Ymmärrämme kirjastoa, osa 2

Viikon riemuidiootti Aamulehden tekstarimielipiteissä:

Kirjastoala valittaa pientä palkkaa, mutta eipä se työviikkokaan rasita: neljänä päivänä 6 tuntia ja perjantaina 4!

Jepjep. Jos lähikirjasto on perjantaina auki klo 11-15, niin työntekijät saapuvat paikalle 10.55, avaavat ovet, palvelevat asiakkaat ja poistuvat ovet suljettuaan 15.05. Just joo.

Kirjathan lentävät itsestään hyllylle, varauslaput tehdään taikapaperista joka itsestään osaa mennä kuoreen ja postittaa itsensä oikealle ihmiselle, lentävällä matolla kulkeva koulutettu apina poimii varatut kirjat hyllystä (vieläpä siten, että kaupungin toisella laidalla hyllyssä oleva kirja on hyvinkin seuraavana aamuna oikeassa kirjastossa varaajansa haettavissa) ja aikakauslehtien järjestäminen paikoilleen on sitten varmaan hyvin opetettujen kuuttien puuhaa.

Koska kirjastossahan ei ole mitään muuta työtä kuin se, minkä asiakas siinä tiskillä asioidessaan näkee. Kirjaston henkilökuntaahan ei muuhun tarvita. Eihän?

Ihan noin niin kuin vastaisen varalle: kirjastoissa kyllä tehdään luultavasti ihan tavallista virastotyöaikaa; sitä tehtävää kun aika paljon silloinkin kun kirjasto ei ole auki asiakkaille…

Kirjameemi

Haastettiin kirjameemiin. Mikäpä siinä; lukemiaan hyviä kirjoja on aina hauska suositella (vink vink).

1. Kirja, joka muutti elämääsi:

Aapinen on ollut tässä kohtaa suosittu valinta, huomaan. Vaan mistäköhän alkoi fantasia- ja scifikirjojen lumo? Ei saata muistaa. Hobitti se ei ollut, koska muistelisin, että äiti olisi sen joskus kirjastosta tuonut, enkä silloin sitä lukenut. Tarun sormusten herrasta luin joskus neljännellä luokalla kai ensimmäistä kertaa; se oli aika vaikuttava teos, kaikin puolin.

Suunnilleen samoihin aikoihin luettu Monte Criston kreivikin oli vaikuttava juttu, olisiko ollut ensimmäinen todellinen järkäle kirjaksi, jonka luin. Sen jälkeen ei ole ollut epäselvyyttä lukuharrastuksen tenhosta.

2. Kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:

En liene ainoa, joka on lukenut Sormusten herraa kerran vuodessa monen vuoden ajan. En muistakaan, montako kertaa olen sen lukenut, mutta luulisin, että kymmenen kertaa ainakin.

3. Kirja, jonka ottaisit autiolle saarelle:

Jos ajattelee muutakin kuin selviytymisulottuvuutta (minä en selviäisi autiolla saarella edes oppaan kanssa), niin Ursula Le Guinin tulevaisuushistoriallinen Always Coming Home olisi mukava saada luettua läpi oikein ajan kanssa.

4. Kirja, joka herätti hilpeyttä:

Tristram Shandyn elämä ja mielipiteet on yhtä hilpeää käännettä toisensa perään. Kirjassa viihdyttää sekä tarina, jolle on täysin mahdotonta pysyä uomissaan ja olla poikkeamatta asiasta, että huikea typografinen kikkailu. Siitä kun tokenee, voi lopuksi järkyttyä kirjan ilmestymisvuodesta.

5. Kirja, joka sai kyynelehtimään:

Eipäs tule mieleen mitään; kirjoista pystyy ottamaan helposti riittävästi etäisyyttä.

6. Kirja, jonka toivoisit kirjoitetun:

Tietysti se oma esikoisromaani, mutta tällä hetkellä suhtaudun hieman skeptisesti koko ajatukseen. Emmä tiedä, paljon on aiheita, joista lukisin kirjoja. Lautapeleistä lukisin mieluusti enemmänkin hyviä kirjoja, mutta pelitutkimuksellista kirjallisuutta on perin vähän, ja sekin tuntuu keskittyneen videopeleihin.

7. Kirja, josta toivoisit, ettei sitä koskaan olisi kirjoitettu:

Näitä on niin paljon… Inhoan, inhoan, inhoan kaikenlaista huuhaata, jonka ainoa tarkoitus on niistää tyhmiltä rahat. Sydämeni itkisi verta, jos näitä joutuisin hankkimaan, jos vaikka kirjaston hankinnoista vastaisin ja kansa tahtoisi.

Veriryhmädieettiopas tulee ensimmäisenä mieleen äärimmäisistä joutavuuksista. Minusta näistä ei ole todellakaan hyötyä muille kuin julkaisijoilleen, hömppädieettien sijasta voisi vaikka lukea ihan oikeaa tietoa terveydestä ja ruokailutottumuksista. Surettaa nähdä, kuinka ihmiset hyväksyvät mitä tahansa totuudeksi, kun riittävän hienosti vakuutellaan.

8. Kirja, jota juuri luet:

Strugatskin veljesten Kasvatti. On jotenkin aika klassisen oloista scifiä, toisaalta sävy on miellyttävän leikittelevä. En vielä tiedä onko tuo hyvä vai ei; tarina ei ole ainakaan tähän mennessä imaissut mukaansa. Vetävyys selviää pian, koska kirja on ainakin lyhyt.

9. Kirja, jonka olet aikonut lukea:

Neal Stephensonin Snow Crash on ollut lukulistalla pitkään, vuosikausia. Nyt alkaa lähestyä aika sen lukemiseen; on jo tiedossa paikka, mistä kirjan saan käsiini ilmaiseksi (BookMooch); saatavuus on ollut ongelma, koska kirjaa ei ole ollut kirjastoissa.

En nimeä muita, kirjoitelkoot kirjoistaan, ketkä tahtovat.

1-2-3

Pojalla on nyt ikää kuukausi, kaksi viikkoa ja kolme päivää. Aika kulkee siis kuin siivillä. Hyvin on pärjätty; poika voi paksusti. Massaa on tullut, sen huomaa vekeistä reisissä ja käsissä, ja onpa poika selvästi painavampi nostella.

Päiväohjelmaan sisältyy yhä runsaasti kantamista. Vaikka vaunulenkkejä on tehty jokunen ja vauva on kerran jopa saatu nukkumaan vaunuihin, ilmankin olisi pärjätty, tai ainakin huomattavasti pienemmällä panostuksella. Tämä siis vinkkinä vauvanvarusteita miettiville: rahat kannattaa sijoittaa ennemmin kantoliinaan kuin vaunuihin.

Nimiäiset lähestyvät, niiden järjestelyistä on selvitty yllättävänkin vähällä. Vieraslista kutistettiin minimiin ja vastuu tarjoiluista sysättiin pitopalvelulle. Suosittelen tätä lähestymistapaa; on vähän erikoista, että vasta lapsen saaneiden pitää ylipäätään juhlat järjestää, onhan tässä paljon muutakin mietittävää. Vaan kiva on juhlia, onhan poju nyt sentään juhlistamisen arvoinen.

Muutaman viikon päästä alkaisivat myös työt; vähän kurjaa jättää vauva ja Johanna kotiin päiviksi yksin. Mielellään olisi mukana lastenhoidossa, helpottaahan se hommaa kun on kaksi hoitajaa. Johannakin on saanut aamuisin hyvin nukuttua, kun minä olen saanut vauvan aamuvirkoamisen jälkeen nukutettua kantoliinaan parin tunnin unille. Noh, eiköhän Johanna pärjää, ja onhan se ihan mielenkiintoista nähdä, mitä töitä pääsen tekemään. Sekin kun on yhä mysteeri…

Harmia tietotekniikasta

Elämään mahtuu liikaa harmia tietotekniikasta. Ei ole Mac-käyttäjänkään elämä juhlaa, vaikka kyllä OS X vakaudessaan Windows 98 SE:n voittaa (reilu vertaus jos mikä). Ei tämä sentään tiedostoja poistaessa kaadu. Valitan murheitani kuitenkin tässä, jos vaikka jotakuta kiinnostaa:

Yllättäen iPodimme ovat lakanneet toimimasta sujuvasti. Kun iPodin kytkee koneeseen Firewire-johdolla, se ei ilmesty esiin. Yhteys selvästi on, sillä iPod lataa akkuaan, mutta sitä ei näy iTunesissa eikä Finderissa. Ratkaisuna on resetoida iPodia ja irroitella ja laitella sitä takaisin uudestaan, kunnes homma toimii, mutta pitkällinen prosessi on aika nuiva, jos haluaisi nopeasti päivittää iPodinsa sisällön.

Tämä on kiusallinen ongelma, johon olisi kiva saada joku ihan oikea ratkaisu. Auttaisikohan iPodin alustaminen uudestaan? Tiedäpä tuota. Päivitykset ainakin on asennettu.

Toinen harmi on Firefoxin tahmeus. Selain on hidas, välilehdeltä toiselle vaihtaminen voi kestää todella kauan. Pahimmillaan selain rohmuaa muistiakin useita satoja megoja, mikä kuulostaa ahneelta. OS X ei taida olla paras alusta Firefoxille; selain tuntuu toimivan paremmin Windowsissa.

Vaan kun ei oikein voi vaihtaakaan. Firefoxille on Adblock, eikä Safarille (joka on kai varteenotettavin kilpailija) tunnu oikein olevan vastaavaa ratkaisua. Ilman Adblockia selailu on ankeaa, varsinkin kun BoardGameGeek on ihan tupaten täynnä mainoksia. Greasemonkeykin on kiva.

Johanna varsinkin kärsii Firefoxin hitaudesta; Johannalla on tapana käyttää runsaasti välilehtiä selaillessaan, jolloin tahmimisesta saa kärsiä yhtenään. Itse sentään keksin, että raivostuttavan hidastelun tiedostoja tallennettaessa saa pois, kun muistaa välillä tyhjentää tiedostonhakuikkunan. Joku voitto tekniikasta, sentään.

Hurja tulevaisuus

Teistä tehdään purjehtija koska te tulette halvaksi. Purjehtija painaa vähemmän kuin vastaava kone. Vielä ei ole keksittykään yleistaitoista tietokonetta alta seitsemänkymmenenviiden kilon.

Cordwainer Smith: Neito joka purjehti Sielua

Hehhee. Novelli on vuodelta 1960, mutta silti sen käsitys etäisen tulevaisuuden tietotekniikan tasosta on hilpeä. Eikö mielikuvitus lentänyt sen voimallisemmin? 1950-luvun tietokoneet tiedetään, mutta oliko todella mahdotonta fantasioida tietokonetta, joka olisi kevyempi kuin 75 kiloa?

No, samassa novellissa on myös luonnehdinta Äiti oli ollut hevosnaamainen, vaalea, isokokoinen – tyypillinen feministi, jossa ei ole naista juuri nimeksikään. ja muutenkin hyvin vanhanaikainen sävy, joten yleensäkin ottaen tulevaisuuden tunnelman saavuttaminen on vaikeaa. Uskottavuus särkyy tuon tuosta.