Prahablogi

Matkoilla

Jottei aika tulisi pitkäksi, päätimme lähteä viikoksi Skotlantiin. Nyt on jo kiire lentokoneeseen.

Käsitys vuodenajoista: kevät

Kohta viikon kestänyt lämpöaalto saavutti tänään huippunsa: kello 15:51:37 asuntolamme lämpömittari kuittasi lukemaksi tasan 24 astetta. Kaksi päivää kestänyt kesä on ajanut ihmiset ja turistit ulos luolistaan hakemaan lämpöä talven viimojen kohmettamille jäsenilleen. T-paidat, topit, shortsit ja sandaalit ovat ilmestyneet viimeistään tänään keskikaupungin katukuvaan. Samaan aikaan saattaa silti kohdata toppatakkia kantavan italialaisturistin tai turkishattunsa alle piiloutuneen laitapuolen kulkijan. Ylilyöntejäkin tapahtuu - maaliskuun puolivälin yöt eivät ole niin lämpimiä, että niissä selviytyisi pelkällä hihattomalla paidalla. Niitäkin on jo nähty.

Terassikauden avauksen jälkeen luonto yleensä kuitenkin palauttaa tasapainon, joten jo ensi viikon alulle on luvattu jälleen hyytäviä kelejä. Ensihelteiden jälkeen onkin hyvä pakata toppatakit ja pitkät kalsarit, ja suunnata vuoristoon laskettelemaan, missä lunta on vielä metrin verran.

Teollisuuspäivä

Perjantai pyhitettiin teollisuudelle. Kladno on noin 70 000 asukkaan teollisuudesta ponnistanut kaupunki noin 30 kilometriä Prahasta luoteeseen. Kaupunki on kasvanut laajan raskaan teollisuuden alueen kupeeseen, joka nyt on hiljalleen hajoamassa käsiin rahan ja kaupungin johdon mielenkiinnon puutteen vuoksi. Alueen kaivokset on suljettu, eikä teräksenjalostuskaan ole enää käynnissä. Raunioituneiden kemiantehtaiden ympäristön saastumisen vakavuudesta ei ole mitään tietoa, eikä ketään ilmeisesti kiinnostakaan. Surrealistinen ruostuneiden ja vuotavien putkistojen verkosto risteilee alueen yllä, ja melankoliseen maisemaan lyövät rytmiä satunnainen teollisuusmeteli sekä kirskuvilla raiteillaan ulvovat junat. Masuunin läheisen kanttiinin ulkoasusta voisi päätellä lounasannoksesta löytyvän koko vuoden raskasmetalliannoksen kerralla, eikä siellä vierailevien työmiesten elimistöjen myrkyllisyyttä tohdi edes arvailla. Täydellinen valokuvauskohde.

Heitteillejätön ja rapistumisen tuloksena alue edustaa juuri sitä romanttista kuvaa entisen itäblokin karskeista teollisuusalueista, joka minulla oli tänne tullessani. Näihin alueisiin ei tosin helposti törmää, vaan ne täytyy tietää. Matkamme oli yhdyskuntasuunnittelun kurssin excursio, joten meillä oli asiantunteva opas. Omatoimiselle matkailijallekin kohde on helppo saavuttaa. Bussi Dejvicestä (Prahasta) Kladnoon kulkee noin vartein välein. Päätepysäkki on Kladnon bussiasema, jossa jäädään pois. Teollisuusalue näkyykin jo tien toisella puolella. Ydinvoimalan piippujen näköiset siilot näkyvät kauas, ja niitä kohti suunnistamalla päätyy alueelle ennenpitkää. Alue ei ole suljettu ulkopuolisilta, joten kukaan ei tule kyselemään lupia. Matka yhteen suuntaan maksaa 25 korunaa (hieman alle euron) ja kestää puoli tuntia.

Illan teollisuusannos tarjoiltiin Einstürzende Neubautenin musiikin muodossa. Reilun kahden tunnin keikka tarjoili kiitettävästi rahalle vastinetta. Bändin liveakti on kuulemisen lisäksi erityisesti näkemisen arvoinen, koska kaikki levyltä tuttu normaalista poikkeava äänimaisema toteutetaan keikallakin erilaisilla laitteilla tai ei-musiikillisilla instrumenteilla, kuten peltikanistereilla tai vinkuvilla punaisilla kumileluilla. Esimerkiksi uuden levyn kannessa esitelty soitin toimii siten, että tämän muovi- ja peltipurkeista kokoonteipatun kyhäelmän pyöriessä säädettävällä nopeudella akselinsa ympäri sitä puhalletaan paineilmapuhaltimella eri kulmista, mikä tuottaa vaihtelevaa ja mielenkiintoista mölinää (kuultavissa albumin nimikappaleessa Perpetuum Mobile). Kokeileva asenne ja tuloksien onnistunut soveltaminen onkin mielestäni parasta tässä bändissä, mitenkään vähättelemättä mainioita biisejä, joita orkesteri levy toisensa jälkeen suoltaa.

Miinuksena mainittakoon onneton keikkapaikka. Sisäänkäynti saliin tapahtui sen toiselta sivulta, mikä aiheutti sen, että sisäänkäyntisivu oli täysin tukossa kun vastapäisellä puolella olisi ollut yllinkyllin tilaa. Tämä kärjistyi erityisesti salia kiertävillä parvilla, missä mekin roikuimme yrittäen saada silmäyksemme esiintyjistä.

Semiotiikka

Koulumme terveysaseman merkkikieli on pitkälle kehitettyä ja erittäin havainnollista. Jos aristaa, eivätkä lääketieteelliset termit ole hallussa, oikean oven voi päätellä helposti vain tarkkailemalla kylttejä ovien vieressä. Punainen loota ihmisfiguurin eri kohdissa esittää kivun kohdan. Helppoa ja toimivaa!

Wien

Koska matkustaminen on helppoa ja halpaa, ja koska torstai-iltana ei tuntunut olevan mitään tekemistä, päätimme lähteä viikonlopuksi Wieniin. Päätökseen vaikutti vahvasti myös se, että wieniläinen ystävämme Walter oli paikalla ja tarjosi ilmaisen majoituksen asunnossaan.

Wienissä on sekä vanhoja että uusia taloja, suklaata sekä kylmää tuulta. Saksalaisen maailman mahtipontisuus on lyönyt leimansa Wienin palatseihin, vaikka paatos ei ylläkään aivan Berliinin tarjoilemiin mittasuhteisiin. Paikallista viiniä voi suositella varauksetta. Musta leipä on loistavaa. Hinnat ovat suomalaista tasoa, joten hoidimme matkamme matalalla budjetilla nauttien päivällispastat asunnolla edullisen oluen kera.

Terveiset Pekalle ja Emilialle, joihin törmäsimme sattumalta Stephansdom-katedraalissa. Eurooppa on pieni maa.

Hundertwasserhaus, kieltomerkki, Stephansdom ja mainonta.

Milano/Pariisi

Lukukausien välinen luppoaika kului leppoisasti Euroopan metropoleissa. Kahden viikon mittainen rupeama noudatti reittiä Praha-Milano-Pariisi-Praha, josta ainoastaan Pariisin ja Prahan välisen matkan matelimme maanpintaa pitkin bussilla. Volarewebin ja Ryanairin lennoilla matkustaminen oli niin edullista, että bussimatkasta muodostui retken hintavin osuus (60 €). Asuminen oli ilmaista, kiitos ystäviemme vieraanvaraisuuden Milanossa ja Pariisissa (terveiset Merjalle ja Teemulle, sekä Anna-Maijalle ja Villelle).

Milano on talvella kalsea kaupunki, jossa vuoden ainoa lumi päättää sataa satunnaisen matkailijan niskaan juuri tämän vierailun aikana. Loppuajan taivas vihmoo vettä tai räntää, eivätkä pilvet vetäydy ennen sitä hetkeä, kun lentokoneen pyörät irtoavat kiitoradan pinnasta. Toisen maailmansodan pommitusten jäljiltä kaupungissa on vähemmän mielenkiintoista nähtävää kuin niin suuresta kaupungista muuten voisi olettaa. Pakollinen katedraali, punatiilinen linna, jokunen puisto (joista on iloa keväämmällä) sekä erittäin mielenkiintoinen hautausmaa ovat kaupungin antia matkustavalle. Museoita riittää niistä kiinnostuneille, mutta itse jätimme Jeesus-taulut suosiolla näkemättä (mm. Leonardon Viimeisen Ehtoollisen) ja perehdyimme sitäkin paremmin paikallisiin viineihin, juustoihin ja pastaan.

Pariisissa on parempi sää, enemmän ihmisiä ja reippaanlaisesti koiranjätöksiä. Napoleonia pidetään jostain käsittämättömästä syystä edelleen jonkunnäköisen sankarin asemassa, ja Euroopan Unioni lienee ranskalaisille ikäänkuin toinen yritys valloittaa Eurooppa. Pariisilaiset todellakin kulkevat patongit kainaloissa, pelaavat petankkia, eivätkä pihtaa viinin kanssa. Baskereita olisin toivonut enemmän katukuvaan, mutta juustovalikoimiin olin tyytyväinen. Turistikohteita kansoittavat japanialaiset, jotka nähtävyyksien jälkeen kipittävät Pariisin muotikaduille hamstraamaan törkeän kalliita (ja yhtä rumia) muotilaukkujaan. Fondueta on kahta lajia: juusto- ja lihafondueta, joista molemmat ovat erinomaisia. Le Corbusierin Villa Savoye on päivämatkan päässä Pariisista, mutta vaiva kannattaa nähdä, sillä mökki menee ehdottomasti kärkisijoille pientalojen ranking-listallani.

Ensimmäiset kolme kuvaa ovat Milanosta, neljäs Bergamosta, ja loput neljä siitä yhdestä kaupungista. Ryanair lentää Milanon lentonsa Bergamosta, mikä on erittäin mielenkiintoinen pieni kaupunki Milanon kupeessa. Suosittelemme tarkempaa tutustumista kaikille halpalentäjille.