« Loora #75 | Etusivu | Loora #77 »

Loora #76

Vielä puoli tuntia aikaisemmin ääriviivat erottuivat selvästi kuun kelmeässä valossa, mutta sitten yhtäkkiä tulevat pilvet, ja kaikki pimenee kuin olisi vedetty musta huppu päähän. Juuso ja Henkka tumppaavat hermostuneina tupakkansa ja empivät hyvän tovin ennen kuin lähtevät hitaasti hapuillen liikkeelle kohti hautausmaan keskiosaa.

- Onks sulla se fikkari, kuiskaa Henkka siirtäen lekan ja sorkkaraudan olkapäältä toiselle ja varmistaen, että köysivyyhti on edelleen tiukasti hänen vyötäröllään.
- Vittu sun kanssas, oikeen ensimmäisen luokan hautakivenkaataja, saatana, jätkällä menee pissit housuun enneku on ees tehty mitään, Juuso sihisee ja Henkan hermoilusta suivaantuneena sytyttää pienen mutta tehokkaan halogeenitaskulamppunsa.

Lampun valokeilassa vaaleankeltaiseen tuulipukuun pukeutunut vanha mies kääntää laihat, kurttuiset kasvonsa poikiin päin.

- Anteeksi, nuoret herrat, mutta sattuisikohan teiltä löytymään tulta... kun minä... jo neljätoista vuotta... tämmöinen samanlainen pimeä yö silloinkin... kädestä pidin Mairea... loppuun asti... kynttilän olen aina tuonut... kun Maire lähti... yöllä... samaan aikaan... vaan nyt jäivät tulitikut matkasta... niin että jos herroilla...?

Leka ja sorkkarauta jäävät Mairen haudan reunalle siihen, mihin Henkka ne käsistään heittää ennen kuin pinkaisee juoksuun yrittäen pimeydessä tavoittaa edellään harppovan Juuson.

* * * * *

Kiitos vain vinkistä!

Kommentit:

Ei uskoisi, että seitsemällä virkkeellä saa noin paljon aikaan.

Virke on muuten yksi kuvaavimpia ja hienoimpia suomen sanoja, virkkoi yksi-joka-ei-osaa-sanoa-mitään-lyhyesti.

Yllättävän vaikeata oli tämä meikäläiselle, joka on yleensä enemmän kallellaan lyhyiden kuin pitkien virkkeiden puolelle. Ei sillä, että niillä saisin sanottua mitään yhtään sen paremmin.

Mutta ihan kivaa tätä oli kokeilla.

Hauska juttu! Sitä saa mitä tilaa eli vähän jännitystä elämään:)
En heti tajunnutkaan, että kyseessä oli seiska, sen verran pitkiä virkkeitä. Itse olen tehnyt samalla kaavalla lyhyempiä pätkiä, niukka kun olen:)

Susu, kun varmistuin, että kyseessä oli nimenomaan 7 virkkeen - ei lauseen - novelli, halusin kokeilla, miten pitkiksi pystyn venyttämään virkkeet suht luontevasti. Tarinan lopussa tulkitsin kaavaa pikkuisen väljästi - mutta onhan sanominenkin tekemistä, ja tekeminen voi olla osa maisemakuvausta.

Onneksi tämä on vain leikkiä eikä vakavaa ollenkaan. :}}

Heh, nämä on kyllä hauskoja.

Ja ihan hienoa vaihteeksi lukea pitkiä virkkeitä, suomalaiset ovatkin olleet vähän liian ihastuneita lyhyisiin lauseisiin.

Jeh, itsekin ilmaisen itseäni luontevimmin lyhyesti töksäytellen, mutta ihan hauskaa se on välillä testata, miten hyvin/huonosti lauseenvastikkeet ja sivulauseet ovat hallinnassa.

Mitäs seuraavaksi? Parkkisen kaavaako? Kerrohan, Kirsti, blogissasi, millainen on Parkkisen kaava -- lyön vetoa, että me innostumme sankoin joukoin siitäkin. :}}

Jätä kommentti