Kirjakuvastot kesä ja syksy 2020: Otava, Siltala, Like

Käyn läpi suuren osan suomalaisten kustantamojen kuvastoista. Valikoin kuvastoista tulevia kirjoja luettavaksi ja teen niihin kirjastoon ennakkovaraukset. Tällä tavoin saan uudet kirjat luettavakseni yleensä hyvissä ajoin (ehdinkö kaikkea lukea laina-ajan puitteissa on sitten toinen kysymys).

Suosin maailmankirjallisuutta ja naiskirjailijoita; miehillä on nykyään aika paljon isompi kynnys tulla valituiksi. Hyviä psykologisia trillereitä napsin herkästi mukaan, koska vaimonikin niistä pitää, Nordic noirit ja vastaavat sarjatuotokset jäävät aina kyydistä. Elämäkertoja en lue koskaan.

Otava kesä ja syksy 2020

Otavan kesä ja syksy 2020

Otavan kesä ja syksy 2020 on Issuussa ja onneksi ladattavissa myös PDF:nä. Kansikuvassa keikistelevä Miika Nousiainen ei sytytä, mutta muuten kuvasto tarjoaa hyvän kattauksen.

Antti Holman Kaikki elämästä(ni) on esimerkiksi aivan pakollista luettavaa. Holma on ihana ja omaelämäkerrallinen kirja kuulostaa lupaavalta.

Kristina Carlsonin Eunukki menee listalle Carlsonin aikaisempien näyttöjen perusteella, aihe yksin ei ehkä riittäisi.

Johanna Laitilan Synty kuulostaa hyvältä ja pitänee lukea, koska edellinen Lilium Regalekin piti (en onnistunut, koska kirja piti aina palauttaa kirjastoon ennen kuin ehdin päästä siihen; yritän vielä).

Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvat Karl Axel Björk -dekkarit lienevät tutustumisen arvoisia, mutta tuoreimmasta Kalman keväästä ei varmastikaan kannata aloittaa.

Margaret Atwoodin Viimeisenä pettää sydän kuulostaa mielenkiintoiselta dystopiakuviolta, niitähän Atwood osaa kirjoittaa. Testamentit on vielä lukematta, pitäisi ehkä kerrata Orjattaresi ennen sitä.

Naoise Dolanin Jänniä aikoja kuvaillaan yhtä ihanan teräväksi kuin Lost in Translation, mikä riittää nostamaan kirjan lukulistalleni. ”Sydäntäsärkevän vilpitön, tiedostava ja kuivan hauska”? Sopii!

Olga Tokarczuk on nobelisti 2018, jolta en ole vielä lukenut mitään. On kummitellut rajamailla. Aja aurasi vainajain luitten yli voisi olla vaikka aloituskohta. Tapani Kärkkäinen on hyvä suomentaja, sekin on plussaa.

Yaa Gyasin Maa ja taivas kiinnostaa, koska afrikkalaisia ääniä ei tule luettua tarpeeksi ja Gyasin edellinen Matkalla kotiin oli oikein hyvä.

Nazanine Hozarin Aria on suuri kertomus Iranista. Kiinnostaa heti, Iran on mielenkiintoinen maa ja olen lukenut hyvin vähän mitään iranilaista. Naisnäkökulmaa Iranin vallankumouksen ruohonjuuritasolle? Kyllä kiitos!

Jessie Burtonin Tunnustus kuulostaa lupaavalta. Nukkekaappi jäi lukematta, pitäisi varmaan.

Julian Fellowesin Snobit kuvaa englantilaisen yläluokan inhottavuuksia. Mainio aihe, joten vilkaistaan.

Robert Galbraithin eli J. K. Rowlingin dekkarisarjan seuraava osa Levoton veri pistetään tilaukseen vaimolle; minulta on vielä edellinen osa Valkoinen kuolema lukematta jostain syystä. Täytyy paikata tilanne, kirja löytyy onneksi omasta hyllystä.

Lucy Foleyn Jahti, Elizabeth Kayn Seitsemän valhetta, Sam Lloydin Muistometsä ja Adrian McKintyn Ketju ovat trillerikiintiötä. En ehkä lue näistä kaikkia, vaimo varmaan lukee nämä ensin ja minä voin sitten jättää huonoimmat lukematta.

Juhana Torkin Plutarkhos pitänee vilkaista, Torkin edellinen klassikkokäännös Senecan Elämän lyhyydestä oli sen verran hyvä.

Katsotaan-osastolle menee Terhi Kokkosen Rajamaa, jossa on jotain lupaavaa. David Grossmanin Kun Nina sai tietää voi olla hyvä, ainakin Hevonen meni baariin oli.

Jake Spicerin Tämä kirja opettaa sinut piirtämään värikynillä napataan piirtämisestä innostuneita lapsia varten, samoin Nelli Orellin Luova kirjani.

Kauko Tykkyläisen Retkelle sudenkorentojen maailmaan vaikuttaa kiinnostavalta luontovalokuva- ja tietokirjalta.

Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu, kovaa menoa kiskoilla ostetaan, koska meillä on kaikki muutkin Tatu ja Patu -kirjat.

Magdalena Hain Neiti Kymene ihmeellinen talo, Siri Kolun Villitalon valitsemat, Arttu Unkarin Isämies ja räjähtävä kakka, Andy Griffithsin Maailman paras puumaja, 39 kerrosta ja Jari Peltolan Anton ja kadonneet koirat, Maurene Goon Tämä biisi on sinulle (ehkä, ikäsuositus 14+ tarkoittaa, että pitää ensin tsekata itse) laitetaan varaukseen 10-vuotiasta tytärtä varten.

Philip Pullmanin Ruusunmetsästäjät eli jatko-osa Vedenpaisumukselle menee omaan käyttöön, saattaa tosin kelvata muillekin. Lapset tykkäsivät Kultainen kompassi -tv-sarjasta kovasti, 13-vuotias poika on lukenut kirjatkin, tyttärellä on vasta ensimmäinen kirja menossa.

Jenny Jägerfeldin Mun huikea elämä menee minulle ja tyttärelle, Jägerfeldin Comedy Queen oli huikean hyvä molempien mielestä, joten tämkin toiminee suurella varmuudella.

Tomi Adeyemin Koston ja kunnian lapset menee pojalle luettavaksi ja minullekin myös, mutta minun pitäisi saada aikaiseksi lukea edellinen osa Veren ja luun lapset ensin. Anne-Maija Aallon Korento kelvannee molemmille, samoin Mila Teräksen Amiraali ja Veera Salmen Kaunis ilman kuolla.

Siltala syksy 2020

Siltalan syksy 2020 kansi

Siltalan syksy on ilahduttavasti PDF ilman Issuuta.

Kari Hotakainen ei kuulu suosikkeihin, mutta Tarinaa kehutaan pöyristyttävän, räävittömän hauskaksi ja salakavalasti liikuttavaksi, joten pitänee tsekata.

Jaakko Yli-Juonikkaan Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään on aivan pakollista luettavaa, koska Neljä ratsastajaa -sarjaa on luettu tähänkin asti. Luvassa on todennäköisesti taas jotain melko käsittämätöntä.

David Foster Wallacen Päättymätön riemu on kiinnostanut jo pitkään, englanninkielinen Infinite Jest oli aikoinaan hyllyssä, mutta pelotti liikaa. Nyt kiitos Tero Valkosen (ja Kari Hotakaisen!) tarjolla on suomennos. Tämän ostanen omaksi, koska kirjassa on noin 1300 sivua, enkä halua ottaa stressiä siitä, että tämän ehtii kuukaudessa lukea…

Vappu Kaarenojan ja Aurora Rämön Tytöt – Suomalaisen tasa-arvon perusteet kuulostaa mielenkiintoiselta ja ajankohtaiselta.

Janne Haikarin, Marko Hakasen, Anu Lahtisen ja Alex Snellmanin toimittama Aatelin historia Suomessa voi olla kuivakin, mutta otetaan tutkailtavaksi.

Elisabeth Åsbrinkin edellinen teos 1947 oli oikein hyvä, joten uusi Made in Sweden menee lukulistalle. Ruotsalaisuus on kuitenkin ihan kiinnostava aihe.

Like kesä ja syksy 2020

Liken kesä ja syksy 2020 kansi

Liken kuvasto on Issuussa, eikä valitettavasti irtoa ladattavaksi. 🤨 Katalogi on vähän tylsä. Marko Annalan Paasto oli hyvä, mutta Kuution taidan ohittaa.

Ulla Lenzen Josef Kleinin kolme elämää on kiinnostava kirja vakoilusta, suurvalloista ja antisemitismistä Amerikassa, sukuhistoriaa ja agenttijännäriä.

Jenny Jägerfeldin ja Mats Strandbergin Frankenstein terapiassa voi olla ihan hölmö, mutta Jägerfeldin nimi kantaa nyt sen verran, että on pakko katsoa, mitä tämä on syönyt.

Carmen Molan Verimorsian voi olla turhan raaka tapaus, mutta menee nyt trilleripinoon tarkastettavaksi. Onpahan espanjalainen, liikaa ei tule espanjalaista kirjallisuuttakaan luettua. Helen Monks Takharin Kaikki mitä halusit on kuulemma ”nautittavan myrkyllinen” psykologinen trilleri, joten katsastetaan.

Katja Törmäsen Maan tytär on rautakautiseen Pohjolaan sijoittuva fantasiaromaani, voi olla hyvä, voi olla että ei, mutta katsotaan.

Alastair Reynoldsia en ole kauheasti viime aikoina lukenut vaikka aikoinaan fanitin kovastikin; Luiden hiljaisuuden edeltäjistä Varjokapteeni taitaa olla lukematta, joten mietitään, lukisiko sen ensin. Kostaja oli kyllä hyvä.

Muut rokkikirjat Liken kuvastosta ohitan helposti, mutta Nick Caveen on joskus ollut sen verran lämmin suhde, että Stranger than Kindness pitänee vähintäänkin katsastaa.

Sarjakuvista en yleensä välitä lainkaan, mutta Jason Lutesin Berliini 3: Kuohuva kaupunki pitänee lukea, aikaisemmat osat noukin joskus sattumalta kirjastosta luettavaksi.

Papucurry

Hyvä papucurry valmistuu näistä aineista:

  • öljyä
  • noin puoli kiloa porkkanoita
  • sipulia
  • valkosipulia
  • 1 prk tomaattimurskaa
  • 1 prk fraîchea
  • kasvisliemikuutio
  • 2 prk valkoisia papuja
  • mausteita (ainakin currya)

Pilko porkkanat ja sipulit pieniksi kuutioiksi. Laita padan pohjalle öljyä ja currya ja muita mausteita. Mausteiden paikalla voi käyttää myös garam masalaa tai vastaavaa. Nakkaa porkkanat ja sipulit pataan ja kuullota sopivasti. Inkivääriäkin voi kuulemma laittaa, en laittanut kun en pidä.

Heitä perään purkillinen crème fraîchea (tai vastaavaa vegetuotetta, jos haluat vegaanisen), purkillinen tomaattimurskaa ja kasvisliemikuutio. Keittele joku vartti, pidempään jos haluat pehmeämpiä porkkanakuutioita. Heitä lopuksi sekaan pari purkkia valutettuja valkoisia papuja ja anna vielä hetken hautua.

Riisi on tietysti perushelppo valinta lisukkeeksi, mutta aivan hyvin toimii myös täysjyväohra, joka on myös riisiä ympäristöystävällisempi lähiruokavaihtoehto.

Papucurrya padassa

Aika halpaakin on. S-Marketin hinnoilla maaliskuussa 2020:

  • Porkkana 0,79 € / 500 g
  • Sipuli 0,69 € / 500 g
  • Valkosipuli 0,69 € / 100g
  • Tomaattimurska 0,98 € / prk
  • Crème fraîche 18% 0,78 € / prk
  • Suuret valkoiset pavut 1,29 € / prk
  • Täysjyväohra 1,89 € / pkt

Hintaa tälle setille tulee vähän yli 8 euroa, olettaen että öljyä, mausteita ja liemikuutio löytyvät. Currystä syö ehkä kuusi aikuisen annosta, pieniruokaiset ehkä kahdeksankin, eli annokselle tulee hintaa vähän yli euro. Se ei näin hyvästä ruoasta ole kovin paljon se.

Lukuloki 2019

Lukuvuosi 2019 numeroina:

  • 164 luettua kirjaa (+2 viime vuodesta)
  • 46766 luettua sivua (-1828)
  • 0 arvostelukappaletta (-2)
  • 162 kirjastolainaa (+7)
  • 0 ostettua kirjaa (-3)
  • 2 muuten hankittua (±0)
  • 0 e-kirjaa (-2)
  • 0 ostettua e-kirjaa (±0)

Vuoden isoin numeroihin liittyvä juttu oli kirjailijoiden sukupuolijakauma: se oli 154–12 naisten hyväksi. Luin tammikuussa muuten vaan naisvoittoisesti ja kun helmikuukin meni ihan sattumalta pelkkien naisten kirjoittamien kirjojen parissa, päätin ottaa naiset vuoden teemaksi. Pitäydyin arvosteltavaksi luvattua Sergio Ramírezia lukuunottamatta naiskirjailijoissa aina marraskuulle asti.

Tämä oli ihan hyvä päätös. Alkuvuodesta tuli muutama harha-askel, jotka osoittivat, että pelkkä kirjailijan sukupuoli ei tosiaankaan tee hyvää kirjaa, kyllä naisetkin kirjoittavat huonoja kirjoja, mutta enimmäkseen lukukokemukset olivat myönteisiä.

Romaaneissa naisnäkökulma on virkistävä ja aion jatkaa vastedeskin romaaneissa naisten suosimista ja vältellä erityisesti pölyisimpiä miesnäkökulmia tarjoilevia huru-ukkoja. Toki on näkökulmia, joihin tarvitaan mies kertojaksi: Édouard Louisin Ei enää Eddy oli erittäin iskevä kulma patriarkaattiin ja nimenomaan omakohtainen miesnäkökulma, eikä nainen sitä samalla tavalla kokisi ja näkisi.

Oli ilahduttavaa tutustua moniin naisten kirjoittamiin klassikoihin. Niin paljon kuin tomuiset ukot kirjallisuuden kaanonia hallitsevatkin, mahtuu joukkoon myös kiinnostavia naisääniä. Vanhoista klassikoista tutustuin muun muassa Virginia Woolfiin, Jane Austeniin, L. M. Alcottiin ja George Eliotiin.

Vuosi oli myös hyvien käännösten vuosi. Jane Austenin ja Agatha Christien kohdalla tarjolla oli erittäin nautinnollisia uusia suomennoksia Kersti Juvalta ja Jaakko Kankaanpäältä, George Eliotin Daniel Deronda taas ilmestyi ensimmäistä kertaa suomeksi Alice Martinin hienona käännöksenä. Tätä arvostan ja toivoisin, että useampi vanha klassikko saisi päivitetyt suomennokset. Kieli muuttuu ja uusi käännös tuo vanhan klassikon uudella tavoin nykylukijalle. Tuulen viemää esimerkiksi on kirja, jonka mieluusti lukisin, mutta jossa hieman arveluttaa vanha suomennos.

Vuodelle 2020 höllään sukupuolirajoista hieman eli jonkin verran enemmän tulen lukemaan miesten kirjoittamia kirjoja; etenkin tietokirjallisuudessa en jätä lukematta kiinnostavan aiheista kirjaa. Romaaneissa keskityn kuitenkin edelleen naisiin (mistään kovin suuresta epätasa-arvosta ei ole kyse, sillä edelleen koko elämän mittapuulla olen lukenut reippaasti enemmän miesten kirjoittamia kirjoja), niin klassikoissa kuin moderneissa.

Tammikuu

Anilda Ibrahimi: Punainen morsian
Mai Jia: Pimeä voima
Maria Katajavuori: Kuoleman ja elämän kysymys
Marko Annala: Paasto
Jennifer Egan: Sydäntorni
Jeanette Winterson: Intohimo
Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton
Thomas Bernhard: Pakkanen
Marianne Power: Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin
George Saunders: Lincoln bardossa

Helmikuu

Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut
Minna Rytisalo: Rouva C.
Elise Gravel: Olga ja haiseva olio ulkoavaruudesta
Naomi Alderman: Voima
Saara Turunen: Sivuhenkilö
Nelli Hietala: Käsipohjaa
Maria Turtschaninoff: Arra

Maaliskuu

Emma Hooper: Koti-ikävän laulut
Jaana Seppänen: Outokuoriaiset
Niina Mero: Englantilainen romanssi
Elizabeth Acevedo: Runoilija X
Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri
Anni Nykänen: Mummo 4
Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James
Ros Wynne-Jones: Sade lankeaa
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Aino Louhi: Mielikuvitustyttö
Satu Taskinen: Katedraali

Huhtikuu

Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin
Eva Frantz: Sininen huvila
Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa
Alice Zeniter: Unohtamisen taito
Kim Thúy: Ru
Veera Salmi: Perhoset veljeni ympärillä
Katja Petrovskaja: Ehkä Esther
V. E. Schwab: Magian syvempi sävy
Sari Weckroth: Sofronius
Sergio Ramírez: Anteeksianto ja unohdus
Celeste Ng: Tulenarkoja asioita
Paola Pigani: Älä astu sieluuni kengät jalassa

Toukokuu

Karen Joy Fowler: Jane Austen -lukupiiri
Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista
Niina Repo: Vyöry
Holma, Järvenpää, Tervonen: Näkymätön sukupuoli
Maggie Nelson: Sinelmiä
Rachel Cusk: Siirtymä
Helen Czerski: Myrsky vesilasissa
Helena Waris: Vedenkehrääjä
Sissi Katz: Maxwell Sternin tutkimukset
Samantha Schweblin: Houreuni
Niina Repo: Arpi
Carita Forsgren: Ambrosia
Nicola Yoon: Aurinko on tähti
Hans Rosling, Ola Rosling, Anna Rosling Rönnlund: Faktojen maailma

Kesäkuu

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet
Liisa Karvinen: Riisiä tiskin alta
Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken
Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi?
Agatha Christie: Lentävä kuolema
Sirpa Kähkönen: Rautayöt
Nura Farah: Aurinkotyttö
Agatha Christie: Roger Ackroydin murha
Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt
Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli
Virginia Woolf: Oma huone
Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Heinäkuu

Sirpa Kähkönen: Jään ja tulen kevät
Caitlin Moran: Kuinka olla kuuluisa
Terhi Rannela: Kiivaat
Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut
Agustina Bazterrica: Rotukarja
Katri Alatalo: Ikuisesti siskoni
Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Eveliina Talvitie: Kovakuorinen
Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet
Eva Frantz: Kahdeksas neito
Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet
Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina
Niina Repo: Kompleksi
Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä

Elokuu

Eila Pennanen: Ruusuköynnös
Merete Mazzarella: Alma
Holly Bourne: Niin käy vain elokuvissa
Paula Havaste: Pronssitähti
Sirpa Kähkönen: Hietakehto
Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista
Tiina Rajamäki: Vieras maisema
Kaari Utrio: Rakas Henrietta
Linn Ullman: Aarteemme kallis
Paula Havaste: Vierashuoneet
Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä
Julia Thurén: Kaikki rahasta
Kristiina Saha: Minäpäivät

Syyskuu

Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita
Laura Lindstedt: Ystäväni Natalia
Vuokko Hurme: Karkkikirja
Kyung-sook Shin: Hovitanssija
Märta Tikkanen: Miestä ei voi raiskata
Leïla Slimani: Adèle
Toni Morrison: Armolahja
Meri Kuusisto: Vuosi tavaratalossa
Aura Koivisto: Mies ja merilehmä
Kirsi Vainio-Korhonen ja Anu Lahtinen: Lemmen ilot ja sydämen salat
Helena Waris: Jäänvartija
Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne
Louise Penny: Naivistin kuolema
Riitta Konttinen: Aino Sibelius
Liv Strömquist: Kielletty hedelmä

Lokakuu

Annie Proulx: Laivauutisia
Saija Saarni: Kiviä taskussa
Sofi Oksanen: Koirapuisto
Liv Strömquist: Einsteinin vaimo
Raisa Omaheimo: Sydän
Inka Nousiainen: Mustarastas
Noora Vallinkoski: Perno Mega City
Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo
Carmen Maria Machado: Kahdeksan puraisua
Annie Proulx: Lyhyt kantama
Louise Penny: Kylmän kosketus
Annastiina Storm: Kerro, kerro
Liv Strömquist: Nousu & tuho
Katie Lowe: Jumalten verta suonissamme
Maylis de Kerangal: Maailma käden ulottuvilla
Sanna Tahvanainen: Kirsikoita lumessa
Kim Thúy: Vi
Pirkko Saisio: Epäröintejä
Raisa Porrasmaa: Auringonjumalattaren tyttäret
Sirpa Kähkönen: Muistoruoho
Maike Wetzel: Tyttö joka löytyi
Virginia Woolf: Orlando
Ellen Strömberg: Syyhy
Mercè Rodoreda: Timanttiaukio

Marraskuu

Tiina Miettinen: Juuria ja juurettomia
Suvi Vaarla: Westend
Édouard Louis: Ei enää Eddy
Anna-Kaari Hakkarainen: Dioraama
George Eliot: Daniel Deronda
Ulla Donner: Sontaa
Kate Atkinson: Liian kirkas taivas
Annie Proulx: Maan tomua
Maylis de Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät
Laura Kosonen: Suomi synnytti
Chimamanda Ngozi Adichie: Rakas ystäväni
Eila Pennanen: Santalahden aika
Jaakko Yli-Juonikas: Tahdon murskatappio

Joulukuu

Annie Proulx: Näin on hyvä
Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö
Ulla Koskinen: Suomessa selviytymisen historiaa
Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä
Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo
Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen, Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme
Hanna-Riikka Kuisma: Viides vuodenaika
Marcus Rosenlund: Sää joka muutti maailmaa
Anu Kaaja: Muodonmuuttoilmoitus
Avi Heikkinen: Valotusaika
Elisa Aaltola: Häpeä ja rakkaus
Jane Austen: Uskollinen ystävänne
Maarit Verronen: Saari kaupungissa
Hanna-Riikka Kuisma: Sydänvarjo
Markku Paasonen: Suurenmoinen huviretki
Louisa May Alcott: Pikku naisia

Vegaaninen taatelikakku

Tämä erinomainen vegaaninen taatelikakku on Paula Heinosen resepti Aamulehdestä 19.12.2019.

  • 250 g kivettömiä taateleita
  • 2 dl sokeria
  • 2 dl vettä
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 2 tl vaniljasokeria
  • ½ tl kardemummaa
  • ¼ tl suolaa
  • 1 dl rypsiöljyä
  • 2 dl kaurakermaa
  • 1 tl omenaviinietikkaa
  • voiteluun rypsiöljyä
  • margariinia
  • korppujauhoja

Pilko taatelit kattilaan. Mittaa joukkoon sokeri ja vesi. Anna keittyä noin 15 minuuttia, kunnes taatelit ovat pehmeitä ja anna sitten jäähtyä.

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita hyvin. Lisää jäähtyneeseen taateliseokseen rypsiöljy, kaurakerma ja omenaviinietikka. Sekoita kuivien aineiden joukkoon.

Voitele 20-senttinen kakkuvuoka ja korppujauhota. Kumoa taikina vuokaan ja levitä tasaiseksi. Paista uunin keskitasolla 50–60 minuuttia.

Kakku on erittäin maukas ja maku vain paranee säilytyksen myötä.

Taatelikakku

Porkkanakakku

Meillä kotona -sivustolla oli oiva Anna Mäkelän ja Emilia Kolarin porkkanakakkuresepti, jota kokeilin kun halusin pitkästä aikaa tehdä porkkanakakkua. Resepti osoittautui sen verran hyväksi, että olen tehnyt tätä jo pari kertaa.

Porkkanakakun sijasta tästä voi tehdä myös punajuurikakun: vaihda vain porkkanat punajuuriin.

Ainekset

  • 4 munaa
  • 2 dl sokeria
  • 2 dl rypsiöljyä
  • 5 dl vehnäjauhoja (täysjyvä)
  • 1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä
  • 0,5 dl kookoshiutaleita
  • 2 tl kanelia
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 3/4 tl suolaa
  • 400 g porkkanaraastetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja sekoita joukkoon öljy.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne munasokerivaahtoon. Lisää lopuksi porkkanaraaste.

Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele ja korppujauhota reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa 45–60 minuuttia, kunnes kakku on kypsä. Anna valmiin kakun jäähtyä ja pistä sitten jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

Kuorrutus

  • 180 g voita
  • 250 g tomusokeria
  • 200 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 2 tl vaniljasokeria

Lämmitä voita hitunen mikrossa, jotta se pehmenee ja vatkaa voi ja tomusokeri tasaiseksi. Lisää joukkoon tuorejuusto ja vaniljasokeri.

Levitä kuorrutus porkkanakakun päälle. Kuorrutusta tulee aika paljon; olen tuuminut, että määrää voisi vähän vähentääkin, tai sitten kakun voisi leikata halki ja laittaa kuorrutusraidan kakun väliin.

Koristele esimerkiksi pähkinöillä tai kookoshiutaleilla.

Porkkanakakku