muuten vain pesukoneet mielessä. Itselläni oli pyykkipäivä, mutta mielessä pyöri muutakin kuin pesumasiinat.

Minä ajattelin varpaankynsiä.

Lukion biologian tunnilla muistan opetetun, että on olemassa kahdenlaisia perintötekijöitä, resessiivisiä ja dominoivia. Dominoivaan periytymiseen riittää yksi geeni. Resessiiviseen tarvitaan isä ja äiti. Jotenkin näin se kai meni.

Joka tapauksessa, elinikäinen empiirinen tutkimukseni on osoittanut, että varpaankynnet ovat erittäin dominoivia.

Äidin varpaankynsistä ei ole paljon sanottavaa. Silloin tällöin sakset käteen, nipsnaps, ja se oli siinä. Kadehdin äitiäni.

Kun varpaankynnet kasvavat paitsi päistään ulospäin, myös sivuiltaan rullalle sisäänpäin, ollaan kuulkaa totisen paikan edessä. Sellaisten kanssa eläessä eivät mitkään aseet ole liian järeitä. Olen kokeillut varmasti kaikkea putkitongeista lähtien yrittäessäni kaivaa kynsiä ulos varvaslihasta. Veri roiskuu, ja naapurin koira olisi innoissaan saadessaan haukata lennosta ympäriinsä sinkoilevia tuoreita lihapaloja. Paitsi ettei naapurissa ole koiraa.

Ainoa lohtu tässä on, että myös korvat ovat dominoivia. Äidinäitini totesi kerran tyttärelleen: "ei sussakaan juur muuta kaunista oo kun korvat". Minulla on äitini korvat.