Kuolevan naisen raivo

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran
Otava, 2018
Suom. Jaana Nikula
224 s.

Olimme kerran on pieni kirja, jossa ei paljon tekstiä, mutta sitäkin enemmän sanottavaa. Kirjan päähenkilö on Nahid, joka pakeni miehensä Masoodin ja pienen tyttärensä Aramin kanssa Iranin islamistista vallankumousta Ruotsiin. Nyt 30 vuotta myöhemmin viisikymppinen Nahid saa lääkäreiltä puoli vuotta elinaikaa syövän vuoksi.

Masoodkin on kuollut – ja oli sitä paitsi kammottavalla tavalla väkivaltainen – ja Nahid on yksin syöpänsä kanssa. Oliko vaarallinen pakomatka vieraaseen maahan turha? Kaikki ne ystävät, jotka jäivät Iraniin eivätkä kuolleet vuonna 1984 ovat yhä elossa, mutta Masood on kuollut ja Nahid kuolemaisillaan. Suhde tyttäreen on riitaisa, koska Nahid on raivoisa, ärtynyt ja paha suustaan. Kukkia sairaalaan tuoneelle Aramille Nahid ärähtää: ”Nuo rumat kukat kuolevat pian. Ihan niinkuin minäkin. Voit viedä ne mennessäsi.”

Nahid on huikea ja epätavallinen päähenkilö. Harvoin kohtaa tällaista katkeruutta ja kiukkuisuutta. Nahidin ja Aramin suhde on herkullisella tavalla vaikea. Vallankumouksen aikaa kuvaavat takaumat muistuttavat, mitä iranilaiset menettivät vallankumouksessa ja mitä jäi taakse, kun lähti pakolaisena maailmalle. Vallankumouksen kärsimyksissä ei viivytä pitkään, mutta ne tuovat tarvittavaa kontrastia Nahidin myöhemmälle elämälle Ruotsissa.

Toisinaan sorrun hilloamaan kirjaston kirjoja hyllyssäni pitkään ennen kuin luen ne. Tämäkin piti käydä kirjastossa näyttämässä ainakin pari kertaa, eli kirja on ollut minulla lainassa ainakin yli vuoden. Olisi tämän varmaan aikaisemminkin voinut lukea, lukukokemus oli sen verran voimakas. Lämmin suositus tälle iranilaismausteiselle riipivälle äiti-tytärsuhteen kuvaukselle.

Golnaz Hashemzadeh Bonden Olimme kerran

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Lyhyt matka lääketieteen historiaan

Bill Bryson: Keho : Opas asukkaalle
WSOY, 2020
Suom. Nina Mäki-Kihniä
444 s.

Bill Bryson on oivallinen popularisoija ja kiinnostavien aiheiden penkoja, näin muutaman kirjan otoksella. Keho on tuttua Brysonia: kova faktapommitus, jossa käydään läpi ihmiskehon toimintaa alue kerrallaan ja siinä sivussa paljon lääketieteen historiaa.

Se onkin melko värikästä tavaraa se, monia asioita on selvitetty nykynäkökulmasta varsin kammottavin menetelmin. Sanotaan nyt vaikka niin, että minulle ei kyllä tulisi mieleeni katetroida itseäni ihan kokeillakseni, pääseekö olkavarresta katetrilla verisuonia pitkin sydämeen. Tällaista kaikkea herkullisen kammottavaa ja groteskia pikkufaktaa kirja on pullollaan, joten herkimpiä varmasti ällöttää ja muut pääsevät nauttimaan mukavista puistatuksista.

Bryson nostaa ansiokkaasti esiin monia unohdettuja tutkijoita, joiden työstä joku toinen on vienyt kunnian, tai muuten vain unohduksiin jääneitä hienoa työtä tehneitä lääketieteen edistäjiä. Toisaalta Bryson ei myöskään arkaile nostaa esiin lääketieteen heikkouksia, kuten sitä, että pitkään oli oikeastaan turvallisempaa pysytellä loitolla lääkäreistä, tai miten moderni lääketiede ei monessakaan kohdassa – etenkään Yhdysvalloissa – tuota käytettyä rahaa vastaan mitenkään erityisen hyviä tuloksia.

Keho on oikein mainio kirja sekalaisen faktatiedon ystäville. Tämä on juuri sellainen kirja, jota lukemalla saa ärsytettyä kaikkia läheisiään: ”hei, tiesittekö että…”

Bill Brysonin Keho : Opas asukkaalle

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Tervetuloa

Tämä on Mikko Saaren blogi. Enimmäkseen tämä on vanhojen juttujen arkisto, ajalta jollain bloggasin ahkerammin. Nykyään julkaisen täällä lähinnä kirjavinkkauksia, jotka eivät Kirjavinkkeihin sovi, ja kerran vuodessa listan lukemistani kirjoista.

Etsit luultavasti jotain näistä:

Tuoreimmat blogikirjoitukseni

Suositeltu artikkeli

Julkaistu
Kategoria(t): Sekalaista

Durion putoamisen vaaroista

Durio
Durio. Kuva: W.A. Djatmiko / Wikimedia Commons

As a tree ripens the fruit falls daily and almost hourly, and accidents not unfrequently happen to persons walking or working under them. When a Durian strikes a man in its fall it produces a fearful wound, the strong spines tearing open the flesh, while the blow itself is very heavy; but from this very circumstance death rarely ensues, the copious effusion of blood preventing the inflammation which might otherwise take place.

Että sellainen lohtu tässäkin asiassa; ei ole maailma läpeensä paha paikka alkuunkaan!

(Sitaatti on Alfred Wallacelta. Durio Wikipediassa.)

Pyöräilyreitti, osa 1: Säijä


Näytä Kaukajärvi – Pirkkala – Säijä – Lempäälä – Sääksjärvi – Rusko suuremmalla kartalla

Tuumin, jotta kaipa näitä pyöräilyreittejä voisi muillekin jakaa. Tämä oli aika mukava, noin 69 kilometriä (tässä vähän lyhyempi, koska en ajanut ihan näin suoraan), lähes kokonaan asfalttia ja suurelta osin pyörätietä.

Lähtö Kaukajärveltä, koska Kaukajärvi on Tampereen napa, mutta ihan tolkun reitti tämä on, vaikka muualtakin matkan varrelta lähtisi.

Kaukajärveltä siis suunta kohti Härmälää Vihiojan vartta pitkin. Tässä kohden maantiepyöräilijät kehittelenevät jotain muuta, jos eivät halua ajaa päällystämätöntä ulkoilureittiä. Pitkä pätkähän tuo ei ole, eikä toisaalta ole suuri mutka matkaan käydä Turtolan kautta, jos haluaa pysyä asfaltilla koko matkan.

Härmälästä käännös kohti Pirkkalaa. En edelleenkään tajua, miten Naistenmatkantietä pitkin ajetaan suoraan, päädyin vähän puolivahingossa kiertelemään sivuteitä, onneksi Pyhäjärven kierrosta tuttua reittiä. Mikäs siinä, tulihan siitä jokunen lisäkilometri, mutta ehkäpä ensi kerralla osaan ajaa suoraan.

Pirkkalan keskustan ohi kun on päästy, otetaan suunta kohti Säijää tietä 3022 pitkin. Tässä on tovi pyörätietä vieressä, mutta se loppuu pian, jonka jälkeen ajetaan vanhan ja kapean maantien pientareella. Onneksi sunnuntaiaamuna tietä pitkin ei mennyt yhtään autoa samaan suuntaan ja vastaankin taisi tulla noin kolme autoa. Hiljainen tie siis, ja asfaltti ihan säällisessä kunnossa, jos ei täydellistä ollutkaan.

Lopulta tullaan Lempäälään, jossa alkaa siivo ja hyväkuntoinen pyörätie, kun käännytään tielle 3003. Tätä jatketaan, kunnes käännytään Tampereentielle (joka on edelleen 3003). Sitä jatketaan sitten kohti Sääksjärveä. Minä käännyin 3003-tieltä Tampereen suuntaan (eli pysyin Tampereentiellä), mutta pysymällä 3003-tiellä (jonka nimi vaihtuu Kuljuntieksi) pääsee näemmä yhtä lailla samaan paikkaan.

Kuljusta on yllättävän lyhyt matka Sääksjärvelle, josta käännytään Hervannan suuntaan Ruskontielle. Siltä tieltä ei sitten Hervantaan käännytäkään, vaan nautitaan erinomaisesta pyörätiestä ja käännytään vasta, kun suunnaksi saadaan Rusko eli Kauhakorvenkatu. Siitä vain Ruskon halki, kunnes lopulta päästään Annalaan, josta käännytään Juvankadulle ja kohti Kaukajärveä. Lopussa saadaan vielä nauttia Juvankadun alamäestä, jossa viimeistään pitää saada 50 km/h mittariin, jos ei muuten ole niin lujaa päässyt. Ja valmis!