Keikka oli - niinkuin arvata saattoi - täyttä vääntöä ja rutistusta alusta loppuun. Nappiksen keikalle ei mennä kuuntelemaan nyansseja tai tulkintoja, vaan kokemaan fyysisiä musikaalisia elämyksiä. Klassinen tai jazz sopivat älyllisiin musiikkikokemuksiin, mutta mikäli tavoitteena on kokonaisvaltainen psykofyysinen vaikutus, tarvitaan lääkkeeksi kunnollista death metal -musiikkia. Keikan päätyttyä olin väsynyt, läpeensä hien kastelema, ja tietenkin hyvin tyytyväinen.
Tiesin suurinpiirtein millaista käytöstä odottaa yleisöltä, mutta tottumattomalle eilinen keikka olisi saattanut olla hämmentävä kokemus. Napalm Death on tunnettu intensiivisistä klubikeikoista, ja tunnelma oli eturivissä nytkin varsin riehakas. Innokkain pieni osa yleisöstä liikkuu hyvin aggressiivisesti lavan edessä kunnioittamatta muiden koskemattomuutta. Nyrkit puivat ilmaa ja ruhot liikkuvat voimalla edestakaisin. Jotkut toimivat takarivissä lihalingon moottoreina työntäen kohdalle sattuvia riehujia eteenpäin muiden sekaan ja päälle. Tarkoitus ei ole kellään paha, vaan kaveri nostetaan välittömästi ylös, jos tämä sattuu kaatumaan. Stage diving, eli lavalta yleisön sekaan tehty sukellus, on myös hyvin yleinen ilmiö tämäntyyppisillä keikoilla. Arvelisin eilen tehtäneen noin 15 enemmän tai vähemmän onnistunutta daivausta. Eräs epäonninen läjähti miltei suoraan lattiaan yleisön väistäessä alta pois. Tässä kohtaa voi kerrata erään kesäisen mainoskampanjan lausetta "katso mihin hyppäät". Itse en daivannut mutta muuten osallistuin kyllä hulinoihin täysin palkein.
Setti sisälsi klassikkobiisejä joka lätyltä. Mass Appeal Madness, Suffer the Children, Siege of Power, Life? ynnämuut välttämättömät pläjäykset. Enemy of the Music Business -albumilta, mitä pidän varsin hyvänä nappislevynä, tuli myös kiitettävä annos tavaraa (jäin tosin kaipaamaan vielä Necessary Eviliä). Uusimman levyn avausraita Continuous War On Stupidity osoittautui myös oivalliseksi livebiisiksi. Tavanomaisen kaman lisäksi bändi pisti encorena vielä julkaisemattoman coverin Cryptic Slaughterin biisistä, jonka nimeä en muista.
Jälkimaku on lihaisa, väkevä ja onnistunut.
Lopuksi täytyy antaa tunnustusta vielä paikalliselle elävän musiikin esittämisen kulttuurille. Keikat alkavat klo 20-21, joten keikan eteen ei tarvitse valvoa koko yötä arkipäivänäkään. Kaljanmyynnillä tuloja ei kerry, sillä eilisen pääsylipun hintaan olisi täytynyt myydä 13-15 tuopillista olutta. Oluenkaan vuoksi keikan alkamista ei tarvitse venyttää. Kysyin keikan alkamisajankohtaa etukäteen sähköpostilla, ja keikka alkoi kaksi minuuttia saamastani vastauksesta myöhässä. Hyvää palvelua.
Posted by at 03.12.03 16:21