« Loora #67 | Etusivu | Loora #69 »

Loora #68

Elämme lopun aikojen tunnelmissa. Enää on epäselvää vain, mikä yllämme leijuvista uhkista lopulta koituu kohtaloksemme.

Viime päivien tietojen valossa lintuinfluenssan välitön uhka on saanut väistyä muslimien koston tieltä. Tai mistäpä sitäkään voi varmaksi tietää, josko nuo kaksi ovat jotenkin kytköksissä toisiinsa. Eikös joku Korkeampi Voima aikanaan usuttanut heinäsirkkojakin paatuneita ja kurittomia rankaisemaan? Pullasorsa tai hepokatti, onkos noilla nyt lopulta kummoistakaan eroa.

Anteeksi kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi pyytää. Ihan vapaaehtoisesti, vilpittömästi ja hyvissä ajoin. Vaikka eipä anteeksipyyntökään välttämättä aina ole rauhan tae. Enkä nyt tarkoita pelkästään Tanskaa. Esimerkkejä löytyy lähempääkin.

Rauhaa, veljet ja sisaret!

Kommentit:

Hei! Linkkisi heitti minut keskelle kulttuurikähinää. Koska olen viime aikoina usein siteerannut Ayn Randia, teen niin taas: "A creative man is motivated by the desire to achieve, NOT by the desire to beat others."

Väärinymmärryksen paras lääke lienee hyvä tahto.
Mutta muhkea tulipalo tuo porukat paikalle.

Lie tää raukkis tapa tuoda mielipiteeni esille, mutta en ole valmis suureen sotaan.

Hei, sikuri. Ei yhtään raukkista! Päinvastoin. Täällä voi sanoa mielipiteensä ihan mistä vain - ja erityisesti kulttuurikärhämistä ja suurista sodista - koska se jää ihan vain meidän keskeiseksi. Kun pysyy pois taistelutantereilta, ei suotta aiheuta mitään ikäviä bensaa liekkeihin -efektejä. :}}

Hyvä, ytimekäs postaus tärkeästä aiheesta josta ei koskaan puhuta tarpeeksi.

Minä taas olen kuin halolla päähän lyöty ja kauhian hämmästyny. en tiä mitä tässä pitäisi nyt tehdä tai sanoa.

En usko Mediaopettaja että voit tehdä tai sanoa mitään. Hengittele vain ihan rauhallisesti.

Anteeksi, ystävät ja toverit, että olen laiminlyönyt Teitä ja tätä omaa blogiani, kun olen tehnyt itsestäni muka-kiireisen sormiharjoittelemalla jossakin aivan toisaalla lähes koko armiaan päivän.

Kiitos, Kirsti, kannustuksesta. Vaikken kyllä ole aivan vakuuttunut, ettenkö näkisi pientä pilkettä silmäkulmassasi - sillä eihän tässä(kään) postauksessa ollut kovinkaan paljon päätä eikä häntää. Mutta hyvä, jos sen pointin sieltä kuitenkin onnistuit poimimaan. Ja pilkettähän pitää aina ollakin, se pitää pyörät pyörimässä! :}}

Mediaope, mikäs mikäs... Ei täällä halkoja ole lähimaillakaan. Tiiliä vain ja muutama hammasratas. Mutta ne ovat ihan harmittomia, joten älä suotta säiky.

Sori, noone, hoipersinkin tänne ihan toisaalta. ; )

Nou hätä, mediaope. Ei ollenkaan tarvitse olla pahoillaan. Tai siis toivon, ettet ole. Minusta ainakin on hauskaa nähdä Sinua täällä. Ole siis tervetullut ja asetu taloksi!

No pilkettä voi silmäkulmassa aina olla, mutta sattumoisin olen seurannut samaa rytäkkää kuin sinä ja arvostin ystävällistä ja kylmäpäistä tapaasi kertoa käsityksesi siitä kuka mahdollisesti parhaiten tietää keneltä kulloinkin olisi pyydettävä anteeksi.

Kiitos vain, Kirsti. Jos pistäydyit tuolla aiemmassa kommentissa vinkkaamani linkin takana, saatoit sieltä lukea, että minulla on oma käsitykseni oikeasta ja väärästä sekä hyvistä tavoista. Käsitykseni voi poiketa toisten vastaavasta, mutta niin kauan kunnes minä itse tai joku muu osoittaa sen tyystin vääräksi, yritän parhaani mukaan elää sen mukaan.

Joo, siellä nimenomaan kävin ja minusta kirjoitit ihan laittamattomasti.

Kiitos. :}

On se ilimoja taas pielly. Vaan kohtahan se on kesä. Saas ny nähdä, miten aikaisin pääsevät tänä keväänä kylvämään. Kyllä nämä ilimat lupaa kuumaa kesää. Näin on.

Niinpä niin, Saaraseni. Sinulla ne näyttävät aidanseipäät olevan jo kesää varten hyvässä terässä. :}}

Jätä kommentti