Pitäisi vissiin ruimaista jonkin sortin eroottinen 69-postaus näin juhlanumeron kunniaksi. Vaan niskojen jumitus ja hartiasärky ovat äityneet siinä määrin tuskallisiksi, että kuusysit on nyt jätettävä suosiolla väliin.

Epäergonomiaan suivaantunut kroppa sitten lopulta pakotti lähtemään kirjoituspöytäostoksille, vaikka niin pyhästi olinkin päättänyt olla ostamatta tähän selliin yhtäkään mööpeliä. Mutta hätä ei näemmä lue tätäkään lakia.

Suuntasin siis shoppailemaan kierrätyskeskukseen. Sain samalla oivan oppitunnin siitä, että torikaupan henki elää myös sisätiloissa.

Kirjoituspöytiä oli tarjolla muutama. Hintaluokkia näkyi olevan jotakuinkin yhtä monta kuin pöytiäkin. Toimistotuoleja oli kaupan pari kappaletta.

Miesmyyjä ilmestyi paikalle säädetyssä ajassa ja tarjosi apua. Kyseessä saattoi olla jopa myymälävastaava tai muu esimiesasemassa oleva, sillä hän ei ollut sonnustautunut samanlaiseen kukertavaan liiviin ja lippalakkiin kuin myymälän muu henkilökunta.

- Noita pöytiä vain katselin. Ihan siistin näköisiä ovat. Palaan asiaan ensi tilassa, kunhan saan kuljetuksen järjestettyä.

- Meiltä kyllä saa senkin.

- Ai jaa, no sitten! Kannetaanko raput ylös kanssa? Kun on neljäs kerros eikä hissiä.

- Ilman muuta, aina kannetaan! Sisälle asti. Kaksi miestä on mukana. Aina.

- Hienoa! - Tuo pikkuinen tuossa näyttäisi sopivalta.

- Ehdottomasti sopiva. Ja hintakin olisi ensi viikolla ihan toinen. Mutta nyt on hiljaista. Silloin on halvempaa. Ymmärrättehän?

- Juu juu, tottakai. Niinhän se menee. Mitenkäs olisi, eiköhän pistetä tuosta tuo tuoli kaupan päälle. Vai? Ettei tule pöydälle yksinäinen olo. Eikä tuolille.

- Kyllä se käy. Pannaan jakkara samaan pakettiin. Otetaas tuo hintalappu pois, niin eivät tytöt kassalla suotta mene sekaisin. Tulen vielä itse varmuudeksi sanomaan.

- Ensi viikolla olisi se kuljetus. Mikäs päivä laitetaan?

- Voivoi, ensi viikollako vasta?

- Katsokaa itse. Ihan täynnä tämä kirja.

- Niinpä näkyy. No, eihän siinä sitten mitään. Mikä tahansa aamupäivä käy.

- Missäs te asutte?

- Tuossahan minä, *piip*kadulla.

- No mutta sehän on ihan lähellä. Käykö huomenaamulla? Sanotaan vaikka kello yhdeksän?

- Oikein mainiosti käy. Kiitoksia paljon ja huomiseen!

- Näkemiin! Tervetuloa uudelleen!

Varmasti tulen uudelleen. Hyvä mesta, kerta kaikkiaan.