Kuulostavat aika samanlaisilta kuin ne, joita taannoin täyttelin. Tuo asuttujen osoitteiden luettelo oli kaikkein pahin, kun oli tullut opiskeltuakin useammassa kaupungissa ja asuttua kaikenlaisissa solukämpissä. Pistin listan visusti talteen, niin hirveä työ siinä oli.
Halusivat myös todisteita yhteisistä taloudellisista järjestelyistä. Siitä oli siinä mielessä hyötyä, että kun ei ollut yhteisiä omistuksia eikä pankkitilejä, piti todisteiden kokoon raapimiseksi käydä lävitse kaikenlaiset eläkkeisiin liittyvät henkivakuutukset ja muut, joissa pitää nimetä edunsaaja. Ja herranjestas, sieltähän löytyi joka riviltä ex-vaimon nimi! Ei löydy enää.

Hih, niin sitä pitää! Sinulle näköjään koitui siitä prosessista jopa jotakin ihan henkilökohtaiseksikin hyödyksi luettavaa. Lucky you!

Itse en ole omista kupongeistani löytänyt vielä mitään yksityiskohtaa, jonka esille penkomisesta voisi sukeutua mitään hyödyllistä. Paitsi tietysti se itse lupa. Mutta sitä ennen täytyy siis jotenkin selvittää, missä sitä oikein on tullut asuttua. Ja paljon muuta.

Jotenkin tuntuu, että ns. järjestetty avioliitto olisi paljon helpompi todistaa aidoksi rakkaustarinaksi kuin tämmöinen perinteisesti edennyt romanssi. Silloin olisi varmasti tullut otatettua itsestämme iso kasa valokuvia erilaisissa aikaan ja paikkaan sidotuissa tilanteissa ja lähetettyä (ynnä säilytettyä) kirjeitä, laskuja, kuitteja ynnä muuta todistusaineistoa. Mutta kun me emme suhteen alussa tienneet, mihin päädymme, niin vähän huteralla pohjalla on tämä todistelu.

No, mennessäänhän tuon näkee, mihin tämäkin johtaa.

Voi pyhä sylvi, etten sanoisi! Mulla on kyllä hyvä numeromuisti, mutta juurikin äskettäin huomasin, että ylitettyäni 15 kotiosoitteen historian on kamalan vaikea muistaa kaikkia talon ja etenkin asunnon numeroita oikeissa järjestyksissä ja sitä rataa.

Meidän suhteen ajalta voisi hyvinkin löytyä monenlaista dokumenttia tapahtumien kulusta niin kirjallisesti kuin kuvallisestikin, mutta niitä ei taideta tarvita täällä mihinkään. Avikseenkin päässee pelkkä esteettömyystodistus kainalossa.

Toivotan onnea selvitystyöhön!

Heh Herkkuli, sinähän voisit lainata minulle muutaman osoitteen. Ottaisin myös kernaasti lainaksi muutamia messeviä suhdedokumentteja, mutta valitettavasti niitä ei palauteta, joten lainaaminen ei tule kysymykseen. Muuten toimisi varmaan tosi hyvin! :}}

Mutta jospa sinä alkaisit poliittisesti ahdistella minua, niin sitten voisin anoa pakolaisstatusta. Ota vaikka pari kaveria kimppaan, niin on vaikuttavampaa. :D

Osoitteita on vaikka muille jakaa ja mistä valita. Minkäköhän sortin dokumentteja ne sinne kelpuuttavat sitten. Valokuvista voi olla vaikea erottaa juuri teidän kasvoja, mutta kuinka justiinsa sen tarvii olla. Miten ylipäätään voi todistaa, että ne dokumentit on just omia tai liittyy mitenkään mihinkään. Ihme meininki.

Tuota.. minkäköhänlaisia rangaistuksia poliittisesta ahdistelusta langetetaan nykyään? :0 Aika tiiviisti olen lymynnyt täällä kommenttisektorilla, että jos näistä saa jotain pelotetta riivittyä kasaan, niin oisko se siinä? Se ahdistelu meinaan.

Ihme meininkiä on, totisesti! Siinä(kin) olet täysin oikeassa. Mutta jos minulta kysyttäisiin, niin ei se ole niin nokon nuukaa. Kunhan on paljon kivoja fotoja ja kaikkea jänskää, niin virkahenkilöt viihtyvät paremmin niiden parissa sen 6-12 kk, jonka lupahakemuksen käsittely vähimmillään kestää. Itse asiassa, jospa liittäisi mukaan pari mukavaa lautapeliäkin. Eikö se olisi huomaavainen ele?

Mitä poliittiseen ahdisteluun tulee, niin minulle kelpaa kaikki. Olen laskenut vainokynnykseni hyvin alas ihan tätä prosessia varten niin, että minun mittapuuni mukaan ahdistelun ja vainon tunnusmerkit täyttyvät kaikkialla. Olen lisäksi suunnitellut, että seuraavan kerran maahan tullessani ryntään alasti passintarkastukseen, jotta saavat vakuuttavan kuvan minun pakolaisuudestani. Eiköhän se siitä. Onneksi ihmisellä on sinunlaisiasi ystäviä, jotka ovat valmiita auttamaan! :}}

Toisaalta mitä kivaa on asua ulkomailla, jos siitä ei joudu yhtään kärsimään. Minusta ihan oikein niille, jotka täältä karkaavat. :)

Kärsimys kaunistaa. Ei kun se olikin kylmä kahvi. No, joka tapauksessa, kärsimys ei lopu, olipa siellä tai täällä. Mutta ole huoleti, Saara, ihan kohta minä lopetan karkailun tältä erää ja tulen sinne. Ja sittenpä minä vasta kärsinkin! Kärsin, kunnes taas karkaan. Ja sen jälkeen luultavasti keksin taas jotakin uutta kärsittävää. Oi sitä kruunun kirkkautta! :}}

Niiiiin, sille on muuten nimikin, se on vitutuksen vakio. Se on aina määrältään sama, vaikka aiheet muuttuvatkin. Sitä en kyllä tiedä, miten maantieteelliset olosuhteet vaikuttavat siihen, eli onko täällä vitutuksen vakio tavanomaista suurempi noin globaalisti ajatellen... hm... sehän on nimittäin mahdollista.

Sen tiesin, että paheiden summa on vakio. Mutta että vitutuksenkin. - No, tarkemmin ajatellen se kuullostaa kyllä ihan järkeenkäyvältä. Itselläni ainakin käyrä pysyy vakiosti korkealla. Silloinkin kun ei vituta, vituttaa se, kun tietää, että kohta taas kumminkin vituttaa.

Tuohon universaaliin vitutusindeksiin en koulutuksen tässä vaiheessa osaa vielä ottaa kantaa. Empiirinen tutkimustyöni on toistaiseksi tapahtunut lähinnä henkilökohtaisella tasolla. Mutta kenties sitten joskus, jos saan sen pakolaisstatuksen, voin ryhtyä täällä tutkimaan aihetta laajemmin valtion tuella. :}