Prahablogi

Yhdentymistä

Käyrät kurkut ovat kadonneet kaupasta! Luontaisesti mutkittelevat kurkut on korvattu EU-kelpoisiin suoralinjaisiin veljiinsä. Direktiivit hiipivät hiljalleen keskivertokansalaisen arkipäivään. Pian paikallisen rommin etiketit muuttuvat, sillä Tuzemský -rommin valmistusapa ei EU:n mukaan vastaa aidon rommin vaatimuksia.

Viikon kuluttua Tšekin Tasavalta liittyy muiden entisen itäblokin maiden kanssa Euroopan ytimeen. Yhdentymisen kunniaksi Prahassa tullaan juhlimaan isolla kädellä. Vapun aikaan kaupunkia halkovan Vltava-joen saarilla järjestetään United Islands of Prague -festari, jossa pääesiintyjänä komeilee Leningrad Cowboys, tuo kaikkien rakastama Suomen lahja musiikin maailmalle. Huhtikuun viimeisenä yönä päällemme sataa epäilemättä mässäileviä ilotulituksia. Kansalaiset ovat tyytyväisiä, ja Euroopan Yhteisö sen kuin porskuttaa.

art & interior

Tänään näin jääratakelkan muotoisen ruumisarkun ja söin ensimmäistä kertaa elämässäni sushia.

Muutama sana Puolasta

Prahablogi näyttää olevan tätä nykyä lähinnä kokoelma erilaisia matkakertomuksia Euroopan laitamilta. Kevään mukana matkustaminen on kuitenkin muuttunut yhä enemmän ja enemmän miellyttäväksi säiden lämmitessä ja koulutöiden helpottaessa. Lisää löylyä myllyyn lyövät naurettavan halvat tarjoukset, joita opiskelijoiden matkatoimisto GTS tarjoilee paikallisille opiskelijoille. Tällä kertaa otimme bussiliput Varsovaan - 19 € menopaluu per matkamies (ostettuna vähintään 14 vuorokautta etukäteen). Kymmenen tunnin mittaisesta yön yli kestävästä bussikyydistä huolimatta hinnassa ei ole mitään järkeä, mikä ei toki millään tavalla estänyt meitä hankkiutumasta kyytiin. Puolaan siis!

Varsovan suurin anti on ehkä kaupungin kuuluisassa stalinistisessa Kulttuurin ja tieteen palatsissa, joka kurkottaa päättäväisenä kohti taivaita aivan kaupungin keskustassa päärautatieaseman vieressä. Stalinin lahja Puolalle on edelleen maan suurin rakennus, ja sen koko todellakin on hämmentävä. Paikan tunnelmaa latistaa kuitenkin palatsin etuaukiolle rakennetut kauppahallit sekä parkkipaikat, jotka pilaavat räikeästi aikanaan kenties valloittavan mahtipontisen aukion luonteen. Aika, jota rakennus varsovalaisille edustaa, on ehkä vielä liian hyvin kaupunkilaisten mielessä jotta rakennus saisi ansaitsemaansa kulttuurihistoriallista kunnioitusta osakseen.

Toinen Maailmansota teki Varsovassa radikaaleja ratkaisuja kaupunkisuunnittelun suhteen, joten keskusta on lähinnä 50- ja 60-lukujen sosialistisen herkistelyn juhlaa. Eräs mielenkiintoinen piirre kaupungin katukuvassa on kasvisravintoloiden mittava tarjonta. Puola ei todellakaan vaikuta maalta, jossa kasvisruokaa pidettäisiin juuri minään, mutta niinpä vain kulmalta jos toiseltakin puskee esiin pelkästään vegemurkinaan erikoistunutta mättöpuljua.

Yksi pitkä ja huolellisesti vietetty vuorokausi oli tarpeeksi Varsovaa meille, joten otimme pikajunan (16 €) varsinaiseen Puolan nähtävyyksien pääkaupunkiin Krakovaan. Junamatkalla näkee hyvin Puolan litteyden. Peltoa pellon perään, hieman metsää, talo, tasaista, toinen talo, peltoa, pieni kylä, peltoa, traktori, hevonen.. hetkinen, siis hevonen? Aivan - hevonen ei ole mikään outo näky kyntötöissä traktorin rinnalla. Hetken tunnelma on kuin värilliseksi muutetusta Suomi-filmistä, jossa seuraavassa kohtauksessa joko tapeltaisiin tanssilavan takana tai syleiltäisiin kesäillan hiipuvassa valossa.

Päinvastoin kuin Varsova, Krakova säilyi sodassa pääosin vahingoittumattomana. Tämän johdosta vanha kaupunki on säilyttänyt keskiaikaisen kaupunkirakenteensa ja rakennuksensa, mikä herättää ihastelevaa hekumointia Prahaa kokemattomassa turistissa. Tätä väkeä liikkuukin kaupungin kaduilla kiitettäviä määriä, joskaan prahamaiseen tungokseen ei vielä ylletä. Meille Krakova oli kuitenkin ennenkaikkea tukikohta ympäröivien alueiden kohteiden kartoittamiseen. Toista sataa metriä maan poveen tunkevat suolakaivokset olivat jännittävä kohde etenkin puolankielisellä opastuksella höystettynä, mutta matkan ylivoimaisesti odotetuin päivä nousi vasta sunnuntaina, kun otimme bussin Krakovan keskustasta kohti Oswieciemiä. Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri, noin puolentoista miljoonan ihmisen viimeinen pysäkki elämän kalseilla kiskoilla, on juuri sitä mitä odottaa saattaa. Kolkkoja parakkeja, kaasukammioita, piikkilankaa ja satapäin Israelin lippuja liehuttavia ja daavidin tähtiä kantavia koululaisryhmiä kaukaisista maista. Museon näyttelyssä tragediaa todistavat teloitettujen lasten vaatteet, naisten hiuksista kudotut kangaspakat ja valtavat määrät kenkiä, jotka riisuttiin ennen suihkuun astumista.

Krakovassa kannattaa syödä vatsansa täyteen askeettisen herkullisia rinkeleitä, joita mummot myyvät edulliseen hintaan joka kadunkulmassa. Tämä paikallinen herkku muistuttaa rapeakuorista kiekolle väännettyä pullaa, jonka taikinasta unohtunut sokeri on paistamisen jälkeen korvattu joko päälle ripotellulla suolalla, unikon- tai seesamin siemenillä. Paikallinen olut on lievä pettymys tsekkiöölin jälkeen, mutta suomalaiseen tasoon verrattuna hyvää tavaraa. Matkamuistoksi kannattaa ostaa pullo Zubrowkaa, tuota biisonivodkien kuningasta.

Piiskajaiset

Kulttuurien kirjosta ehkä herkullisimmat detaljit löytyvät erilaisista juhlaperinteistä. Tšekkiläisen pääsiäistradition kieroutuma löytyy toisen pääsiäispäivän piiskausbileistä, jolloin pajun oksista punotut vitsakset kurittavat neitosten lihaa. Syy pakaroiden punoitukselle on se, että ilman piiskausta naiset rumenisivat tulevan vuoden aikana. Maanantaina lajin miespuoliset edustajat jahtaavat siis piiskat kourissaan naaraita, jotka palkitsevat kurittajansa suklaamunilla, alkoholilla taikka käteisellä. Lahjonnan jälkeen piiskausta ei enää saa jatkaa, vaan pajulle on etsittävä uutta purtavaa seuraavasta naaraasta.

Vitsaa sulle, palkkaa mulle.

Skotlanti

Skotlanti on itsepäinen, itsenäisyydenhaluinen ja kansallistuntoinen pala Iso-Britanniaa. Sen mäkisiä rantoja huuhtelee Atlantin valtameri, joka järjestää sadekuuron tai pari miltei päivälle kuin päivälle. Maan karujen kuuluisilla ylämailla asuu kansa, joka vääntää englannin kielen solmulle, paistaa sen rasvassa ja tarjoilee tarinoitaan turhia kainostelematta turistille. Matkamiehen suorittaman kuullunymmärryskokeen selkeää Englannin englantia suoltanut setä ei muistanut mainita mitään tästä oudosta maailmankielen murteesta.

Luonto on sanalla sanoen mahtava. Ylämaa lyö maisemissaan Suomen Lapin, jota se hyvin pitkälti muistuttaa. Rauhallisesti kumpuilevaa tunturimaisemaa ylevöittävät lumihuippuiset vuoret, jotka laskevat tyyniin merenlahtiin. Autioita maisemia halkovat tiet johtavat pienistä uneliaista merenrantakaupungeista vielä uneliaampiin, joissa valkeiksi kalkitut asuinrakennukset reunustavat mykkinä laskuveden vuoksi hiljentyneitä satamalaitureita.

Reittimme kiersi Skotlannin tunnetut suurimmat kaupungit, ylämaita ja pikkukaupunkeja meren lahdissa. Edinburgh - Glasgow - Fort William - Portree (Isle of Skye) - Loch Ness - Inverness - Ullapool - Inverness - Stirling - Edinburgh. Viikko on selkeästi liikaa pelkkään Edinburghiin tai Glasgow´hun, tai molempiin yhteensä, mutta toisaalta liian vähän edes suurinpiirtein koko maan kattavaan kiertoajeluun. Silti pidän pikaista kierrosta parempana kuin liian pitkää kaupunkilomaa, sillä varsinkin Skotlannista saa melko kapean kuvan jollei matkusta kaupungeista maan ääriin.

Edinburgh on komea harmaa kivikaupunki, jonka keskustan kaupunkirakenne on erinomaisen mielenkiintoinen kapeine mutkittelevine jalkakäytävineen ja jyrkkine maastonmuotoineen. Glasgow on tympeähkö liikekaupunki, josta löytää tosin muutamia hienoja Rennie Mackintoshin taloja. Fort William sopii mäkikävelyyn - kiireisemmät ehtivät korkeintaan viskitislaamoon ja rauniolinnaan. Portree on hyvä tukikohta Isle of Skyen vaelluksille, kuten Ullapool luoteisrannikon tutkiskeluun. Invernessin nähtävyydet riittävät yhteen iltapäivään - suosittelen lähinnä läpikulkukaupungiksi. Stirling on myös kompakti yhden päivän kohde, elleivät ylimääräiset punnat polta niin että kaikkiin nähtävyyksiin on päästävä. Kaikenlainen turistinryöstö kulminoituu Loch Nessillä, jonka varrella olevaan kivikasanomaiseen rauniolinnaan päästäkseen täytyy pulittaa yhdeksän euroa. Edinburghin linna vetää kuitenkin pohjat 16 euron sisäänpääsymaksullaan, eikä opiskelija-alennuksia tunneta.

Viiden päivän bussilippu maksoi noin sata euroa, ja majoitukset hostelleissa yhteensä noin 80 €. Skotlanti ei siis ole todellakaan mikään edullinen kohde, mikä kannattaa ottaa huomioon matkabudjettia laatiessa. Syöminen ja juominen on Suomen hinnoissa tai hieman edullisempaa. Näitä kannattaa siis välttää mahdollisimman pitkälle. Näkymät ovat ilmaisia. Nälän yllättäessä on hyvä tietää, että jossain lähellä laiduntaa aina ainakin muutama lammas.