Tänään evästettiin kolmatta kertaa Menzassa, eli paikallisessa opiskelijaruokalassa. Ruokala on kahdessa kerroksessa hyvin laitosmaisessa kolossissa. Samassa rakennuksessa on lisäksi sekä supermarket Delvita että joitain arkkitehtuurin osaston tiloja. Olimme lukeneet edellisten Prahankävijöiden matkakertomuksista karseita tarinoita Menzan meiningistä, joka luetun perusteella olisi sekava, harhaanjohtava, huonotapainen ja onnetonta ruokaa tarjoava systeemi. Alhaisten odotusten ansiosta Menza on osoittautunut kelvolliseksi ruokalaksi niin systeeminsä, hintojensa kuin ruoan laadunkin puolesta. Hieman omituinen on kuitenkin paikallinen tapa hoitaa valtion tarjoama tuki opiskelijan ruokailulle. Alennuspisteitä on 60 kpl joka kuukaudelle (2 ateriaa/päivä), ja ne saadaan paperisessa muodossa lukukausi kerrallaan. Tästä vihkosesta ruokalan konttorin (ei siis linjaston kassan) täti leikkaa halutun (meidän tapauksessamme haluamansa) määrän pisteitä, jotka sitten ladataan opiskelijakortin magneettijuovalle. Jokainen ruokailukerta syö yhden pisteen kortilta. Lisäksi kortille täytyy ladata rahaa, millä varsinainen aterian opiskelijahinta maksetaan. Opiskelijakortti käy ruokalassa siis käteisestä, mikä on erittäin kätevää ja nopeuttaa jonon liikkumista.
Ruoan saa valmiiksi annosteltuna, sitä on yleensä noin neljää eri sorttia ja se on erittäin halpaa. Pääruoan lisäksi valittavana on alkukeittoa useampaa erilaista laatua, salaattia, leipää (pienen patongin näköisiä pötkylöitä), jälkiruokia ja monenlaisia juomia, joista tee on ehdottomasti suosituin. Tänään opimme teen merkityksen ruokajuomana, kun huomasimme kaikkien juovan ruoan kanssa nimenomaan sitä. Se ei ole mikään ihme, sillä teen hinta on 0,50 korunaa (1,5 senttiä), jolloin se on kahdeksasosa kuplivan veden hinnasta. Hämmentävää oli myös jälkiruokien edullisuus: tuhdin palan suklaakakkua saa kolmellakymmenellä sentillä. Kaikki tarjottimelle kerätty eines maksaa tietyn summan kukin, eli voit kerätä itsellesi ruokaa täysin tarpeidesi mukaan. Keiton, pääruoan, jälkiruoan ja teen yhteishinnaksi tuli tänään noin yksi euro. Ruoka ei ole erikoista, mutta täysin kilpailukykyistä Juveneksen tarjonnan kanssa, ellei knöödelikiintiö satu olemaan täynnä. Paikallisen sanaston jonkunlainen tunteminen on myös hyödyllistä, vaikka päivän ruoka-annokset ovatkin aulassa näytillä lasivitriineissä.
Yksi merkittävä negatiivinen seikka ruokailussa kuitenkin on: jonottaminen. TTY:n ravintoloiden jonojen pituudet pahimmillaankin ovat täällä jokapäiväistä leipää. Pahimmillaan luentojen juuri päätyttyä jonon häntä ylettyy alemman kerroksen porrastasanteelle, jolloin jonon pituus on arviolta 30-40 metriä. Sujuvan systeemin vuoksi jono kuitenkin myös liikkuu hyvää vauhtia.
Menza ei siis ole pahan maineensa arvoinen. Me ainakin aiomme viettää ruokahetkiämme vastedeskin siellä.
Posted by at 01.10.03 17:40