Maassa maan tavalla. Pätee myös talvipukeutumiseen. Tulipahan taas mieleen, kun loppuviikosta saimme tänne muhevan parinkymmenen sentin lumikerroksen (joka tosin on jo hyvää vauhtia sulamassa pois).

Talvikuukausien keskilämpötila on täälläkin reippaasti pakkasen puolella. Viime talvena lämpömittari valahti useammankin kerran -30 asteen tietämille. Näin ollen voisi luulla, että täkäläiset sonnustautuvat talviulkoiluun kotosuomalaisten tavoin tälläytymällä paksusti ja lämpimästi päästä varpaisiin. Väärä luulo.

Talvivaatetus on jotakuinkin yhtä kuin toppatakki. Hanskoja näkee satunnaisesti, paljaita naisten sääriä minihameen jatkeena sitäkin useammin.

Aikuisten kohdalla on toki heidän oma valintansa, mitä päällensä laittavat ja mitä eivät. Mutta kun sama alipukeutumistrendi ulottuu myös pikkulapsiin, niin kyllä välillä pistää skandinaavia hirvittämään.

Lasten sukkahousut ovat täällä sangen harvinainen näky, samoin potkuhousut ja -puvut, toppahaalareista puhumattakaan. Rattaissa istutaan pienet paljaat pakkasenpuremat nilkat collegehousujen ja lenkkitossujen välistä vilkkuen. Kädet ja pää ovat nekin usein paljaina.

Lastenvaunujahan täällä ei ole ollenkaan. Rattaat on suunniteltu niin, että niihin voi kiinnittää turvakaukalon pikkuvauvojen kärräämistä varten. Kylmällä säällä rattaat peitetään erilaisilla huopa- tai peittoviritelmillä, joiden läpi ilma ilmeisesti kuitenkin pääsee kiertämään, koska nassikat eivät tietämäni mukaan näiden tsydeemien alla tukehdu.

Vaikka meikäläinen katselee tätä touhua hivenen kauhistuneena, niin ihan kunnon ihmisiä noista vähäpukeisista ipanoista kuitenkin näyttää kasvavan. Kenties varhaislapsuuden kylmäkäsittely jopa siinä määrin karaisee heitä, ettei sitten isompanakaan tarvitse enempiin toppauksiin itseään talvenselkään paketoida.