Johdatus groomingiin

Kate Elizabeth Russell: Vanessa
WSOY, 2020
Suom. Sari Karhulahti
458 s.

Vanessa on lukiolainen, joka aloittaa opintonsa Browickin hienostuneessa sisäoppilaitoksessa. Vanessalla ei oikein ole ystäviä, välit parhaaseen ystävään Jennyynkin ovat menneet poikki, mutta lopulta Vanessa kohtaa jonkun, joka ymmärtää häntä, huomioi, antaa tunnustusta ja rakastaa. Harmi vain, että tämä henkilö on Vanessan 42-vuotias englanninopettaja Jacob Strane, joka on häikäilemätön hyväksikäyttäjä.

Vanessa on erinomainen johdatus groomingiin, niin taitavasti Strane Vanessaa manipuloi ja kypsyttelee hyväksikäytettäväksi. Vanessa on rakastunut ja ajattelee itse olevansa vapaaehtoisesti mukana suhteessa ja kun tilanne käy ilmi, puolustaa hyväksikäyttäjäänsä viimeiseen asti.

Kirjan toinen aikataso on vuodessa 2017, jolloin #metoo-liike räjähtää ja Stranen käytös nousee taas tapetille uusien paljastusten myötä. Strane on hyväksikäyttänyt muitakin Browickin opiskelijoita. Vanessa joutuu kohtaamaan ristiriitaiset tuntemuksensa siitä, mitä hänelle on itse asiassa tapahtunut. Onko Vanessa uhri vai ei? Miten suhtautua toisiin naisiin, jotka esittävät syytöksiä Stranea kohtaan?

Vanessa on todella taitavasti kirjoitettu epämiellyttävä kirja tukalasta aiheesta. Esikoisteokseksi varsinkin se on huikean hienoa työtä. Suosittelen, aiheen epämukavuudesta huolimatta: kirjasta saa sen verran vakuuttavan kuvan siitä, miten hyväksikäyttäjä toimii ja taivuttelee uhrin uskomaan mustan valkoiseksi. Kirja on myös vaikuttava kuvaus siitä, miten traumatisoiva kokemus voi värittää ihmisen loppuelämää, etenkin kun se tapahtuu identiteetin muodostumisen kannalta kriittisessä elämänvaiheessa.

Kate Elizabeth Russell: Vanessa

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Japanilaisen kulttuurin alkeet vaihto-oppilaalle

Liisa Stenberg: Vuosi Japanissa : Opas arkeen ja elämään vieraassa kulttuurissa
Finn Lectura, 2011
240 s.

Tämä opaskirja on suunnattu kaikille, jotka haaveilevat pidemmän ajan viettämisestä Japanissa, vaikkapa vaihtovuoden tai työkeikan muodossa. Minulla ei sellaisia suunnitelmia ole, mutta Japanin kulttuuri kiinnostaa yleisesti, joten nappasin tämän viehättävän kirjan herätelainana kirjastosta mukaani.

Oikein mainio opas tämä onkin. Osa sisällöstä on tällaisen nojatuolimatkailijan näkökulmasta vähän tarpeettoman konkreettista ja osa on varmasti näin kymmenen vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen jo auttamatta vanhentunutta, mutta epäilemättä tästä osasta kirjaa on ollut suuri ilo Japanin-matkaa suunnitteleville.

Yleinen kulttuurisisältö oli sen sijaan oikein mielenkiintoista, tässä kun mennään pykälää turistikerrosta syvemmälle Japanissa asumisen ja elämisen yksityiskohtiin. Kirja käsittelee aihettaan monipuolisesti ja eri näkökulmista, joten tämän luettuaan on taas hitusen syvällisemmin perillä japanilaisesta elämänmenosta arkielämän kannalta. On jotenkin yllättävän kiehtovaa lukea vaikkapa japanilaisesta jätehuollosta!

Matkaa suunnittelevalle tämä on varmasti edelleen monilta osin käypää tavaraa, ihan joka juttua ei tietysti kannata ottaa annettuna enää näin kymmenen vuotta myöhemmin. Japanista tai vieraista kulttuureista ylipäänsä kiinnostuneille Vuosi Japanissa on mukava nojatuolimatka, kiitos runsaan kuvituksen ja ilahduttavan yksityiskohtaisuuden.

Vuosi Japanissa

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Kemiasta yleistajuisesti

Mai Thi Nguyen-Kim: Kaikenlaista kemiaa
Like, 2020
Suom. Tuomas Renvall
261 s.

Mai Thi Nguyen-Kim on Saksassa suuresti suosittu tubettaja, joka on tehnyt uraa kemian yleistajuistamisen puolella. Osaamista piisaa tohtorintutkinnon verran ja nähtävästi myös sen verran värikäs ja puoleensavetävä persoona, että Youtubessa tilaajia on kertynyt jo reippaasti yli miljoona.

Kirjan jujuna on käydä läpi yksi päivä kemiatubettajan elämässä ja nostaa matkan varrelta esiin kaikenlaista, missä kemia on mukana: nukkumiseen vaikuttavat hormonit, hammastahna, aamukahvi, metrossa hikoilevat ihmiset, ruoka, liikunta, rakkauselämä… kaikenlaista! Ote on reipas ja viihdyttävä, tinkimättä tieteellisyydestä.

Suomennoksessa oli hitusen ärsyttäviä huolimattomuuksia ja tällainen kirja hyötyisi kyllä vetävämmästä ulkoasusta värikuvien kera, mutta eipä näytä alkuperäisessäkään sen kummempaa kuvitusta olevan; mukana olevat piirroskuvat ovat kyllä sympaattisia.

Voin siis suositella. Tätä voisi hyvin luetuttaa yläkoululaisilla tai lukiolaisilla, joilla on vaikeaa motivoitua kemianopintoihin, koska Ngueyn-Kim onnistuu kyllä nivomaan kemiaa hienosti osaksi tavanomaista arkielämää. Kemia toden totta liittyy kaikkeen ja se tästä kirjasta välittyy kyllä hyvin. Kirjasta välittyy myös erinomaisen kirpeä asenne akateemista postdoc-maailmaa kohtaan, mutta se lienee ansaittua, hyvin vähän olen ylipäänsä kuullut mitään hyvää yliopistomaailman siitä vaiheesta.

Lisää faktoihin perustuvaa intohimoa!

Kaikenlaista kemiaa

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Neuroottisen naisen katastrofi

Nelli Hietala: Varotoimia
Karisto, 2020
167 s.

Nyt oli kevyttä ja helppoa luettavaa – luin tämän pienen romaanin yhdellä istumalla. Varotoimia kertoo vakuutusmyyjä Taimista, joka varautuu jatkuvasti kaikenlaisiin vaaroihin. Bussimatkalla Taimille tapahtuu kuitenkin katastrofi, kun ensin viereen istuu maahanmuuttajan näköinen kaveri, vaikka muuallakin bussissa olisi tilaa, ja sitten Taimi jää bussin kyydistä käytyään taukopaikalla vessassa.

Siitä alkaa karmiva seikkailu, jossa Taimi joutuu vaarallisten ja nolostuttavien tapahtumien äärelle. Onhan hänen selviydyttävä yön yli kaukana sivistyksestä, seuranaan vain se samainen maahanmuuttaja, joka myös jäi bussista. Mies on toisaalta pelottava ja uhkaava, toisaalta Taimin pelastettava, koska eihän sitä tiedä, miten hulluja rasisteja paikallisväestö oikein on.

Melko höpsö tyyppi Taimi on, kaikkine neurooseineen ja ennakkoluuloineen. Varovainen elämäntapa on palvellut Taimia tähän asti, mutta olisiko vähän avoimempi ja rennompi suhtautuminen elämään kuitenkin paikallaan? Sitä Taimi pääsee pohtimaan.

Varotoimia on oikein mainio pikku lukupala. Taimi on tavallaan söpö, tavallaan vähän rasittava, mutta tämän mittaisena kirja kyllä toimii ja Taimin sisäinen maailma on mielenkiintoisesti kuvattu.

Nelli Hietalan Varotoimia

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Katolinen juutalainen

Ljudmila Ulitskaja: Daniel Stein
Siltala, 2016
Suom. Arja Pikkupeura
537 s.

Kirjan nimihenkilö Daniel Stein on puolanjuutalainen, joka pelastuu toisen maailmansodan aikana niukasti teloitukselta. Natsit luulevat häntä etnisesti puolalaiseksi ja hänet värvätään Gestapon tulkiksi. Tulkkina hänen onnistuu suojella juutalaisia joukkotuholta. Lopulta Stein pakenee ja löytää turvan katolisesta uskosta. Sodan jälkeen hänestä tulee pappi, hän liittyy karmeliittaveljeskuntaan ja emigroituu Israeliin, jossa hänellä on edessään pitkä ura melkoisen radikaalina ja kapinallisena katolisena pappina.

Tämä on melkoisen uskomaton elämäntarina juutalaismiehelle, melkein liian uskomaton ollakseen vain fiktiota. Teos perustuukin tosielämään, Oswald Rufeisenin elämään, jonka pohjalta Ljudmila Ulitskaja on oman Daniel Steininsa rakennellut. Tarina on kiehtova ja herättää monenlaisia kysymyksiä uskonnosta ja identiteetistä. Onko juutalainen juutalainen, jos hän on myös kristitty? Täytyy myöntää, etten ollut ajatellut juutalaisten kristittyjen asemaa aikaisemmin, vaikka olinkin toki tietoinen juutalaisuuden monimuotoisesta luonteesta toisaalta uskonnollisena, toisaalta etnisenä identiteettinä, jotka kietoutuvat tietysti eritoten Israelissa vahvasti yhteen.

Ei siis ole Daniel Steinin elämä helppoa. Juutalaisena Puolassa ja Valko-Venäjällä sodan aikaan henki ei ole kovin kallis; radikaalina katolisena pappina Israelissa hengenlähtö ei ole lähellä, mutta elämässä riittää muuten vaikeuksia. Ulitskaja kertoo Steinin tarinaa pala kerrallaan erilaisten dokumenttien kautta. On päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä, virallisia asiakirjoja, ilmiantoja, postikortteja… monenlaista ja moniäänistä tavaraa, eikä itse Daniel ole äänessä kuin pienessä osassa näitä. Isoon osaan nousee esimerkiksi saksalaisneito Hilda Engel, joka muuttaa Israeliin ja ryhtyy puoliväkisin Danielin avustajaksi ja nousee sitten vuosikymmenten myötä korvaamattomaan asemaan.

Stein on humaanisuuden, suvaitsevaisuuden ja lähimmäisenrakkauden ääni ja ääni sellaiselle kristinuskolle, jonka nimissä ei vainota juutalaisia tai katsota joukkotuhoa vierestä. Kirja hakee ymmärrystä ja yhteyttä eri uskontokuntien välille – ei mikään helppo tehtävä. Ulitskaja ei ole arastellut aiheenvalinnan kanssa, vaikka muutamassa välihuomautuksessaan tuntuukin epäilevän koko projektin järkevyyttä. Ei tässä varmasti mitään järkeä ollutkaan, mutta jo vain on hieno ja onnistunut lopputulos!

Ljudmila Ulitskajan Daniel Stein

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Mielipiteitäni voi katsella myös Instagramista tililtä @mikko_lukee ja minut löytää myös GoodReadsista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat