joulukuu 01, 2003
Suklaaperkele
Viides päivä joulukuuta vietetään Mikulaksen päivää. Tällöin kaupungilla kiertävät Pyhä Mikulas, enkeli ja piru. Mikulas kysyy kohtaamiltaan lapsilta näiden vuoden mittaan suorittamista eettisistä valinnoista. Jos lapsi on käyttäytynyt kiltisti, antaa Mikulas tälle lahjan, mikä on yleensä suklaatia taikka karamelleja. Jos tenava myöntää pahat tekonsa, ottaa piru häntä raivelista kiinni, nakkaa säkkiinsä ja vie suoraan helvettiin. Suoraan helvettiin, kulkematta lähtöruudun kautta. Kaupantekijäisinä perkele antaa pahantekijälle vielä säkillisen hiiliä, ja vihtoo tämän selkänahkaa kettingillään. Tässä on meikäläisellä joulupukilla vielä opittavaa. Enkelin rooli on hieman epäselvä - jotkin lähteet mainitsevat sen suojelevan lasta pirulta, mutta epäilen tämän olevan joku myöhempi pehmennys liian ankaralta vaikuttaneeseen perinteeseen.
Yleisen moraalin kannalta moinen galluppi on kyseenalainen. Jos vaihtoehtoina on suklaati ja helvetti, kallistuu valinta helposti makean puoleen, vaikka totuutta joutuisikin hieman kaunistelemaan. Koska Mikulas ei tiettävästi käytä mitään inkvisition aikaan tunnettuja menetelmiä totuuden julkituomisessa, on jokaisen lapsen helppo tulla päättelyissään siihen tulokseen, ettei pieni valhe pahaa tee. Tämä johtaa luonnollisesti siihen, että kersat oppivat valehtelemaan jo varsin nuorina.
Alla oleva kuva esittää erästä lajia suklaapiruja, jotka ilmaantuivat joukolla kauppoihin jo lokakuun alussa. Pirut ovat iloisen hymyileväistä joukkoa; jokaisella on pitkä kieli, sarvet, turkki, häntä, kettinki, sekä säkki tai kiulu. Ja kuten sanottua - jokainen niistä hymyilee kuin Hangon Keksisaatana. Eräällä on jopa niin pitkät ja viekoittelevat ripset, että moni tyttö olisi niistä kateellinen. Tällä hetkellä ikkunalaudalta huoneeseemme pälyilee neljä erikokoista onttoa paholaista. Ihan joka sorttia perkeleitä en viitsinyt ostaa, vaikka ovatkin melko komeita.
Posted by at 01.12.03 21:06