« Loora #43 | Etusivu | Loora #45 »

Loora #44

Edellisessä ruimaisussani puhuin pahaa ulkomaan kielestä. Mutta ei se aina niin mutkatonta ole tämän omankaan kanssa. Rikashan tämä on, mutta joskus joltisenkin vaikeaselkoinen.

Usein kaverit lohduttelevat toisiaan sanomalla, että älä ole moksiskaan. Mutta jos tämä ei kovista ponnisteluista huolimatta ota onnistuakseen, niin ollaanko silloin moksis?

Entäs se, kun pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen? Mitä sillä lusikalla olisi tarkoitus tehdä? Ja mistä tietää, onko käsi riittävän kaunis, jotta siihen voi ottaa lusikan?

Onneksi sentään kukaan ei ole vielä käynyt minun kimppuuni. Tai kenties onkin, sillä en ole kyennyt selvittämään, mikä ja missä on minun kimppuni. Ellei sillä sitten tarkoiteta ihan tavallista kukkakimppua. Siihen nyt ei ainakaan ole kukaan toistaiseksi käynyt. Hyvä niin.

Loppukevennykseksi voisin laittaa tähän pienen, aihetta etäisesti sivuavan lapsuusmuiston. Kaikkihan me rakastamme lapsuusmuistoja, eikös vain!

Lapsuuskotini kerrostalopihassa isommat lapset intoutuivat toisinaan kiusaamaan pienempiään. Ja minä luonnollisesti olin aina se pienempi. Joskus 4-5-vuotiaana kitisin äidille, että isot lapset kiusaa. Äiti sanoi, että jos joku kiusaa, lyö turpiin. Eräänä päivänä ovikello soi. Neljännen kerroksen oven takana seisoi hengästynyt minä, joka puuskutti: "Nyt äiti sano äkkiä missä se turpi on!"

Kommentit:

Lapsuusmuistot kruunaavat postauksen. Löysitkö, missä se turpi oli?

Kyllä, kieli on ihmeellinen asia. Niin kuin ihmisen mieli. Ellei ole mielipuoli.

Heh, Susu. Turpi kyllä lopulta löytyi, mutta yleensä se oli niin ylhäällä, etten siihen ylettynyt. Elämä on joskus epäreilua.

Juu, mieluummin mielipuoli kuin kielipuoli. Tosin itse tunnen olevani enemmän tai vähemmän sekä että. :}

On sulla täällä kaikkea kivaa. Tuokin tuolla kallona rattaissa.

Kaikkea kivaa pitää olla! Muuten ei kenelläkään ole kivaa. Kaikella kivalla voi vähän yrittää kompensoida sitä, että itse jutut ovat yleensä mitä sattuu, sieltä tännepäin tai ainakin heikunkeikun.

Kivaa on myös se, että Sinäkin huomasit minun konehuoneeni uuden webbikameran. Muuten olisi ihan hukkaan mennyt sekin kiva.

No kai mä nyt ton huomasin heti. Se on niin söpö.

Tuli tässä mieleen, että ehkä se joulupipo ei oo kovin käytännöllinen täällä; voi jäädä rattaisiin kiinni tai muuten vaan ei erotu tuosta tiiliseinästä.

Lapsuusmuistot oli meilläki tänäaamuna kovasti mielessä, kun kauppareissulla autossa piti muistella kaikenlaisia hätiä. Oi aikoja, oi tapoja.

Saara, parempi kallona rattaissa kuin kapulana. Siitä lähdemme. Tai mene, tiedä. Tiedä häntä. Ei päätä eikä häntää. Häntäpää.

Tinka, ihan hyvä, että jätit pipon narikkaan. Meillä täällä ei harrasteta jouludekoreerauksia. Niistä sai lapsena tarpeekseen. Mistä tulikin mieleeni, että minullakin tuli lapsena usein autossa pissihätä. Myös jouluna. Vai viittasitko tuossa peräti Isoon Hätään. Siinä tapauksessa ei ole totisesti ihme, jos tuli joulu mieleen. Ja lapsuus.

Äh..taas minut ymmärrettiin väärin. Otetaas uusiks; joulupipa vihjailulla (jotka taas liittyvät kellariin) tarkotin kyllä ihan _Sinua_, mulla on ihan omat mustat piponi, minen mittään punasta päälleni pue.

Toisekseen; oli onni, että _olimme autossa_ niin ei kaikkien korviin kuulunut, miten vertasimme ja kertasimme kokemuksiamme ym. Ei siis ollut kyse akuutista hädästä, eh..

Säästän sinut tarkemmilta tarinoilta lapsuudestani, mutta pointti oli viimehetken hädissä ja nauramisessa ja pidätyskyvyssä tai -kyvyttömyydessä, kun ikää oli alle ekaluokan. Ja juuei, ei väliä, oliko iso vai pieni hätä.

Viksut on keksiny nykyaikana tenaleidit, ehkä niille tulee joskus käyttöä, jahka tässä...

Hih, Tinka. Kyllä minä ymmärsin, kunhan kiusin Sinua. Pikkuisen saa aina joskus kiusia, eikö saakin. Varsinkin, kun olen ollut jo iät ajat tonttujen mustalla listalla, eivätkä ne suostu tulemaan kurkkimaan ikkunani taa. Kiltti tai ei, ei mitään väliä. Lahjoja ei tule. :P

Höpötyksen makua :)

Sait minut melkein kertomaan noloimmat ja tyhmimmät lapsuusmuistoni, ja ihan vaan kiusallasi. :P

Auts. Nyt siis sain taas ansioni mukaan ja jäin ilman Tinkan lapsuusmuistoja! Sen siitä saa, kun kiusaa toisia. Turpiin tulee. :{{{

Siehän _säästyit lapsuusmuisteloiltani. Ja multa ei saa kukaan koskaan trupiin, ei edes kiusijat. Siinä voi hajota vaan oma käsi ja milläs sitä sitte kirjottaa!

Päivitäs nyt, että saadaan tänne jotain järkevää luettavaa taas vaihteeksi :)

En minä halua säästyä kenenkään lapsuusmuistoilta (paitsi kenties omiltani)! Minä haluan lukea ne kaikki! :}}

Älkääs kuulkaas yhtään yrittäkö siellä. Ettäkö täältä muka pitäisi löytyä myös jotakin järkevää! Ei onnistu! Tämän blogin ainoa järkevä asia on tuo konehuoneen webbikamera. Kaikki muu on silkkaa rimanalitusta.

Sitä paitsi nyt ei ehdi päivitellä. Kohta lähden ensiapuun istumaan ja pitämään seuraa paremmalle puoliskolle, jonka hampaaseen iski bugi, ja nyt on leuka tuhannen turvoksissa hänellä. Antibiootteja kehiin!

Auts! Bugit ei oo koskaan kivoja missään. Toivottavasti antoivat sellaset antibiootit, mitkä parantaa. Nyt sitte vaan teetä ja sympatiaa.

Hmmm, täällä puhuttiin jotain riman alituksesta, joten päätin ilmoittautua. Mutta tavaksi en ota! Hui, pelottaa näin suuressa maailmassa, oma häkki paras häkki...

Tinka, reseptin saimme juu. Nyt vielä pitäisi saada roudattua itsemme apteekkiin. No, ehkä sekin vielä tässä ennen joulua todellistuu.

------------

Siunatkoon! Itse Petra the Comment Animal! Tervetuloa!

Jepjep, aina kun rimanalituttaa, niin tänne vaan! Kaivamme tarvittaessa vaikka kanavan riman ali, ettei tarvitse pelätä ahteripuolen juuttumista. Meillä täällä räätälöidään palvelut ihan asiakkaan tarpeiden mukaan. Eli mitäs sais olla? :}

Jätä kommentti