Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.
Täytyypä vähän hehkuttaa, kun ei kirjavinkkeihinkään tästä voi kirjoittaa (Laura ehti ensin). Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogia on huikea! Johanna luki koko trilogian muutamassa päivässä ja minä olen seurannut perässä. Viimeinen osa on vielä hitusen kesken, mutta erittäin hyvä sarja tuo on.
Taru sormusten herrasta -vertauksista voi olla monta mieltä, mutta joissain suhteissa Universumien tomu on huomattavasti parempi. Maailma on todella kiehtova ja henkilöt miellyttävän vaikeita leimata yksiselitteisen hyviksi tai pahoiksi. Trilogiahan kääntyy elokuvamuotoonkin, joulusta alkaen. Odotan elokuvia mielenkiinnolla ja tyytyväisenä siitä, että kirjat on siinä vaiheessa luettu.
Suosittelen ehdottomasti kaikille fantasiakirjallisuuden ystäville. Suomennoskin vaikuttaa tasokkaalta. Kirjastosta kirjat löytää vaihtelevasti lastenkirjoista tai fantasiahyllystä – ei kannata antaa mahdollisen lastenkirjaluokituksen kuitenkaan hämätä, Universumien tomu on hyvinkin vakavasti otettavaa lukemistoa.
Muoks: Totesin, että mielipiteeni trilogiasta eroaa Lauran kirjavinkistä niin paljon, että tästä kannattaa kirjoittaa toinenkin näkemys. Kirjavinkkini trilogiasta.
Jännää, että sinä pidit ja minä en. Ja sinä pidät Miévillestäkin, ja minä olen ensimmäisen yrityksen jälkeen vielä epävarma.
Joo, ihme juttu… Ehkä näillä on sitten jotain yhteistä? Ainakin kiehtova maailma. Johannakin tykkäsi näistä ihan hullun lailla. Luin itse Kultaisen kompassin päivässä, oli pakko saada se luettua, sen verran houkutteleva oli tarina.
Onpas komeat kannet. Hienointa, mitä olen pikään aikaan nähnyt (maagien kilta jää kakkoseksi).
Viitoittaako tämä nyt Kirjavinkeille uusia käytäntöjä samoista kirjoista kirjoittamiseen?
On joo, löysin Amazonin valikoimista tuollaiset. Universumien tomustakin on muuten Harry Potterin tapaan olemassa ”Adult Editionit”. Höhöö.
Niinno, uusia ja uusia, olen oikeastaan aina ollut sitä mieltä, että samasta kirjasta voi kirjoittaa toisenkin vinkin, jos on tarjota erilainen näkökulma. Tähän asti ei ole sattunut tarvetta kohdalle.