Loora #46
Tässä vanhoja osoitteita sun muuta pientä kivaa nippelitietoa ylöskirjaillessani olen jälleen kerran itsekseni ihmetellyt, miten vinkeä värkki ihmisen muisti onkaan. Minkähän muotoinen se mahtaa olla? Onko se niin kuin jäätelötötterö? Tötterön kärjessä on reikä, ja sieltä tipahtelee randomgeneroidusti numerosarjoja, joista sitten pitää osata päätellä, ovatko ne puhelin- vai postinumeroita, ja jos ovat, niin kenen. Vai onko muisti pyöreä pallo niin kuin lottokone? Pyörii aikansa ja sylkäisee sitten ulos jotakin, jota pitää yrittää sijoittaa johonkin kokonaisuuteen, kunnes arvotaan seuraava muistikuva.
Jotkut ihmiset kehuskelevat erinomaisella numeromuistillaan. Jotkut taas sanovat, että heillä on valokuvamuisti. Minulla ainoa kelvollinen muisti on sormenpäämuisti. Eikä silläkään paljon kehua voi.
Sormenpäämuisti on se, joka esimerikiksi tietokoneen näppäimistöltä löytää toisinaan jopa ihan oikeat kirjaimet. Sormenpäämuistin avulla pystyy myös näpyttelemään ulkoa puhelinnumeroita ja kaikenlaisia numerokoodeja. Sanella niitä ei osaa eikä kirjoittaa paperille, ellei pistä silmiä kiinni ja kuvittele sormillaan näppäilevänsä niitä johonkin koneeseen.
Sormenpäämuistin toimiminen edellyttää jatkuvaa ja säännöllistä käyttöä. Totesin tämän kerran ollessani yksin ylitöissä ja käytyäni puolen yön jälkeen pikaisesti ulkona tupakalla. Ulko-oven nelinumeroista lukkokoodia ei tarvinnut päiväsaikaan käyttää, mutta öisin kyllä. Aikanaan, kun koodin käyttö oli ympärivuorokautista, oli numerosarja syöpynyt sormenpäämuistini kautta selkäytimeen. Aikojen kuluessa koodi oli kuitenkin käyttämättömyyttään hävinnyt sormenpäistä eikä sitä löytynyt myöskään jäätelötötterö- eikä lottokonemuistista. Hyvän tovin sain ulkoportailla istuskella ennen kuin yövartija tuli kierrokselleen ja päästi minut sisään hakemaan takkini ja tavarani.
Ei sentään ihan niin kökösti käynyt kuin Jahnukaiselle, joka hänkin kärsi huonosta muistista.
Kommentit:
Minulla on myös sormenpäämuisti. Se muistaa käsittämättömästi eri pankeissa käytettävät salasanat ja tunnukset, kun vain asettelen sormeni näppäimille ja olen ajattelematta. Puhelinnumeroita ja PIN-koodeja en muista mutta muistan kuvion, jonka ne muodostavat puhelimen nappiloilla. Se on siis enemmän silmämuisti.
Lisäksi minulla on erittäin valikoiva muisti. Muistuttaa lottokonetötteröä mutta se katsoo joka pallon numeron ennen kuin paiskaa sen muistitötteröstä ulos.
Kommentoi: mea![[TypeKey Profile Page]](http://www.melankolia.net/loora/nav-commenters.gif)
|
20.12.05 23:00
En siis näköjään tässäkään suhteessa ole mitenkään ainutlaatuinen. Toisaalta huomio on huojentava, toisaalta masentaa, kun olisi se vain niin kiva olla edes jossakin suhteessa ihan erilainen kuin kaikki muut.
Mitähän kaikkea valikoivaa ihmisessä oikein onkaan? Siis valikoivan muistin ja kuulon lisäksi. Voisinko minä esimerkiksi olla valikoivasti erilainen kuin muut? :}}
Kommentoi: |noone| | 20.12.05 23:05
Olethan sinä ainutlaatuinen. Sun sormenpäät lottoaa ja mun kone lavikoi (hieno sana, piti olla valikoi mutta olkoon noin) tötteröön. Ja toisekseen, aika ainutlaatuista on että kaksi näinkin ainutlaatuista otusta osuu samaan talliin.
Kommentoi: mea![[TypeKey Profile Page]](http://www.melankolia.net/loora/nav-commenters.gif)
|
20.12.05 23:11
Kiitos!
Kauan eläköön näppilottolavikoiva ainutlaatuisuus! - Luulin muuten ensin, että tavoittelit levitointia tuolla lavikoinnilla. Ei levitointikaan pahasta ole silloin tällöin pieninä annoksina nautittuna.
Tämä tallihan on jo itsessään ainutlaatuinen. Siksi hieman pelkäsinkin, mahdanko olla riittävän ainutlaatuinen tällaiseen seuraan.
Mutta mitäs näitä miettimään. Huomenna ei enää muista mitään kuitenkaan.
Kommentoi: |noone| | 20.12.05 23:19
Totta. Miettimisen kanssa on vähän sama kuin tuon siivoamisen: huomenna neljän tunnin urakasta ei näy mitään jälkeä.
Turha pelko, tässä tallissa muuttuu koko ajan ainuummanlaatuisammaksi.
Kommentoi: mea![[TypeKey Profile Page]](http://www.melankolia.net/loora/nav-commenters.gif)
|
20.12.05 23:29
Jääräpäänä minä vielä välillä yritän vähän miettiä, vaikka tiedänkin, että huomenna kaikki minun suuret ajatukseni ovat poispyyhityt. Siivoamiseen sen sijaan osaan jo suhtautua järkevästi, ja juuri mainitsemastasi syystä jätänkin sen yleensä tekemättä. Sitä paitsi, mitä siitäkin tulisi, kun ei seuraavana päivänä kuitenkaan muistaisi edellisenä päivänä siivonneensa eikä missään enää edes näyttäisi siivotulta - pahimmanlaatuinen kierrehän siitä syntyisi, kun pitäisi sitten joka päivä siivota. Kierteitä tulee meidän välttää kaikin keinoin!
Kommentoi: |noone| | 20.12.05 23:37