P1 Johdatus vuorovaikutteiseen mediaan
Harjoitustyö
Dokumentaatio
Mikko Saari (67578), msaari@iki.fi
Sivun alkuperäinen versio on vuodelta 1999. Sivusto on laadittu silloisen tavan mukaan; siihen aikaan suosiossa oli David Siegelin näkemykset killeriwebbisivujen tekemisestä. Sittemminhän Siegel on itsekin katunut monelta osin huonoja ohjeitaan. En kuitenkaan missään vaiheessa saanut aikaiseksi korjata sivuston pahimpia virheitä. Sivuston korjaaminen vaikutti kuitenkin hyvältä aiheelta harjoitustyölle. Kyseessä on kuitenkin varsin luontevasta ja toimivasta hypermediataideteoksesta, joka yhdistää kuvaa ja tekstiä toivottavasti kiinnostavalla ja taiteellisella tavalla.
Sivusto on rakenteeltaan selkeä putki. Se on luonteva ja yksinkertainen rakenne, jota on helppo seurata. Käyttäjä pystyy ymmärtämään sivuston rakenteen vaivattomasti, eikä tarvitse pohtia, onko nyt nähnyt kaiken vai ei. Vaikka toivonkin kuvien liikuttavan ja kenties jopa hämmentävän katsojaa, en kuitenkaan toivo katsojien menevän sekaisin navigaation kanssa. Sivuston rakennekaavio (PDF) selkiyttää, jos ajatus jäi epäselväksi.
Navigaatio teoksen sisällä toimii toivottavasti helposti. Käyttäjä pääsee helposti eteen- ja taaksepäin, joko seuraavaan tai mielivaltaiseen kuvaan. Käyttäjällä on myös käsitys siitä, kuinka paljon kuvia on vielä tiedossa. Navigaation tukena on käytetty seuraavaan, edelliseen, alkuun ja loppuun viittaavia -tageja. Piilolinkit viittaavat myös toiseen versioon kuvasta ja copyright-tietoihin. Sivustoa kannattaakin vilkaista linkit näyttävällä selaimella (ainakin Mozilla ja Opera näyttävät linkit, kunhan oikean työkalurivin kytkee asetuksista päälle).
Teoksen tyyli on kenties luomisaikaansakin kuvaavasti varsin synkkä ja tummanpuhuva, mutta toisaalta musta tausta sopii valokuvien pohjaksi. Moneen muuhun yhteyteen se ei kunnolla sovikaan. Asettelu perustui aikaisemmin taulukkotaittoon ja -tagien paljouteen, nyt tein taitosta aika lailla joustavamman ja epämääräisemmän (ei haittaa ulkoasua, sivusto skaalautuu täydellisesti - kuvien leveys aiheuttaa tietysti oman ongelmansa, mutta se on ongelma, johon ei ole järkevää ratkaisua sivuntekijän näkökulmasta) ja sijoitin kaikenlaiset ulkoasumäärittelyt tyylitiedostoihin. Sivuston koodin pitäisi olla validia XHTML:ää. En ole ihan täysin varma, onko XML-yhteensopivuus nykyään se tarpeellisin ominaisuus, mutta asian voi toisaalta nähdä myös varautumisena tulevaisuuteen - en usko, että siitä haittaakaan on.
Tein uuteen laitokseen ikään kuin "käänteispuolen" kuvasarjalle. Ajatus on vanha ja peräisin muistaakseni juuri tuosta Siegelin "Killer Websites"-kirjasta. Siinä esiteltiin kuvasarja, jonka "toiselta puolelta" löytyi kuvista versiot, joissa värit oli invertoitu tai jotain muuta yhtä nokkelaa. Alkuperäinen ajatukseni oli jakaa suomen- ja englanninkieliset versiot omille puolilleen, mutta kun löysin koneeltani alkuperäiset, muokkaamattomat kuvat, mieleni muuttui. Hylkäsin kaksikielisyyden ja päätin kätkeä toiselle puolelle muokkaamattomat kuvat ja hieman taustaa kuville.
En aio mainostaa toista puolta erityisemmin käyttäjille, minusta on mielenkiintoista antaa käyttäjille edes jonkin verran löytämisen riemua, vaikka kaikenlaisia mysteerinavigaatioita syvästi inhoankin. Teos on kuitenkin ehjä kokonaisuus ilman kääntöpuoltakin, se vastaa lähinnä esimerkiksi DVD-elokuvien lisämateriaaleja.
Kuvien ja tekstien tekijänoikeuksista ei ole epäselvyyttä. Olen itse kuvannut kuvat ja kirjoittanut tekstit. Kuvien vedostaminen on ulkopuolista työtä, mutta vedostajakin saa nimensä esille. Uudessa versiossa olen myös tehnyt tarkemmin selväksi kävijöiden oikeudet kuvien käyttämiseen. Täydellisen oikeuksien haltuunoton sijasta käytän Creative Commons -lisenssiä, joka sallii normaalia "kaikki oikeudet pidätetään"-linjaa vapaammat oikeudet käyttäjälle. Vain kaupallinen käyttö on ehdottoman kiellettyä ilman lupaa.
Minusta on jossain määrin epämiellyttävää, että asiaa on tarpeen tuoda esille tällä tavoin. Pitäisin ihanteellisena maailmaa, jossa kaikkea taiteellista työtä voisi vapaasti käyttää uuden luomisen pohjana. Ilmaisen tarjonnan kaupallinen hyödyntäminen on kuitenkin ikävä ilmiö, johon olen itsekin törmännyt omakohtaisesti. Parempi siis tehdä käyttäjien oikeudet selväksi, niin on jotain, johon vedota, jos ongelmia tulee.