Patricia Cornwell lienee ylpeä kirjastaan Portrait of a Killer : Jack the Ripper case closed, jossa hän ratkaisee modernin rikostutkinnan keinoin yli sata vuotta auki olleen Viiltäjä-Jackin tapauksen. Syyllinen on taidemaalari Walter Sickert – todistusaineistoa Cornwellillä on yllinkyllin.
Tai sitten ei. Cornwellin vastainen todistusaineisto on vakuuttavaa. Aloitetaan vaikkapa Sickertin alibista: näyttäisi siltä, että Sickert oli murhien aikaan Ranskassa. Hups. Jäiköhän analyysin ohessa vähän perustutkimusta tekemättä?
Cornwellin analyysi perustuu pitkälti Viiltäjä-Jackin poliisille lähettämiin kirjeisiin. Hups. Useimpien lähteiden mukaan kirjeet ovat nimittäin väärennöksiä – ilmiö, jossa kaiken maailman sekopäät lähettelevät kirjeitä tunnettujen murhaajien nimissä on tuttu nykyäänkin.
Cornwellin kirja on epäjohdonmukainen ja rakenteeltaan sekava. Siitä käy heti ilmi Cornwellin metodi: valitaan syyllinen ja käydään rakentamaan sopivaa todistusaineistoa tätä vastaan. Cornwell unohtaa kätevästi paljon muiden käyttämää aineistoa ja vääntelee epämääräisiä aihetodisteita Sickertiä vastaan. Kaikki vähänkin epäilyttävä Sickertin persoonassa lasketaan raskauttavaksi todisteeksi. Mies nautti öisistä kävelyistä – psykopaatti! Taitelija piirsi joskus irtokäden – murhanhimoinen!
Yet her exertions have been largely futile; the methodological frameworks which she employs are severely flawed and the conclusions which she reaches can hence be granted little credence.
Lainaamani sivun (Portrait of a Killer. Jack the Ripper: Case Closed?) mukaan Cornwell käytti tutkimuksiin kuusi miljoonaa dollaria omia rahojaan. Hukkaan menivät – hienotkaan tieteelliset tutkimukset eivät auta, kun tutkimuksen peruslähtökohdat ovat noin vakavasti puutteelliset. Cornwellin tutkimus onkin lähinnä surkuhupaisa.