Tietokonetta lukuun ottamatta kaikki on nyt pakattu. Tai siis kaikki se, mitä otan mukaan. Kuta pitemmälle pakkaamisessa pääsin, sitä enemmän alkoi tavaraa lennellä päinvastaiseen suuntaan. Jätän tänne kaiken, mitä en ihan välttämättä evakkomatkallani tarvitse. Kun koti on kuitenkin täällä. Koti, johon aikanani palaan. Niin toivon. Niin uskon.

Ruumiini koettaa viestittää minulle, että lähteminen ei ole hyvä ajatus (- ikään kuin en sitä tietäisi!). Äkäinen flunssa pukkasi päälle yrittäen tehdä minut lentokyvyttömäksi. Vaan ei auta. Maanantaina on ilmoittauduttava kustannuspaikalla ja oltava muistavinaan kaikki vuosien varrella unohtuneet rutiinit. Hallelujaa!

Pelit seis pikkuhiljaa ja loputkin pillit pussiin. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän raporttini täältä.