Päiväkodin pihalla Viivi ja Noora rakentavat lumipalloista kynttilälyhtyä.
- Noitten lumipallot on paljo isompia kun meiän.
- Tä et otaa tehä itoja.
- Osaampas. Mä osaan tehä vaikka kuinka isoja. Viä isompia kun Maija. Maija on ihan tyhmä.
- Nii onkii. Maija on kutipää.
- Me ei leikitä ikinä Maijan kans. Eiköstään?
- Ei tiätenkään. Huudetaanko tille että haitta patka?
- Joo! Sä oot mun paras kaveri.
- Tä oot kant mun!

Välipalan jälkeen mennään päiväunille. Nooraa ei nukuta.
- Maija! Joko tä nukut?
- Emmä viä. Viivi kuorsaa.
- Yäk! Tyhmät kuortaa. Viivi on kutipää.
- Nii onkii. Sä et oo kun sä et kuorsaa. Sä oot mun paras kaveri.
- Tä oot kant mun!

* * * * *

Jenni ja Netta potkivat jäätyneitä lumipaakkuja koulun tupakkapaikalla.
- Olit sä jossain illalla?
- Kävin mä Mossella mut sit se vitun Hanna änki sinne ja mä lähin vetään. Vittu et mä vihaan sitä ämmää.
- Se lespo on ihan himmee. Kuuliks sä mitä se oli sanonu Kallelle siä Mossen pileissä lauantaina?
- Joo. Pirita kerto. Vaik se kyl sano et ei Hanna ois silleen sanonu jossei Kalle ois alkanu heittää sille sitä vitun läppää. Mut en mä kyl usko et se oli Kallen vika. Se Pirita on kans yks nysvä. Mä en tajuu kuin se voi jaksaa sitä Hannaa. Lespoja molemmat, saatana.
- Vittu kello soi. Pitäis vissiin mennä.
- Okei. Nähään.

Illalla treenien jälkeen Hanna ja Netta istuvat pukuhuoneen penkillä ja kuivaavat hiuksiaan.
- Mä näin sut Jennin kans röökillä koulun pihas tänää. Sanoks se vitun ihra musta jotain?
- Äh, se mitään sanonu. Ja vaik ois sanonukki nii mä semmosen läskiperseen juttuja jaksa kuunnella. Vittu se muija painaa varmaan kaks sataa.
- Ootsä nähny ku se yrittää iskee Mossee? Ai vittu et tekis mieli yrjötä ku sitä kattoo.
- Onks Mossella taas pileet lauantaina? Tuu meille ekaks. Mä säädin faijan kaapist yhen vinkkupullon. Vedetään pohjat meillä.
- Okei mä tuun. Et kai sä oo sitä vitun lehmää pyytäny kans?
- Höh, ootsä hullu! En tietenkään oo. Pientä rajaa!

* * * * *

Marjukka kaivaa kahvihuoneessa keksipaketin laukustaan. Täysjyvä-Digestivejä. Tuulalla ja Minnalla on jo täydet kahvikupit edessään.
- Hitsi, kauheeta rumbaa ollu koko aamupäivä. En mä sillä, ihan kiva kun on säpinää, mut mä en vaan jotenkin taas kestä sitä Ullaa.
- Meidän kaikkitietävä Ulla! Mitä se nyt taas on saanu päähänsä?
- Sitä samaa vanhaa paskaa. Mä en vaan jaksa. Eiks se ihminen ikinä opi?
- Mä en tajuu miten se Heikki kestää sitä eukkoo. Vaikka oon mä kuullu ettei se aina kestäkään. Mut ei tosiaan voi miestä syyttää jos välillä palaa käämit. Sääliks käy niitä lapsiakin.
- Joo ei Heikkiä voi syyttää jos oma muija hilluu duunipaikalla kieli ruskeena pomon ympärillä kun joku helvetin Helinä-keiju.
- Shhh. Se tulee tänne.

Teatterista Marjukka, Tuula ja Ulla kipittävät korkokengissään viereiseen ravintolaan drinkille.
- Ihana näytelmä! Oispa munkin elämä sellasta!
- Joo, mä oon nähny sen jo kolme kertaa. Mut voisin mennä viä neljännenkin kerran. Emmä tiä, jotenkin se Sveholm vaan on niin... Siin on jotain!
- Minna inhoo Sveholmia. Vaik mä en kyl usko et se on ikinä ees nähny sitä livenä. Telkkarista korkeintaan. Kun eihän se ikinä missään käy. Ihme nynny!
- Mä en kans tajuu miks se on sellanen hiiri. Luuleeks se et joku äijä tulee sen kotoo hakeen? Aina se jaksaa itkee sitä kun se on niin yksinäinen. Joskus tekis mieli sanoo ihan suoraan että tee asialle jotain äläkä valita.
- Syököhän se jotain psyykenlääkkeitä? Kun se on joskus vähän outo. Tai siis ainahan se on outo mutta joskus se on ihan tosi pihalla.
- Äh, ei puhuta siitä. Menee ilta pilalle. Lähetäänks tytöt tanssiin?
- Eikun menoks! Mä tiän hyvän paikan. Mä soitan meille taksin.