Prahablogi

Suomalaista muotoilua

Joka keskiviikko asuntolan kolmannessa kerroksessa, aivan ICC-huoneen (International Cultural Centre) läheisyydessä olevassa asunnossa pidetään Tanskan maaesittely. Tuntia ennen virallista viikoittaista maaesittelyä tanskalainen ystävämme Emil kestitsee kansainvälisiä opiskelijoita tanskalaiseen tapaan. Olemme kuulleet laulua, syöneet leipää ja polttaneet tanskalaista piipputupakkaa. Tällä kertaa teemana oli joulukoristeiden askartelu. Jokainen toi saksensa, joilla tuhersi kykyjensä mukaan perinteisiä tanskalaisia joulusydämiä taikka helpompia lumipalloja katosta roikkumaan. Tarjolla oli yhteispohjoismaalaista joulujuomaa glögiä. Ilmassa oli joulun odotusta.

Tulevien uudenvuoden juhlien ja vallitsevan askarteluhengen innoittamana äidyin suunnittelemaan tilaisuuteen sopivaa astiastoa. Sain kanadalaiselta Josephilta ½ litran muovipullon puolikkaan - suuosan - hätäratkaisumukiksi glöginjuontiin, minkä huomasin olevan ilmetty shampanjalasin kuppiosa. Liimaamalla pullonpuolikkaan korkin jatkeeksi lisää muovisia kierrekorkkeja lasille kasvoi jalka, minkä pohjaksi löytyi oluttölkistä leikattu pohjaosa. Kierrätyshenkinen astia on muotonsa puolesta soveliain kuohuviinin litkimiseen, mutta glögikin maistuu hyvin tästä kiposta. Seuraavalla kerralla Tanskan presentaatiossa lieneekin vuorossa lasinpuhallusta, kun uudenvuoden astiastoon tarvittavat 20 kappaletta shampanjalasia menevät valmistukseen. Tähän tilaisuuteen tarvitaan kuitenkin kunnollista liimaa, sillä prototyypin kasaamiseen käytetty väkevä teollisuussinitarra saattaa sittenkin olla kestämätön ratkaisu pidempään jatkuvassa käytössä.

Tuotteella ei ole patenttia taikka tekijänoikeuksia, joten jokainen käsistään kätevä kuohuojuoman ystävä voi näillä ohjeilla ja kuvilla laajentaa astiastoaan elegantin huolettomaan suuntaan. Vietä kerrankin uusivuosi huolehtimatta shampanjalasiesi kohtalosta!

1. Tanskan maaesittelyn yleisöä askartelun huumassa. 2. Shampanjalasi lähikuvassa. 3. Emil tarjoilee glögiä tuoreesta astiasta.

Kurvahosigutentag

Eilen katsoimme ehkä yhden huonoimmista elokuvista tähän mennessä. "DEDICTVI aneb Kurvahosigutentag" on tšekkiläinen komedia 90-luvun alusta, joka käsittelee äkkirikastumista, luumuviinan juontia ja huonoa käytöstä Uuno Turhapuromaiseen tyyliin, mitä ei tässä lasketa ansioksi. Todennäköisesti joka maalla on oma Turhapuronsa, ja tämä oli tšekkiläinen versio aiheesta. Välttäkää tätä elokuvaa.

Menza menettää asemiaan

Muinoin kehuskelin paikallisen opiskelijaruokalan hyvistä puolista, mutta nyt on tullut negatiivisen tilityksen aika. Tilanne on ajautunut niinkin kriittiseksi, että olemme menossa viikonloppuna Pannukauppaan ostamaan asuntoomme oikeata paistinpannua sekä kattilaa voidaksemme alkaa harrastamaan kotikokkausta. Menzan ruoka on edelleen edullista ja helppoa, mutta maku - tuo ruoan turhaan väheksytty ominaisuus - on toisinaan perin puutteellinen. Sitä ei välttämättä ole, tai sitten se on ankea, veltto tai onneton. Suolaa on toisinaan kohtuullisesti, mutta rasvan määrää ei ole mitenkään rajoitettu. Ruokaillessa on inhaa kauhoa ääntä kohden kastiketta, joka on täynnänsä kirkkaina kiilteleviä öljypisaroita.

Myönteistä on edelleen jälkiruokien mittava kirjo sekä hinta; kalleimmat suklaakakkuviipaleetkin maksavat enintään n. 35 senttiä kappale. Keskipäivällä herkkuja on tarjolla miltei kymmentä eri sorttia, joista on jo hankala valita herkullisimman näköistä paakkelsia. Valinnan vapaus on myös hyvästä - jos tarjottu ruoka ei maistu, voit ottaa vaikka tarjottimellisen sacher-kakkua, ja kaikki opiskelijahintaan.

Salaatit ovat oma lukunsa. Ensinnäkin ne ovat suhteellisen kalliita verrattuna ruoka-annoksiin, toiseksi ne ovat annoksina pieniä, ja kolmanneksi yleensä hirvittävän makuisia. Täällä on omituinen tapa lisätä etikkaa taikka jotain vastaavaa kirpeän karvasta säilöntäainetta miltei kaikkiin salaatteihin. Jos etikkapullo on jätetty hyllylle, on vastaava säilöntäteho saavutettu sokerilla. Porkkanaraaste rusinoineen järkyttää rajusti syöjänsä insuliinitasapainoa, eikä jälkiruoalle ole sen jälkeen enää sijaa. Parhaat salaatit saa suuremmasta menzasta, jossa ne ovat suomalaisella asteikolla luokkaa "kohtalainen" (ilman lisäaineita, onneksi).

Tästä kaikesta johtuen aiomme alkaa uhraamaan aikaamme ja voimiamme omatoimiseen ruoanlaittoon, vaikka Menza pysyneekin edelleen lounaspaikkana. Rahaa kotona kokkaamisella ei säästä, mutta gastronomisen hyvinvoinnin vuoksi saattaa uhratakin ylimääräisen korunan tai pari.

Epäonni potkii muitakin

Eilisiltana eräältä suomalaiselta toveriltamme varastettiin ruuhkaisessa metrossa lompakko tämän taskusta. Vahinko siis kiertää, ja epäonni potkii muitakin.

Vapaapäivä

Tänään on samettivallankumouksen muistopäivä. Tämä tarkoittaa sitä, että koulut ynnä muut laitokset ovat kiinni, mutta ainakin osa kaupoista on edelleen auki. Ymmärtääkseni paikallisväestö ei erityisemmin juhlimalla juhli tapahtumaa, vaan tapana on viettää jonkinlaista vakavamielistä hiljaiseloa, kuten itsenäisyyspäivänä Suomessa. Meidän kohdallamme juhlinta käsittää koulutöiden parissa painimista kämpillä, mikä on pelkästään hyvästä. Suurin osa tovereista on painunut Budapestiin, joten voimme keskittyä hyvillä mielin opiskeluun ja hiljaiseloon ilman että mitkään juhlintaehdotukset houkuttelisivat paheiden pariin.

Oman itsenäisyyspäivämme viettoa varten tarvitsisimme jommankumman kotimaisen klassikon; Tuntemattoman sotilaan (uuden) tai Talvisodan, mutta päätimme kelpuuttaa myös Rukajärven tien soittolistalle. Jos joltakulta löytyy, ottakaa yhteyttä. Myös linnanjuhlat huomioidaan - etenkin viimevuotiset, mutta vanhemmatkin käyvät toki.

Harrastuksia

Eilen pelasin salibandya turnauksessa paikallisen joukkueen kanssa. Olen käynyt kaksissa harjoituksissa, ja nyt kahdessa pelissä. Tästä alkaa terveellinen elämä. Suomessa en ole pelannut minkään sortin divarissa, mutta täällä pääsin pelaamaan suoraan sarjaan. En tosin tiedä vielä mille tasolle.

Toisen ottelun alkua odotellessa valokuvasin Loosová Villaa, eli Villa Mülleriä, joka yllätyksekseni oli suoraan pelipaikan läheisyydessä olevan ratikkapysäkin kohdalla. Käytin paikallista mustavalkofilmiä Fomaa (200 ASA), jota ostin eilen kolmekymmentä metriä. Ladattavan filmikasetin kanssa opiskelija-alennuksen kera (huimat 5%) setille tuli hintaa n. 20 €, eli noin euron rullaa kohden. Fotoškodasta. Filmin pitäisi olla vanhanaikaisesta emulsiostaan johtuen jokseenkin rakeista, mutta rakeisuushan on usein pelkästään hyvästä. Ainakin se oli halpaa.

Illemmalla kävelimme 30 metriä lähimpään ravintolaan, missä söimme hyvää ruokaa jälleen kerran edulliseen hintaan. Tapanamme on syödä viikonloppuisin lounas ulkona, ja yleensä molempina päivinä. Jälkiruokaakin saa tilata. Ruoan jälkeen kävimme Delvitassa tekemässä ruokaostoksia ja menimme kämpille tekemään koulutöitä. Ennen nukkumaanmenoa katselimme kotimaisen elokuvan tietokoneen näytöltä. Tuntui hyvältä katsella Suomen luontoa pitkästä aikaa, varsinkin kun olimme juuri kesällä ajaneet autolla samoissa maisemissa.

Sauna party

Eilen olimme ISC:n järjestämissä saunabileissä läheisessä hotellissa. Luvassa oli suomalaista saunontaa, ja sitä myös saatiin. Noin viidentoista hengen kansainvälisellä miehityksellä hikoilimme kotimaiseen malliin noin yhdeksänkymmenen asteen löylyssä, jota piiskasimme vielä heittämällä vettä kiukaalle. Tietenkin Keski-Eurooppalaiseen tyyliin veden heittäminen kiukaalle oli erikseen kielletty, mutta koska saunassa oli varattu yksin meille, ei lupaa tarvinnut kysellä keneltäkään. Kiukaalle oli ikäänkuin koristeeksi siroteltu kourallinen kiviä, jotka kelpasivat juuri ja juuri kiuaskivien korvikkeeksi. Amerikkalainen ystävämme tosin epäili löylynlyönnin turvallisuutta, koska kyseessä oli sähkökiuas, mutta pian pelko muuttui helpottuneeksi irvistykseksi, kun kuuma vesihöyry kohtasi jenkkiläisen lihan.

Löylyhuoneen läheisyydessä oli myös pieni uima-allas, jossa saattoi aistia hieman avantouinnin tunnelmaa, sillä vesi oli varsin kylmää täkäläiseksi uima-altaaksi. Höyrysauna toi mieleeni 70-luvun tieteiselokuvat muovisine sisutuksineen: viisi valkoista muovi-istuinta ahtaassa puoliympyrän muotoisessa järjestyksessä, höyryä ja läpinäkyvä muovinen seinä. Hulluutta.

Sauna oli uskomattoman kallis paikalliseen yleiseen hintatasoon verrattuna, noin 80 € tunnilta, riippumatta siitä menetkö yksin vai viidentoista hengen ryhmässä. Me maksoimme (reilun) tunnin mittaisesta huvista 6 € per saunoja. Täytyy löytää joku halvempi paikka seuraavaa sessiota varten. Kansainväliset ystävämme vaikuttivat kovasti innostuneilta ja lupasivat lähteä mukaan seuraavallakin kerralla.

Sutnar

Ladislav Sutnarin näyttely Prahan linnassa oli komea. Bauhaus hallitsee. Sutnarin typografiset ja taitannolliset tuotokset olisivat kovaa kamaa nykyäänkin. Toimii myös verkossa.

Kasviseväs

Kasvissyöjä pääsee halvimmalla. Menzan ylipään kerrokseen, henkilökunnan ja opiskelijain ruokalan yläpuolelle on kätketty viihtyisä kasvisruokaa tarjoileva linjasto. Mikäli haluaa venyttää korunaa viimeisen päälle, on kasvisruoka oikea vaihtoehto. Lihattomien ruokien hinnat pyörivät suurinpiirtein puolessa lihaisiin vaihtoehtoihin verrattuna: kaali-pasta-laatikosta huudettiin perjantaina alle kymmenen korunaa, eli alle kolmekymmentä senttiä. Näin asian tulisi olla myös Juveneksen ravintoloissa TTY:llä, missä kasvissyöntiä rajoittaa mielestäni kasvisruoan määrän ja hinnan epäsuhta liharuokiin verrattuna.

Lihaton ruoka on muutaman aterian kokemuksen jälkeen kohtalaisen hyvää. Keveyden kanssa voi olla niin ja näin, sillä viimeisessä annoksessa tuntui olevan tarpeettomankin runsaasti sekä suolaa että rasvaa.

Perimmäinen syy

Määriläisessä viinikellarissa, jossa juoman ja ruoan vuo oli rajaton, eräs amerikkalainen toverimme paljasti minulle vaihto-opiskelunsa perimmäisen tarkoituksen. Näkemäni perusteella uskon saman syyn olevan useimpien jenkkien pontena tulla viettämään puolivuotisensa nimenomaan Prahassa. Se syy on tietenkin halpa olut ja sen rajoittamaton saatavuus. Kotonaan nämä nuorukaiset eivät saa ostaa minkäänlaisia väkijuomia, sillä 21 vuoden ikäraja pätee kaikkialla Ameriikassa. Kaikki amerikkalaiset täällä ovat vielä 20-vuotiaita. Siispä Tšekkiin kannattaa lähteä heti kun vaihto-opiskelu on mahdollista.

Humalaan päästyään lauma jenkkejä muuttuu sietämättömän äänekkääksi möykkääväksi laumaksi, mikä ei ole kaunista kuultavaa varsinkaan ahtaassa viinikellarissa. Jossain vaiheessa ilmaista iltaa meno muuttuu suorastaan barbaariseksi, ja autojen ikkunoita saattaa mennä rikki. Lopuksi joitakuita kannetaan majapaikkaan. Kaikki tämä kuuluu nuoruuteen.

Fussball

Viikonlopun viinikellariretkellä Määrissä ymmärsin pöytäjalkapallon merkityksen tšekkiläisessä kulttuurissa. Päiväkodissa, jossa vietimme ensimmäisen yömme, oli nikkaroitu tenaville oma ilmainen pöytäjalkapallopeli. Tällä kakarat sitten saavat opiskella myöhempien aikojen baarissa notkumisen suosituimman ajanvietteen salat. Pöytäjalkapallopelejä (englanniksi fussball) on miltei joka baarissa, niinkuin suomalaisissa juottoloissa on laillisia uhkapelejä. Ne ovat myös verrattain edullisia: 30 senttiä kymmenestä pallosta.

Keski-eurooppalaiset, etenkin espanjalaiset, osaavat poikkeuksetta pelin kikat. Itse pelasin peliä ensimmäistä kertaa elämässäni ensimmäisellä viikollani täällä. Suomalainen perinneurheilu pöytäjääkiekko on täällä yhtä tunnettu peli kuin kahdenkymmenen pennin pajatso.