Lukukauden lähestyessä loppuaan alkaa läksiäisbileiden sesonki. Puolen vuoden pestillä tulleet ahtavat Tšekinmaalta tuoksuvat tavaransa laukkuihinsa, ja huomaavat että ylimääräistä maallista irtaimistoa on ikäänkuin huomaamatta kertynyt kolmen kuukauden aikana aimoläjät. Lentokoneen painorajat pakottavat tekemään tiukkoja päätöksiä siitä, mikä lähtee ja mikä jää. Tässä vaiheessa näyttämölle astuvat saaliinhimoiset kanssaopiskelijat, jotka korppikotkien tavoin taistelevat haaskan äärellä siitä, kuka saa tuikkukynttiläpussin ja kuka 1500 palan palapelin.
Ja sitten pidetään bileet. Kunnolliset läksiäisseremoniat, joista saavat osansa nekin naapurit, joita ei oltu kutsuttu. Eilen sanoimme näkemiin Mirjalle ja Juhalle heidän kattokerroksen unelmasolussaan, josta avautuu huima näkymä asuntolan sisäpihan parkkipaikalle. Huippuhetkistä mainittakoon se, kun vartija kävi yösydännä tunkemassa äänekästä juhlaväkeä käytävältä asunnon sisätiloihin, jossa kostea meno jatkui hyvään tapaan. Tätä ennen vahvasti booliin mieltynyt ranskalainen ystävämme antoi ylen käytävän ikkunasta pienelle sisäpihalle, joita asuntolan käytävät kiertävät. Tämä
tapahtui tietenkin siksi, ettei booliin sotkettu vodka ollut kosheria (kyseinen herra on juutalainen). Kaiken kaikkiaan onnistuneet juhlat, joista kiitos isäntäparille. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan seuraavia lähtöjuhlia.