tammikuu 11, 2004
Berliini lyhyesti
Kun koulutyöt painavat pahiten päälle, eikä aikaa ole haaskattavaksi mihinkään epäoleelliseen, kannattaa häipyä hetkeksi paikalta arkimaailmaa pakoon. Otimme tilaisuudesta kiinni, kun koululla mainostettiin viikon varoitusajalla excursiota Berliiniin katsomaan Rem Koolhaasin OMA/AMO-toimistojen näyttelyä. 15 Euron hinta ei tuntunut hirvittävältä vaivaan nähden, vaikka matka olikin vain yhden päivän mittainen. Yhden päivän matka tarkoitti sitä, että suurin osa reissusta (n. 11 tuntia) meni bussissa istumiseen ja itse Berliiniin käytimme vain vajaat 6 tuntia. Ne olivat kuitenkin tehokkaita tunteja, sillä ehdimme nähdä ison osan ydinkeskustan mielenkiintoisimmista uusista kohteista (tekijöinään mm. Gehry, Stirling, Pei ja Nouvel) ennen Koolhaasin erinomaisen mielenkiintoista näyttelyä Mies van der Rohen Neue Nationalgaleriessa.
Näyttely oli hämmentävä kokonaisuus. Graafinen ilme oli ylitsepursuavan visuaalinen - kuvien, muotojen ja värien käyttö liikkui täysin toisilla tasoilla kuin mitä arkkitehtuurinäyttelyltä voisi olettaa. Näyttely oli täynnä malleja, jotka olivat enimmäkseen projektien eri vaiheiden luonnosmalleja. Esillä oli koko projekti ennemmin kuin pelkkä lopputulos. Tarjolla oli hyvin niukasti, jos lainkaan, perinteisiä pohjapiirroksia, leikkauksia tai julkisivukuvia. Pop-kulttuurin ja mainonnan visuaalisuudesta vaikutteita saaneessa näyttelytilassa liikuminen tapahtui ennemminkin aisti- ja tunnetasolla kuin järjen ja analyysin kanssa. Se oli erinomaisen virkistävää kuivaan arkkitehtuurikuvastoon tottuneelle. Jopa lapset näyttivät nauttivan näyttelystä.
Näyttelylle varattu aika oli liian lyhyt, joten miltei puolet siitä jäi näkemättä. Kirosin.
Ensimmäiselle paikalliselle exculle lähtiessä kannattaa tiedustella paikallisilta opiskelijoilta käytännön järjestelyistä, kuten ruokailusta. Itse emme kyselleet, mutta kaukaa viisaina varasimme aamupäivän eväät bussimatkaa varten. Ajatus oli hyvä, mutta valitettavasti liian optimistinen. Retken organisointi sivuutti jälleen täydellisesti ruokailun - minkäänlaista mahdollisuutta ruoan hankintaan ei tarjoutunut sen paremmin bussimatkan kuin kaupunkikierroksenkaan aikana. Iltapäivällä jouduimme ottamaan komennon nälästä täriseviin käsiimme, kun ymmärsimme tilanteen toivottomuuden ruoan suhteen. Reichstagilta painelimme omin avuinemme Potsdamer Platzille, mistä lopulta löysimme höyryävän meheviä bratwursteja kaupittelevan katumyymälän. Seuraavalla kerralla reppu täyteen evästä jo lähtiessä.
