Virallinen häämerkintä

Häitä valmisteltiin pitkään ja nyt ne ovat sitten ohi. Tunnelma on ihan hyvä ja tyytyväinen. Juhlat olisivat voineet jatkua pidempäänkin, mutta muuten on mukavaa, että varsinkin juhlien valmistelu on ohi.

Hääpaikka oli hieno. Ravintola Pellavaa voin suositella kyllä kenelle tahansa. Palvelu toimi, sekä ennen häitä että juhlien aikana. Pöydät oli järjestelty hyvin; hieman epäilytti, että näyttääkö huomattavasti isommillekin seurueille sopiva tila liian isolta meidän juhliamme varten. Pöytien asettelu oli kuitenkin siinä määrin ilmavaa, että tila toimi hyvin. Mukavana yllätyksenä ylimääräiset tuolit oli aseteltu pieniksi penkkiriveiksi, joiden välistä saatoimme kävellä "alttaria" kohti.

Pahiten jännitti, kun seisoimme verhon takana odottamassa seremonian alkua. Kun pääsimme vihkijän eteen seisomaan, jännitys alkoi helpottaa ja viimeistään pitkän ja hyvin laaditun puheen aikana tunnelma rentoutui huomattavasti. Vihkijä, käräjäoikeuden tuomari Jouko Strander oli nähnyt paljon vaivaa puheemme eteen, eikä tyytynyt pelkästään lukemaan ne pakolliset lain edellyttämät. Harmi, että asiastaan innostuneet ja viikonloppuisin palvelevat siviilivihkijät taitavat olla Suomessa vielä melko harvinaisia. Vihkimys paikan päällä maistraatin sijasta oli kuitenkin erittäin mukava lisä juhlaan.

Pellavan ruoka oli ainakin omasta mielestäni erinomaista. Juhlien virallinen kommellus sattui kakun kanssa: kun ravintolan henkilökunta siirsi kakkua paikasta toiseen, yksi kakun taso putosi lattialle, levittäen lasinsirpaleita ja kermavaahtoa ympäriinsä. Asiassa ei harmita mikään muu kuin se, ettemme olleet paikalla näkemässä tapausta. Kakkua riitti onneksi kaikille.

Pelkäsin, että ohjelmaa olisi liian vähän. Osoittautui, että sitä oli jotakuinkin sopivasti. Isäni ohjasi seremoniamestarin asemassa juhlan kulkua hienosti, toivon mukaan vierailla ei ollut missään vaiheessa hukassa olevaa oloa. Ohjelmamme oli minimalistinen ja musiikkipainotteinen. Seremonian musiikista vastasivat kaksi sellistiä, joiden ottaminen oli yksi parhaista ideoista hääjärjestelyjen suhteen. He esittivät myöhemmin lisää musiikkia, tuttuja häihin sopivia kappaleita. Sellot toivat niihinkin kuitenkin jotain uutta.

Sellomusiikin lisäksi pidettiin pari hienoa puhetta (etenkin omani) ja loppuillasta Elvis poikkesi kylässä esittämässä muutaman kappaleen. Niistä viimeinen toimi myös häävalssinamme. Ja siinäpä se, ohjelman suhteen. Ei morsiamenryöstöä, ei kimpun heittoa (Johanna piti kimpustaan niin paljon, ettei raaskinut luopua siitä), ei tuttujuttu-leikkiä. Me viihdyimme, toivottavasti muutkin. Ainakin jotkut kesän mittaan useammissa häissä vierailleet pitivät perinteisten ohjelmanumeroiden puuttumista vain hyvänä vaihteluna.

Äidin 50-vuotisjuhlilta lainattiin idea vieraskirjasta, johon napattaisiin kuva ja kommentit kaikilta vierailta. Autoimme Johannan kanssa vieraskirjan teossa silloin, joten pyysimme nyt äitiä auttamaan meitä. Systeemiä oli hiottu: kiinteän kirjan ja kuvien liimailun sijasta vieraskirja toteutettiin valokuva-albumin muodossa. Vieraille jaettiin kortit, joihin kirjoittaa terveiset. Keräily tapahtui näppärästi ja tehokkaasti.

Varsinainen yllätys vieraskirjan suhteen oli se, että valmis vieraskirja tuotiin esille jo hääjuhlan aikana. Kävi ilmi, että asuntoautossa oli toiminut tehokas valokuvalaboratorio: digikuvat saatiin tulostettua saman tien. Tämä hämmästytti monia vieraita ja ilahdutti meitä kovasti. Kyllä nykytekniikka on kätevää. Itse tulostettujen kuvien laatu on tähän tarkoitukseen enemmän kuin riittävä ja toiminnan nopeus oli hieno juttu. Tästä suurkiitos äidille, Ismolle ja Villelle.

Juhlien jälkeen sunnuntai menikin toipuessa ja lahjoja ihmeteltäessä. Lahjojen joukosta löytyi toivottu astiasto ja yleiskone sekä muuta sekalaista keittiötarviketta. Muutakin saatiin, kiitos kaikille vaivaa nähneille. Kaikki on yhtä mieleistä, kaikki lahjat olivat hyviä.

Sää suosi ja ei suosinut: päivä oli sateinen. Sisällä sitä ei kuitenkaan huomannut ja sääkriittisin vaihe, hääkuvan ottaminen, onnistui sateitta. Siitä kiitos sille, joka Tampereen sademääristä sitten vastuussa onkin. Manulle kiitos kuvauksesta, sekä virallisesta hääkuvasta että juhlien dokumentoinnista. Muiltakin kuvamateriaalia saatiin runsaasti, kiitos digikameroiden tuoman kuvien helpon jakelun.

Maanantaina suuntaammekin sitten aamuvarhaisella kohti Helsinki-Vantaata, josta matka jatkuu Madeiralle. Viikon tauko häiden ja matkan välillä on suuresti tervetullut, saa hetken hengähtää ennen matkaa.