« Loora #81 | Etusivu | Loora #83 »

Loora #82

Nyt minäkin uskon, että kevät on tullut. Bongasin vuoden ensimmäisen kevätkortongin alkuviikosta. Tuossa se nakotti ihan keskellä kaupunkia, vastapäisen kerrostalon edessä jalkakäytävän laidassa, kadun varjoisan puolen ensimmäisellä lumettomalla lämpäreellä, Mustin ja Penin maamerkkien välissä.

Löytämäni yksilön täytyi olla viime vuoden satoa. Ulkoilmakopulaatiokausihan alkaa perinteisesti vasta vappuna. Toisaalta, eihän se aina katso aikaa eikä paikkaa. Joskus tilaisuutta ei vain yksinkertaisesti voi jättää käyttämättä. Kai.

Kansakunnan terveyden ja hyvinvoinnin nimissä tässä voisi olla innovaation paikka. Condom Arctica. Vuorillinen termovarmuusväline talvikauden ulkoleikkeihin. Löytyisiköhän neule- ja käsityöblogeista tietotaitoa? Iloisenvärinen teddykarvavuori tai veikeän raidallinen neulevuori? Kestävä ja pestävä.

Pesäpuolen lämmöneristys onkin kinkkisempi juttu. Ehdotuksia?

Iloista pääsiäistä kaikille! Älkää palelluttako itseänne - älkääkä toisianne! Ja varokaa noitia!

Kommentit:

Taitaa pesäpuolen lämmöneristyksen ideointi jäädä kyvykkäämmille.
Mukavaa pääsiäistä sinullekin:)
(luulin sen olevan Sonata Arctica vaan näköjään ei, hmm, Condom Arctica sittenkin...)

Karvaneulevuori! Sehän saattaa kutittaa käyttäjää. Ehdotan kahden kortongin väliin laitettavaa muotoonkudottua huppua. Olisi ekologisempaa, kun olisi monikäyttöinen.

Vaan mistä minä mitään tiedän. Kunhan mielihuvitelen.

Voih, eivätkö Susunkaan hoksottimet riitä talvipesän lämmöneristyksen suunnitteluun? Ja minä kun niin luotin Sinun kekseliäisyyteesi - ja noituuteen. Eikö nyt joku taikakalu kumminkin löytyisi, jolla tämän ongelman saisi pois päiväjärjestyksestä? - Vaikka toisaalta, eihän se minun ongelmani ole. Eikä oikeastaan kenenkään muunkaan enää pitkään, sillä nythän on kevät ja kohta on vappu.

Eihän tämä nyt millään muotoa sulje Sonata Arcticaa pois. Arktisuuden kirjo on laaja.

No, olkoon: sammalta -se on arktisuuden huipentuma. Sitä lämmikkeeksi.

Mea, tuohan on vallan kehityskelpoinen idea! Yliherkkyysnäppylöiden pelossa hyvinkin kannatettava. Ekologisuudesta en kyllä menisi takuuseen. Vai kumman ajattelit voitavan käyttää uudelleen, sisä- vaiko ulkokumin? Tosin tässä virityksessä muotoonkudotun hupun peseminen jokaisen käyttökerran jälkeen ei olisi välttämätöntä. Että ehkä se ekologisuus tulee sitten siitä. :}

No siitä just. Ja miten vaihtelevaa olisi, kun olisi erilaisia huppuja. Raitahuppuja vapaa-aikaan, lätkäjoukkueiden värisiä fanihuppuja ja taitavimmat voisivat kirjoneuloa vaikka pukin kuvia joululahjahuppuihin. Miksei muutenkin. Sellaisen tavallisen talontyttöisjärjellä kutaisisi keskikämmenpeukaloisempikin nainen.

Oi millaisia hienoja innovaatioita täällä on kehitelty!

Ja hienoa kun nämä ikuiset kysymykset kykenevät nostamaan kevätmielen pintaan.

Kirsti, Susua on tästä postauksesta kiittäminen (tahi kiroaminen). Hän uhkaili, kiristi ja lahjoi. Ja teki taikoja! Ilman noituutta tänne tuskin olisi mitään ilmaantunutkaan. :}

Ikuiset kysymykset ovat aina turvallinen valinta. Niihin kun voi oikeita vastauksia etsiä loputtomiin koskaan löytämättä. Eivät kai ne muuten ikuisia olisikaan.

Pesässähän on juuri sitävarten karvakaulus, ettei veto pääse sisään.

Elvis, sinä kaikkien alojen asiantuntija ja karvakaulusten Casanova! Tämä oli hyvä pointti, sanoisin. Vaan olen antanut itselleni kertoa, että pesästä on markkinoilla myös turkiskauluksettomia nappanahkaversioita. Mitenkäs niiden paleltumattomuus varmistetaan?

Kätevintähän tietysti olisi, jos tappipuolellakin olisi lämmin karvapeite ulotettu tyveä pitemmälle. Ei olisi silloin näitäkään ongelmia.

Sitten voisi olla sellainen Vaino (lisaa ae-pilkut) -malli, joka olisi tuohesta punottu ja siina olisi olkia lammikkeena.

Niin, ja Paavo-malli, jossa olisi puolet petajaista (lisaa taas ae-pilkut).

Voi, Anni. Sinulta ne ovat ääkköset hukassa ja isäntä matkoilla. Tätä taustaa vasten Väinö ja Paavo kuulostavat varsin sympaattisilta. Fennoperinteet kunniaan, vereslihan uhallakin! :}

Olisit sanonut suoraan vaan etta on kaikki muukin hukassa, ei pelkat aeaekkoset... Kaikki hukassa ja vitsit vahissa.
Kotona oli niin hiljaista etta piti lahtea vahan viihteelle. Taalla bandi soittaa ja naiset tanssivat vatsatanssia (se vahan pelotti niin istuin tahan koneen aareen muka jotain tarkeaa tekemaan).

Minustakin vatsatanssi on sangen pelottavaa. Kun ruumiinosat näyttävät siinä ikään kuin irrallisilta, eikä voi olla ihan varma, etteivätkö ne alkaisi sentrifuuginomaisesti lennellä kohti.

Vai tarkoititko sittenkin vätsätänssiä? Kun kerran siellä bäärissä ei ole ääkkösiä.

Hieno sana tuo sentrifuuginomaisesti. Eikä yhtään ääkköstä. Tulin kotiin jo yhdeksältä. Ei vanha jaksa.

Kohtuudentaju on hyve. Eihän sillä iän kanssa ole mitään tekemistä. Pieninä annoksina kaikki maistuu paremmalta. Mämmikin. Ja vätsätänssi.

Minä masennuin, kun en keksinyt mitään.

Että nyt sitten meni Saarankin pääsiäinen piloille pesänlämmittimen keksimättömyyden takia.

Eikö se pääsiäismunasarjakorttien askarteleminenkaan yhtään piristä mieltä?

Mikä nyt neuvoksi?

Miten olis brasilialaisen nappanahkapesän lämmittimeksi Mauri-mallinen tupé.

Hieno idea, Elvis. Epäilen kuitenkin, että Maurilla on yksinoikeus omaan malliinsa. Ellei peräti patentti.

Mutta tärkeintähän tässä olikin lämmin ajatus, eikös vain? :}

Niin, ja Maurillahan ajatus varmasti pysyy lämpimänä.

j

Olen täysin samaa mieltä kanssasi, Elvis - ja varsinkin Dudivie.

Multa meni kyllä halut loppuelämäksi tosta Pekkarisen tupeesta.

Ei sillä, etä siitä mitään vahinkoa olisi. :)

Kyllä sinä siitä äkkiä toivut entisellesi, Saaraseni. Ei se tupee nyt niin haluttava ole.

Tai mistäpäs minä tiedän.

Olen yrittänyt ulkomaankielisiltä sivuilta ottaa selvää siitä brasilialaisesta pesästä. Vaikuttaa siltä, että käyttävät jonkinlaista vahaa, parantaakseen säänkestävyyttä (Brazilian Wax).
En usko, että se kylmään auttaa, vaan soveltuu paremmin kosteuden torjuntaan lämpimissä oloissa.

Elvis, veliseni. En voi kuin ihailla tuota tarmoa ja perusteellisuutta, jolla paneudut asioihin (brasilialaisia) ytimiä myöten.

Saattaa myös olla, ettei brasilialaisten - eikä muidenkaan - pesien vahauksella ole paljonkaan tekemistä sään- tai iskunkestävyyden kanssa. Pikemminkin päinvastoin.

Voin toki olla ihan väärässä tässä(kin).

Jätä kommentti