Hurja tulevaisuus

Teistä tehdään purjehtija koska te tulette halvaksi. Purjehtija painaa vähemmän kuin vastaava kone. Vielä ei ole keksittykään yleistaitoista tietokonetta alta seitsemänkymmenenviiden kilon.

Cordwainer Smith: Neito joka purjehti Sielua

Hehhee. Novelli on vuodelta 1960, mutta silti sen käsitys etäisen tulevaisuuden tietotekniikan tasosta on hilpeä. Eikö mielikuvitus lentänyt sen voimallisemmin? 1950-luvun tietokoneet tiedetään, mutta oliko todella mahdotonta fantasioida tietokonetta, joka olisi kevyempi kuin 75 kiloa?

No, samassa novellissa on myös luonnehdinta Äiti oli ollut hevosnaamainen, vaalea, isokokoinen – tyypillinen feministi, jossa ei ole naista juuri nimeksikään. ja muutenkin hyvin vanhanaikainen sävy, joten yleensäkin ottaen tulevaisuuden tunnelman saavuttaminen on vaikeaa. Uskottavuus särkyy tuon tuosta.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Kirjavinkit

Kirjavinkit on yksi pitkäikäisimpiä webbiprojektejani. Ensimmäiset vinkit on julkaistu huhtikuun 2002 lopussa, joten ensi keväänä tulee viisi vuotta kirjavinkkejä täyteen. Se on webissä ihan mukavan pitkä aika.

Valitettavasti Kirjavinkkien tekniikka on jämähtänyt vuosien taakse. En ole pitkään aikaan ollut tyytyväinen sivujen ulkoasuun tai tekniikkaan – minun piti siirtää vinkit tekstitietokannasta oikeaan tietokantaan joskus kolme vuotta sitten, esimerkiksi, mutta niin vain on jäänyt tekemättä.

Koska lapsen saaminen on syönyt ohjelmointiaikaa suhtkoht tehokkaasti (monenlaista muuta voi tehdä, mutta ohjelmointi taitaa olla vähän turhan fokusoitunutta puuhaa), tuumin etten koskaan saa tehtyä parempaa julkaisualustaa Kirjavinkeille. Vaan miksi keksiä pyörää uudestaan? Tajusin, että vanha sotaratsu Movable Type sopii kerrassaan mainiosti myös Kirjavinkkien alustaksi – onhan se hyvinkin blogimalliin sovitettavissa.

Joten, olkaa hyvät: uudet ja uljaat Kirjavinkit!

(muuten: palvelukseen haetaan innokkaita vinkkaajia!)

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Jos talviyönä matkamies

Lapsi ei estä lukemista. Päinvastoin! Tänäänkin olen ehtinyt viettämään kirjojen parissa pari-kolme tuntia – vauva on kantoliinassa sylissä ja minä kävelen olohuonetta ympäri lukien kirjaa, samalla kun lapsen äiti lepää. Hyvä työnjako! Yksin tänään kävelymatkaa on kertynyt kolme ja puoli tuntia; se suositeltu 10000 askelta voi hyvinkin kertyä. Pitäisi joku päivä laittaa askelmittari vyölle.

Nappasin luettavakseni pitkään (ilmeisesti viisi vuotta) hyllyssä majailleen Italo Calvinon postmodernin Jos talviyönä matkamies -hämmennyksen. Kirja on mainio; olen lukenut sen aikaisemmin, mutta unohtanut autuaasti enimmät yksityiskohdat. Sen pariin oli hyvä palata.

Jos talviyönä matkamies on harvinainen kirja: se leikittelee kaunokirjallisuuden konventioilla kekseliäästi ja oivaltavasti, mutta on kaikessa taiteellisuudessaan hyvinkin luettava teos. Se on fiksu, mutta ei liian vaikea. Kannattaa tutustua; Italo Calvinolla on muitakin mainioita kirjoja, mutta tämä on lukemistani paras.

Samassa yhteydessä en voi olla mainitsematta Tristram Shandya, joka on toinen suuri suosikkini, mitä kokeellisempaan kirjallisuuteen tulee. Shandyn nokkeluus on suurta ja kaunista; pitäisi varmaan ottaa ja lukea kirja uudestaan. Ostaakin voisi. Suomennoksen; en taida vieläkään rohjeta tarttua alkuperäiseen. Tai miksei…

Elokuva – Tristram Shandy: A Cock and Bull Story – on jo tulossa Playsta. Pakkohan se on nähdä, enkä malta odottaa, nähdäänkö syksyllä Rakkautta & Anarkiaa -festareiden osana Suomeen rantautuvaa elokuvaa lyhyesti Tampereella vai ei ja jos nähdään, nähdäänkö se sopivaan aikaan. Ostan, ja katson kun itseäni huvittaa (ja vauvalle sopii). Idea on ainakin hulvaton. (Joku valittaa IMDB:ssä ”There was no decent storyline”, mikä on alkuperäisteos huomioiden hyvin sanottu.)

Tästä pääsemme luontevalla aasinsillalla (joka siis on mainio näyttelijä Steve Coogan ja näemmä myös ohjaaja Michael Winterbottom) 24 Hour Party Peopleen, jota myytiin ainakin Kaukajärven Makuunissa kolmella eurolla. Ei paha, pakkohan se oli korjata talteen.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Ahne sukupolvi

Suosittelen ehdottomasti lukemaan Osku Pajamäen Ahne sukupolvi -kirjan. Se on joutuisaa luettavaa ja avaa silmät tehokkaasti. Kirja sopii luettavaksi nuorelle pätkätyösukupolvelle, mutta aivan erityisesti sitä suosittelen niille suurten ikäluokkien edustajille, jotka uskovat maksaneensa eläkkeensä palkastaan (vinkki: olette väärässä, käsittämättömän korkeat eläkkeenne tullaan maksamaan meikäläisten pätkätöistä).

Viime vuosina Suomessa on harjoitettu aika ennennäkemätöntä ryöstöä. Tuottoisaa valtion omaisuutta on myyty pois, ja minkä vuoksi? Ei ainakaan siksi, että rahat olisi sijoitettu johonkin muuhun tuottoisaan kohteeseen. Ei, rahoilla on kustannettu veronalennuksia, jotka taas hyödyttävät pääasiassa rikkaita, jotka ovat pääasiassa suurten ikäluokkien edustajia.

Pajamäen kirjaa on kritisoitu mitä hämmästyttävimmillä tavoilla. Esimerkiksin Aamulehdessä Matti Apunen väänsi mussutusvaihteen täysille ja lyttäsi kirjaa täysin epäolennaisista syistä. Sen sijaan kirjat todelliset avainkohdat, eläkepommi ja työvoimapulan olemattomuus, jäivät täysin vaille minkäänlaista käsittelyä.

Terveisiä myös kaikille teille, jotka kirjaa lukematta olette sitä mm. Aamulehden tekstarimielipiteissä haukkuneet. Ihan vastaisen varalle suosittelen, että ennen kuin tekee itsestään pellen, on hyvä ja lukee kirjan, jota kritisoi. Kylläpä se Pajamäen kritiikin kärki kohdistuu vähän muualle kuin niihin vähävaraisiin duunareihin, jotka vihdoin pitkän työuran jälkeen pääsevät eläkkeelle lepäämään. Nauttikaa eläkkeistänne kaikessa rauhassa; ei Pajamäki niitä teiltä ole pois ottamassa. Syyttävä sormi kohdistuu ikäluokkanne roistoihin, ei teihin.

Tosiasia kuitenkin on, että suuret ikäluokat ovat Suomen historian kaikkien aikojen menestyksekkäin ikäluokka. Kellään muulla ei ole mennyt yhtä hyvin, enkä usko, että samaan menestykseen ihan pian päästään.

Olisihan se kiva saada niitä virkoja, joita eläkkeelle pääseviltä suurten ikäluokkien edustajilta jää. Ei vaan saa, koska ne jäädytetään.

Olisi kiva saada lapsensa muutaman vuoden päästä päivähoitoon. Näinköhän onnistuu, kun kunnissa vähäisemmät rahat menevät rajusti kasvavaan vanhustenhoitoon ja lapsiperheiltä leikataan etuuksia minkä ehditään.

Olisi kiva ostaa joskus oma asunto. Ei vaan onnistu ihan lähiaikoina, koska asuntolainan ottaminen edellyttää taloudellista vakautta, joka on ylellisyys, jota meille ei suoda.

Olisi kiva saada lapsi yliopistoon parinkymmenen vuoden päästä. Pitäisiköhän aloittaa säästäminen lukukausimaksuja varten jo? Ainakin lapsensa elättämiseen kannattaa varautua, sillä opintotuki tuskin nousee siihenkään mennessä.

Suurin osa suurista ikäluokista ei ole tämän kaiken takana, vaan korkeintaan nauttii eduistaan. Vastuu on suhteellisen pienellä eliitillä, joka asioista päättää. Että kiitoksia vaan.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Kulttuurien kamppailu

Mikäli haluaa ymmärtää nykymaailmaa paremmin, kannattaa lukea Samuel P. Huntingtonin kirja Kulttuurien kamppailu. Se selittää aika hyvin sen, mistä suurten ideologioiden jälkeisessä maailmassa on kyse. Keskenään sotivat kulttuurit ja uskonnot, eivät enää ideologiat.

Mielenkiintoiseksi koin myös kirjan islamia käsittelevän sisällön. Miksi islamin rajat ovat niin veriset kuin ovat? Sille löytyy kirjasta useita vakuuttavan kuuloisia selityksiä. Kulttuurien kamppailu auttaa ymmärtämään maailman lukuisia sotia ja niiden mahdollisia lopputuloksia.

Vaikka kirja onkin ilmestynyt alunperin jo kymmenen vuotta sitten ja siten missaa WTC-iskut ja jälkimmäisen Irakin sodan, se tuntuu kuitenkin asiasisällöltään vankalta eikä erityisen vanhentuneelta.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat