Kategoria: Kirjat

BookMooch on kirjojenvaihtopalvelu. Homman idea on, että itse kukin listaa turhat kirjansa palveluun, jonka jälkeen toisten listoista voi etsiä kiinnostavia kirjoja ja pyytää niitä itselleen. Rahaa ei liiku, postikulutkin maksaa lähettäjä.

Jotta puuhassa olisi jotain järkeä, liikennettä rajoittavat pisteet ja vaihtosuhde. Pisteitä saa lähettämällä kirjoja (enemmän, jos lähettää ulkomaille) ja listaamalla omia kirjojaan vaihdettavaksi, kirjojen pyytäminen taas maksaa pisteitä (jälleen enemmän, jos pyytää ulkomailta). Jokaista viittä pyytämäänsä kirjaa kohti on lähetettävä yksi, muuten tulee stoppi.

Tuntuisi toimivan. Ensimmäiset pisteensä saa tosiaan kerättyä listaamalla kirjojaan – jokainen listattu kirja on 0,1 pistettä. Yhdellä pisteellä saa kotimaisen kirjan, kahdella ulkomaisen, eli 10 tai 20 kirjaa listaamalla pääsee muiden kirjoihin käsiksi.

Itse sain ensimmäinen vaihdon jo tehtyä. Kauan haikailemani Snow Crash saapui Ruotsista. Pisteet sain lähettämällä The New Typographyn Yhdysvaltoihin. Postitus maksoi 3,90 euroa, eli sen verran (plus tarpeeton kirja) tuli Snow Crashille hintaa.

Palvelu on suhtkoht uusi, vasta pari viikkoa vanha, joten hieman on parantamisen varaa. Pari kriittistä puuttuvaa ominaisuutta (erityisesti kirjojen haku maan perusteella) on jo lisätty, joten homma alkaa toimia jo sulavasti. Suomesta on tällä hetkellä tarjolla vain noin sata kirjaa, mutta ei se kirjojen lähettäminen ulkomaille valtavasti kalliimpaa ole, varsinkin kun paksummat kirjat menevät Suomessa herkästi kalliina maksikirjeenä.

Pahin miinus on suomenkielisten kirjojen lisääminen: Amazonista löytyvät kirjat saa tietokantaan helposti ISBN-numeron perusteella, mutta jos ei löydy, niin kirjasta pitää syöttää paljon tietoja, mm. paino ja mitat. Se on hivenen työlästä, jos kirjoja on iso pino.

Mutta, kannattaa kokeilla! Itse bongasin juuri suomalaisten kirjojen listasta jotain hyvinkin jännää, eli täytyykin keksiä jostain ne puuttuvat 0,2 pistettä jotta saan pyynnön liikkeelle…

Haastettiin kirjameemiin. Mikäpä siinä; lukemiaan hyviä kirjoja on aina hauska suositella (vink vink).

1. Kirja, joka muutti elämääsi:

Aapinen on ollut tässä kohtaa suosittu valinta, huomaan. Vaan mistäköhän alkoi fantasia- ja scifikirjojen lumo? Ei saata muistaa. Hobitti se ei ollut, koska muistelisin, että äiti olisi sen joskus kirjastosta tuonut, enkä silloin sitä lukenut. Tarun sormusten herrasta luin joskus neljännellä luokalla kai ensimmäistä kertaa; se oli aika vaikuttava teos, kaikin puolin.

Suunnilleen samoihin aikoihin luettu Monte Criston kreivikin oli vaikuttava juttu, olisiko ollut ensimmäinen todellinen järkäle kirjaksi, jonka luin. Sen jälkeen ei ole ollut epäselvyyttä lukuharrastuksen tenhosta.

2. Kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:

En liene ainoa, joka on lukenut Sormusten herraa kerran vuodessa monen vuoden ajan. En muistakaan, montako kertaa olen sen lukenut, mutta luulisin, että kymmenen kertaa ainakin.

3. Kirja, jonka ottaisit autiolle saarelle:

Jos ajattelee muutakin kuin selviytymisulottuvuutta (minä en selviäisi autiolla saarella edes oppaan kanssa), niin Ursula Le Guinin tulevaisuushistoriallinen Always Coming Home olisi mukava saada luettua läpi oikein ajan kanssa.

4. Kirja, joka herätti hilpeyttä:

Tristram Shandyn elämä ja mielipiteet on yhtä hilpeää käännettä toisensa perään. Kirjassa viihdyttää sekä tarina, jolle on täysin mahdotonta pysyä uomissaan ja olla poikkeamatta asiasta, että huikea typografinen kikkailu. Siitä kun tokenee, voi lopuksi järkyttyä kirjan ilmestymisvuodesta.

5. Kirja, joka sai kyynelehtimään:

Eipäs tule mieleen mitään; kirjoista pystyy ottamaan helposti riittävästi etäisyyttä.

6. Kirja, jonka toivoisit kirjoitetun:

Tietysti se oma esikoisromaani, mutta tällä hetkellä suhtaudun hieman skeptisesti koko ajatukseen. Emmä tiedä, paljon on aiheita, joista lukisin kirjoja. Lautapeleistä lukisin mieluusti enemmänkin hyviä kirjoja, mutta pelitutkimuksellista kirjallisuutta on perin vähän, ja sekin tuntuu keskittyneen videopeleihin.

7. Kirja, josta toivoisit, ettei sitä koskaan olisi kirjoitettu:

Näitä on niin paljon… Inhoan, inhoan, inhoan kaikenlaista huuhaata, jonka ainoa tarkoitus on niistää tyhmiltä rahat. Sydämeni itkisi verta, jos näitä joutuisin hankkimaan, jos vaikka kirjaston hankinnoista vastaisin ja kansa tahtoisi.

Veriryhmädieettiopas tulee ensimmäisenä mieleen äärimmäisistä joutavuuksista. Minusta näistä ei ole todellakaan hyötyä muille kuin julkaisijoilleen, hömppädieettien sijasta voisi vaikka lukea ihan oikeaa tietoa terveydestä ja ruokailutottumuksista. Surettaa nähdä, kuinka ihmiset hyväksyvät mitä tahansa totuudeksi, kun riittävän hienosti vakuutellaan.

8. Kirja, jota juuri luet:

Strugatskin veljesten Kasvatti. On jotenkin aika klassisen oloista scifiä, toisaalta sävy on miellyttävän leikittelevä. En vielä tiedä onko tuo hyvä vai ei; tarina ei ole ainakaan tähän mennessä imaissut mukaansa. Vetävyys selviää pian, koska kirja on ainakin lyhyt.

9. Kirja, jonka olet aikonut lukea:

Neal Stephensonin Snow Crash on ollut lukulistalla pitkään, vuosikausia. Nyt alkaa lähestyä aika sen lukemiseen; on jo tiedossa paikka, mistä kirjan saan käsiini ilmaiseksi (BookMooch); saatavuus on ollut ongelma, koska kirjaa ei ole ollut kirjastoissa.

En nimeä muita, kirjoitelkoot kirjoistaan, ketkä tahtovat.

Teistä tehdään purjehtija koska te tulette halvaksi. Purjehtija painaa vähemmän kuin vastaava kone. Vielä ei ole keksittykään yleistaitoista tietokonetta alta seitsemänkymmenenviiden kilon.

– Cordwainer Smith: Neito joka purjehti Sielua

Hehhee. Novelli on vuodelta 1960, mutta silti sen käsitys etäisen tulevaisuuden tietotekniikan tasosta on hilpeä. Eikö mielikuvitus lentänyt sen voimallisemmin? 1950-luvun tietokoneet tiedetään, mutta oliko todella mahdotonta fantasioida tietokonetta, joka olisi kevyempi kuin 75 kiloa?

No, samassa novellissa on myös luonnehdinta Äiti oli ollut hevosnaamainen, vaalea, isokokoinen – tyypillinen feministi, jossa ei ole naista juuri nimeksikään. ja muutenkin hyvin vanhanaikainen sävy, joten yleensäkin ottaen tulevaisuuden tunnelman saavuttaminen on vaikeaa. Uskottavuus särkyy tuon tuosta.

Kirjavinkit on yksi pitkäikäisimpiä webbiprojektejani. Ensimmäiset vinkit on julkaistu huhtikuun 2002 lopussa, joten ensi keväänä tulee viisi vuotta kirjavinkkejä täyteen. Se on webissä ihan mukavan pitkä aika.

Valitettavasti Kirjavinkkien tekniikka on jämähtänyt vuosien taakse. En ole pitkään aikaan ollut tyytyväinen sivujen ulkoasuun tai tekniikkaan – minun piti siirtää vinkit tekstitietokannasta oikeaan tietokantaan joskus kolme vuotta sitten, esimerkiksi, mutta niin vain on jäänyt tekemättä.

Koska lapsen saaminen on syönyt ohjelmointiaikaa suhtkoht tehokkaasti (monenlaista muuta voi tehdä, mutta ohjelmointi taitaa olla vähän turhan fokusoitunutta puuhaa), tuumin etten koskaan saa tehtyä parempaa julkaisualustaa Kirjavinkeille. Vaan miksi keksiä pyörää uudestaan? Tajusin, että vanha sotaratsu Movable Type sopii kerrassaan mainiosti myös Kirjavinkkien alustaksi – onhan se hyvinkin blogimalliin sovitettavissa.

Joten, olkaa hyvät: uudet ja uljaat Kirjavinkit!

(muuten: palvelukseen haetaan innokkaita vinkkaajia!)

Lapsi ei estä lukemista. Päinvastoin! Tänäänkin olen ehtinyt viettämään kirjojen parissa pari-kolme tuntia – vauva on kantoliinassa sylissä ja minä kävelen olohuonetta ympäri lukien kirjaa, samalla kun lapsen äiti lepää. Hyvä työnjako! Yksin tänään kävelymatkaa on kertynyt kolme ja puoli tuntia; se suositeltu 10000 askelta voi hyvinkin kertyä. Pitäisi joku päivä laittaa askelmittari vyölle.

Nappasin luettavakseni pitkään (ilmeisesti viisi vuotta) hyllyssä majailleen Italo Calvinon postmodernin Jos talviyönä matkamies -hämmennyksen. Kirja on mainio; olen lukenut sen aikaisemmin, mutta unohtanut autuaasti enimmät yksityiskohdat. Sen pariin oli hyvä palata.

Jos talviyönä matkamies on harvinainen kirja: se leikittelee kaunokirjallisuuden konventioilla kekseliäästi ja oivaltavasti, mutta on kaikessa taiteellisuudessaan hyvinkin luettava teos. Se on fiksu, mutta ei liian vaikea. Kannattaa tutustua; Italo Calvinolla on muitakin mainioita kirjoja, mutta tämä on lukemistani paras.

Samassa yhteydessä en voi olla mainitsematta Tristram Shandya, joka on toinen suuri suosikkini, mitä kokeellisempaan kirjallisuuteen tulee. Shandyn nokkeluus on suurta ja kaunista; pitäisi varmaan ottaa ja lukea kirja uudestaan. Ostaakin voisi. Suomennoksen; en taida vieläkään rohjeta tarttua alkuperäiseen. Tai miksei…

Elokuva – Tristram Shandy: A Cock and Bull Story – on jo tulossa Playsta. Pakkohan se on nähdä, enkä malta odottaa, nähdäänkö syksyllä Rakkautta & Anarkiaa -festareiden osana Suomeen rantautuvaa elokuvaa lyhyesti Tampereella vai ei ja jos nähdään, nähdäänkö se sopivaan aikaan. Ostan, ja katson kun itseäni huvittaa (ja vauvalle sopii). Idea on ainakin hulvaton. (Joku valittaa IMDB:ssä ”There was no decent storyline”, mikä on alkuperäisteos huomioiden hyvin sanottu.)

Tästä pääsemme luontevalla aasinsillalla (joka siis on mainio näyttelijä Steve Coogan ja näemmä myös ohjaaja Michael Winterbottom) 24 Hour Party Peopleen, jota myytiin ainakin Kaukajärven Makuunissa kolmella eurolla. Ei paha, pakkohan se oli korjata talteen.