Kasvistagine

Sandrossa on lounaalla ollut hyvää kasvistaginea tarjolla, joten tulipa mieleen kehitellä jotain samantyylistä itsekin. Päädyin lähtemään liikkeelle Vanilla and Beanin Moroccan Lentil Chickpea Stew -reseptistä ja tuunaamaan siitä sitten.

  • 1–2 punasipulia
  • 1,5 tl kanelia
  • 1 tl juustokuminaa
  • 1,5 tl jauhettua korianteria
  • 1 tl kurkumaa
  • 1 tl paprikajauhetta
  • 1 tl suolaa
  • valkosipulinkynsi
  • n. 3–4 dl kasvislientä
  • 400 g tölkki kuutioitua tomaattimurskaa
  • 2 porkkanaa
  • paprikaa
  • kesäkurpitsaa
  • pienehkö bataatti
  • 380 g vihreitä linssejä (vedessä)
  • 380 g kikherneitä (vedessä)
  • pinaattia tai babypinaattia

Silppua punasipulit ja paistele öljyssä hetki. Lisää mausteet ja valkosipuli.

Lisää kasvisliemi, tomaattimurska, porkkanat, paprika, kesäkurpitsa, bataatti ja linssit. Porkkanat kannattaa leikellä ohuiksi siivuiksi ja muut kasvikset sopivan pieniksi paloiksi. Kiehauta ja hauduta 25 minuuttia. Lisää kikherneet ja paista noin 10 minuuttia. Nakkaa pinaatit sekaan jossain loppuvaiheissa.

Söimme tätä riisin kanssa, naanleipä tai vastaava sopii myös hyvin. Lisäämällä juureksia riisin voi myös jättää pois. Vähän tämä jäi soppamaiseksi, ehkä vähän vähemmän olisi voinut olla vettä näin riisin kanssa lautaselta syötynä. Jos lusikoi kulhosta, sitten ei mitään hätää.

Kasvisten suhteen on vapaat kädet, tähän sopii moni – perunaa ja kukkakaalia nyt ainakin kokeilisin. Proteiinipuolella tofuakin voi laittaa. Nesteen joukkoon voinee kokeilla kaurakermaakin, jos haluaa kermaisempaa ja tarjoilla voi myös kookoskerman kanssa.

Mausteiden kanssa on tietysti myös paljon säätövaraa. Tulisuutta tässä ei tällaisenään ole, sitä voi lisätä maun mukaan. Vähän olisi saanut olla mausteisempikin, eli seuraavalla kerralla lisätään enemmän mausteita. Suolaa tässä ei ollut alkuunkaan riittävästi, mutta lisätään sitten lautasella.

Mutta joka tapauksessa hyvää oli, valmistamisessa ei ollut kohtuuton vaiva (noin 50 minuuttia tässä meni aloituksesta ruokapöytään) ja annos oli sen verran reilu, että neljän syöjän jäljiltä tätä jäi vielä lounaskäyttöön mukavasti. Tämän ruokalajin variaatioita tullaan varmasti syömään vielä monta kertaa.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Sään säätäjät

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu
Otava, 2021
440 s.

Väittäisin, että jos Ukkoshuilusta jättäisi kannesta kirjailijan nimen pois, kirjan tunnistaisi silti Johanna Sinisalon kädenjäljeksi. Sen verran tyylilleen uskollinen kirjailija Sinisalo on. Mikäpä siinä, olen lukenut Sinisalon tuotannosta suurimman osan ja laatu on ollut vuosien varrella tasaista ja kirjat mielenkiintoisia.

Ukkoshuilu alkaa muinaisesta Assyriasta, jossa kauppias Yonah joutuu petoksen uhriksi ja pelastuu tiukasta paikasta myrskyn avulla. Tämän pohjustuksen jälkeen siirrytään 2010-luvulle, jossa meteorologi Leena Lind nauttii työstään sään parissa, mutta löytää itsensä vähän toisenlaisesta myrskystä. Pienen meteorologifirman johtaja päättää keskittyä golfaamiseen ja myy firman kansainväliselle sijoitusyhtiölle, jonka kovat otteet firman johdossa vievät Leenan työttömäksi ja lopulta haaskaamaan lahjakkuuttaan hyväksikäytettynä työharjoittelijana.

Harjoittelupaikka osoittautuu kuitenkin todella tympeän alun jälkeen yllättävän mielenkiintoiseksi, kun kovin epämääräinen pikkuputka alkaakin puuhastella todella kiinnostavien asioiden parissa. Leena löytää itsensä kansainvälisten kiemuroiden keskeltä, kiitos hänen kuusivuotiaan tyttärensä tekemän yllättävän ja taianomaisen löydön – Leena on varma, että pystyisi nousemaan parempaan asemaan, jos hän ei vain ennustaisi, vaan myös hallitsisi säätä.

Ukkoshuilu kertoo säästä, sään hallitsemisesta, vallankäytöstä ja vallanhimosta. Siitä, miten tuhoisaa voi olla halu hallita asioita, oli kyse säästä tai muista ihmisistä. Ukkoshuilu on myös tiivistunnelmainen jännäri, jossa vauhti pysyy hyvin yllä koko matkan ajan. Leena Lind on myös mielenkiintoinen päähenkilö: fiksu, ammattimainen, tarkkasilmäinen, mutta myös heikko, haavoittuvainen ja altis maagiselle ajattelulle – ja tätä tiedon ja tieteellisyyden suhdetta uskomuksiin ja epämääräiseen kansanperinteeseen Ukkoshuilu myös luotaa.

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Avaruuden kauppamiehet (ja -naiset)

Pentti Otsamo: Välittäjä : Kauppa-Lopo kaukana, kaukana Kuopiosta
Suuri Kurpitsa, 2021
63 s.

Tarinat sijoittuvat aina johonkin aikaan, mutta hyvässä tarinassa on aina jotain universaalia ja ajatonta, joka tekee siitä mielenkiintoisen oman aikansa ja paikkansa ulkopuolella. Minna Canthin Kauppa-Lopo osoittautuu tällaiseksi tarinaksi, kun Pentti Otsamon sarjakuva vie sen Tähtien sodan hengessä kaukaiseen, kaukaiseen ympäristöön, epämääräiselle pikkuplaneetalle, jonka purppuraiset sävyt tuovat mieleen takavuosien tieteissarjakuvat.

Planeetalle eksyy Xiaolian Loponen, tmi Kauppa-Lopo, kaupankävijä, jolla on kaikkea muuta kuin moitteeton rikosrekisteri. Niinpä Lopo löytää itsensä suoraan putkasta. Ulos päästyään Lopo päätyy hyväsydämisenä auttamaan leskirouvaa oivallisilla kaupankäyntitaidoillaan, mutta kuten alkuperäisen novellin lukeneet tietävät, kaikki ei lopulta käänny parhain päin, ainakaan Lopolle.

Minna Canthin sanomana on, ettei ihmisen yhteiskunnallinen asema vaikuta hänen hyvyyteensä. Hyvässä asemassa oleva ihminen voi olla katala ja syntyperältään ja olemukseltaan epämääräinen Lopo on hyväsydäminen ja muiden parasta ajatteleva ihminen, puutteistaan huolimatta.

Omalla kohdallani sarjakuvat pääsevät harvoin ”ihan kiva”-kynnyksen yli. Niin ei käy tälläkään kertaa. Otsamon piirrostyylistä ei ole valittamista, tarina etenee selkeästi ja hyvin tehtynä, mutta lopputulos tuntuu silti kovin kevyeltä. Kannattaa silti tutustua, mikäli ajatus Canthin viemisestä avaruuteen kuulostaa hauskalta.

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Vietnamin sodasta kynsisalonkeihin

Kim Thúy: Em : Rakasta
Gummerus, 2021
Suom. Marja Luoma
123 s.

Taas on käsissä kaunis pieni kirja Kim Thúyltä. Heti ensi alkuun pitää kehua Sanna-Reeta Meilahtea kirjasarjan upeista kansista: kaikki kolme kirjaa ovat olleet kauniita katsella.

Em kertoo Tâmista, kumipuuplantaasin ulkomaisen isännän ja vietnamilaisen naisen lapsesta, joka syntyy vähän ennen Vietnamin sodan syttymistä. Tâm joutuu kokemaan sodan kauhut ja näkee, millaista hävitystä sota ympärilleen luo. Tâm kuitenkin selviytyy.

Thúy kytkee Tâmin tarinaan Yhdysvaltojen Operaatio Babyliftin, jolla pelastettiin – julkisuustemppuna tai sitten hyvää hyvyyttään – orpolapsia, erityisesti amerikkalaissotilaiden jälkeensä jättämiä, Vietnamista Yhdysvaltoihin. Kirjasta selviää myös, miksi erityisesti Kalifornian kynsisalongit ovat vietnamilaisten hallitsemia.

Em on Thúyn tapaan vähäeleinen, esseemäinen romaani, jossa kaunokirjallisuus yhdistyy historiallisiin tosiseikkoihin. Sen luvut voivat olla hyvinkin lyhyitä, mutta niin vain kaikesta muodostuu kiehtova kokonaisuus, jossa Vietnamin sodasta keinolla millä hyvänsä selviytyneiden lasten kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Sodan julmuudet ovat kammottava tausta tapahtumille, joista piirtyy lopuksi myös runollinen sodanvastainen kannanotto.

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Paluu varjojen valtakuntaan

Sergei Lukjanenko: Kuudes vartio
Into Kustannus, 2021
Suom. Arja Pikkupeura
364 s.

Sergei Lukjanenkon sarjan edellisestä kirjasta on jo viisi vuotta. Siinä sivussa sarja on näemmä saanut nimenkin: se on nykyään Varjojen valtakunta. Vielä viisi vuotta sitten nimitin sitä vain Yöpartio-sarjaksi. Tässä osassa ”Partio” on muutenkin vaihtunut ”Vartioksi”, mikä on hitusen kummallista. Näköjään uusiin ääni- ja e-kirjalaitoksiin vanhoista kirjoista on tehty sama muutos, eli Yöpartion uusi laitos on Yövartio.

Yhtä kaikki kyseessä on nimensä mukaisesti kuudes osa sarjaa ja tarina jatkuu sen verran kiinteästi aikaisemmista osista, että sitä ei missään nimessä kannata lukea, jos ei ole lukenut kaikkia aikaisempia osia oikeassa järjestyksessä. Moskovan Yövartio on organisaatio, jossa valon puolella olevat Muihin kuuluvat – velhot, noidat, vampyyrit, ihmissudet – suojelevat ihmisiä pimeyden puolen Muihin kuuluvilta. Vartiot ylläpitävät hienovaraista tasapainoa.

Nyt tasapainoa järkyttää tuntematon vampyyri, joka riehuu Moskovan kaduilla ja hyökkää viattomien ohikulkijoiden kimppuun. Vartiossa keksitään, että uhrien nimistä muodostuu viesti, joka on osoitettu Anton Gorodetskille, Moskovan Yövartion suurvelholle ja kirjasarjan päähenkilölle. Kun asiaa tutkitaan, paljastuu että kyseessä on muinaisen jumalan paluu maan päälle. Ennustusten perusteella näyttää siltä, että koko maailman tuhoutuminen on edessä, jos jumalaa ei pysäytetä. Tehtävään tarvitaan Kuudes vartio – harmi vain, että kukaan ei enää muista, ketä tähän mystiseen vartioon kuuluu. Anton Gorodetskillä ja Moskovan vartioilla riittää siis puuhaa, kun erinäisiä voimakkaita ja erimielisiä Muihin kuuluvia tahoja pitää haalia yhteen pelastamaan maailma, jota kaikki eivät välttämättä halua edes pelastaa.

Kuudes vartio on tuttua tavaraa: on erilaisia yliluonnollisia olentoja, jännittävää toimintaa, huumoriakin. On taas mukava tavata tutut päähenkilöt ja itse juoni on ihan hyvä. Valitettavasti kirjassa on myös suorastaan seksististä naiskuvaa ja Lukjanenkon vihamielisyys Ukrainaa kohtaan paistaa sivuilta läpi jonkin verran. Lukjanenko on vankka Krimin miehityksen kannattaja, eikä olisi halunnut kirjojaan julkaistavan ukrainaksi. Kun itse Putin sanoi, että on tarpeellista levittää laadukasta venäläistä kirjallisuutta Ukrainaan, eikä suinkaan vetäytyä pois, Lukjanenko lakkasi vastustelemasta. Että sellainen suositus, ei tämä nyt varsinaisesti lisää haluani lukea Lukjanenkoa jatkossa.

Tämän piti jo olla viimeinen osa sarjaa, Lukjanenkon oli tarkoitus jättää kirjojen maailma muiden kirjailijoiden käyttöön. Nähtävästi Lukjanenko on sittenkin aloittanut vuonna 2021 vielä uuden osan sarjaan. Ikuinen vartio jatkaa tarinaa, koska Kuudes vartio jättää tilanteen sittenkin liian kiinnostavalla tavalla kesken. Minä taidan kuitenkin jättää tähän, sarjasta olisi luultavasti jäänyt minulle parempi maku ilman tätä kirjaa.

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat