Mikko Saari bloggaa toisinaan
Dragonball Z-korttipelin sääntökirjasta löytyi seuraavanlainen helmi:
Anger: A power in the DBZ™ Universe that allows personalities to advance to higher levels.
Mitä enemmän vihaa, sitä parempi ihminen! Hihhei, kun on taas lapsille tervehenkistä viihdettä…
Mentiinpä eilen ostamaan mansikoita. Mansikat olivat kalliita. Noh, ettei tullut turha reissu, päätettiin mennä Mäkkiin syömään tuplajuustot. Tai siis tuplajuusto ja El Maco… Noh, poikettiin sitten Akateemiseen kirjakauppaan kirjoja kattelemaan. Ihmeteltiin Pottereita, etenkin englanninkielisen pokkaripaketin tylyä hintaa, verrattuna Amazonin mukavasti edullisempaan.
Väistämättä ohi kulkiessamme pysähdyin scifihyllylle katselemaan Iain M. Banksin kirjoja. Johanna tenttasi minulta Banks-kiinnostukseni kohteita ja yllätykseni ja riemastukseni oli suuri, kun Johanna lupasi kartuttaa kokoelmaani kahdella uudella kirjalla (Inversions ja Feersum Endjinn). Ihan tuosta noin vain, ilman sen kummempaa lahjomissyytä.
Noh, sain välittömästi vastalahjatilaisuuden Johannan huokaillessa Margaret Atwoodin uuden Oryx and Crake -kirjan perään. Taisi mennä jokseenkin tasan, mutta Johannalle kiitos lahjasta joka tapauksessa – ilman sitä olisi jäänyt kirjat ostamatta.
Johanna aloittikin omansa jo eilen, mutta Bankseja en itse pääse lukemaan ennen kuin syksyllä. Kesä menee tenttikirjoja lukiessa – yleisen kirjallisuuden kirjallisuudentuntemuksen kurssille pitäisi lukea yhteensä 28 teosta ja tuottaa niistä pari esseetä. Työstä käy, vaikka kyllä nuo aina tavalliset tenttikirjat voittavat.
Ursula K. LeGuinin Birthday of the World jäi vielä kauppaan minua odottamaan, joku päivä sen sieltä pelastan…
Kirjoitin arvostelun Colorettosta. Samalla päivitin hieman peliarvostelujen linkkejä.
Katseltiinpa elokuvia. One Hour Photo oli odotuksien mukaisesti kerrassaan mainio. Robin Williamsista olen aina pitänyt jossain määrin, mutta miehen komediaroolit ovat alkaneet vähän tympiä. One Hour Photossa Williams tekee kuitenkin aivan nerokkaan suorituksen lähimarketin yltiöystävällisenä valokuvausliikkeen miehenä. Vähän liiankin ystävällisenä… Williamsin esittämä Sy Parrish pärjää minun mielestäni pelottavuudessaan Hannibal Lecterille, vaikka tyyli onkin toinen.
Elokuva oli visuaalisesti varsin nautinnollinen. Tapahtumapaikat olivat luonteeltaan erilaisia: Yorkinien koti lämmin ja miellyttävä, marketti superkliininen ja Parrishin koti kolkko. Tunnelmat välittyivät hyvin. Muutenkaan juttua ei kerrottu liian alleviivaavasti, vaan elokuvaa katsellessa sai itsekin vähän miettiä. Suosittelen!
Product placement -osasto oli muuten mielenkiintoista: leffasta omaan silmääni sattuivat vahvasti Hello Kitty -lelut, Tekkeniäkin pelattiin ja vahvasti mainostettiin myös Neon Genesis Evangelionia, nimikin mainittiin varsin selvästi pariin otteeseen. Mielenkiintoista… Ja miksi perheen poika pelasi juuri jalkapalloa? Siksikö, että laji kaipaa Yhdysvalloissa kovasti lisäjulkisuutta tullakseen suositummaksi?
FearDotCom ei Suomessa päässyt teatterilevitykseen laisinkaan, mutta eipä haittaa. IMDB:ssä elokuvan arvioiden keskiarvo on huikeat 3.3, mikä on mielestäni oikeus ja kohtuus. Elokuvassa ei ollut pelottavaa kuin se, miten huono se oli… Vikoja riittää. Ärsyttää, kun kaikkialla oli pimeää. Pimeä on pelottavaa, totta, mutta miksi ihmeessä poliisiasemalla on pimeää? Miksi oikeuslääkäri tekee ruuminavauksia pimeässä? Jälleen kerran ärsytti täydellisen epäuskottavat tietokoneohjelmat, jännittävän näköisiä selaimia käyttivät… Plääh. Tyhmä elokuva, minkäs teet.
Idea, nettisivu joka tappaa kävijät 48 tunnin päästä, oli Ringin jäljiltä aika kulunut. Ringiin vertaaminen on FearDotComille lisäksi vähän huono juttu, Ring kun oli huomattavasti pelottavampi ja parempi elokuva. Noh, odotukset eivät olleet korkealla, joten pettymyksen sijasta elokuvaa katseltiin naureskellen sen älyttömyydelle. Sunnuntaiaamun viihteeksi se sopi ihan mainiosti, mutta hyvää elokuvaelämystä siltä on kuitenkin turha odottaa.
Mün säännöt löytyvät suomeksi. Kirjoittelen muistakin Mü & mehr -kokoelman peleistä suomennokset ennemmin tai myöhemmin, mutta aloitettakoon tuosta parhaimmasta. Tai niin ainakin väittävät, itselläni ei ole kokemusta kuin The Last Pantherista.