« Loora #52 | Etusivu | Loora #54 »

Loora #53

Elämä on.

Vai onko? Jos on, niin mistä sen tietää?

Viikko sitten tulin. Takana kolme työpäivää ja aivan liian monta vapaapäivää. Töissä kaikki on helpompaa. Siellä tiedän, mihin ja miten aikani kulutan. Työn ulkopuolella kaikki on kaoottista tyhjyyttä. Vanhat luurangot pitävät kaapeissaan juuri niin kovaa meteliä kuin pelkäsinkin. Haluavat taas herätä henkiin ja palata mellastamaan minun pääni sisään.

Lentokoneen ilmainen viini valui jalkoihin, ja ilmasillan toisessa päässä kengät olivat taas liian pienet. Jos en minä tätäkään opi, niin miten muka oppisin yhtään mitään elämästä ja sen ylläpitämisestä? Tuhota osaan kyllä. Sekä viiniä että elämää.

Kommentit:

Ikävä on ollut!

Viikko on lyhyt aika käsitellä kaikkea sitä, mitä täällä päässä on vastassa. Niin uskoisin. Kuulostaa hurjalta. Toivon pikaista järjestystä kaaokseen ja mieleistä täytettä tyhjyyteen.

Eihän viikossa ehdi mitään, kun elämäkin tuppaa jäämään kesken ja ymmärtämättä. Voimia!

Niinpä. Onhan se viikko lyhyt aika. Mutta ei tämä tästä ajan kanssa miksikään muutu. Paremmaksi ainakaan. Viikon jälkeen tulee toinen viikko, sen jälkeen kolmas. Enkä minä tiedä, miten kauan jaksan tapella itseni kanssa. Nyt kuitenkin vielä yritän.

Noone, ei hätä varmasti ole tämän näköinen. Kyllä jokin keino vielä täytyy olla.

Saara, keinoja toki on. Toiset parempia, toiset huonompia. Tavoilleni uskollisena minä yleensä päädyn valitsemaan jonkun niistä huonommista vakuuttaen itselleni, että se on paras ja ainoa saatavilla oleva. Vika on siis minussa, ei ympäröivässä maailmassa.

Eihän kukaan ole täydellinen, ei maailmakaan. Voimia Sinulle.

Kiitos, Saara. Itsellesi myös!

Jätä kommentti