Televisiotarjonta

Tänään Aamulehden viikkoliite Allakassa joku kolumnisti näki taas asiakseen ihmetellä Big Brotherin tylsyyttä. Big Brother on puuduttavan tylsää katsottavaa. Rohkenen olla eri mieltä. Kolumnisti toki saa pitää ohjelmaa kuinka tylsänä tahansa, mutta formaatti ei voi olla huono, jos se kerää miljoonayleisöjä joka puolella maailmaa. Televisio on joukkotiedotusväline, jonka kuuluukin vedota suuriin massoihin eikä snobeihin kolumnisteihin.

Big Brother on kyllä tolkuttoman hölmö ohjelma, jos sitä katselee jakson-pari. Alku oli tylsä, totta. Olen kuitenkin kesän mittaan katsellut kai yhtä lukuunottamatta joka jakson ja uskokaa pois, sarja on sitä kiinnostavampaa katsottavaa, mitä enemmän sitä katsoo. Jos sitä ei seuraaa päivittäin, ei henkilöitä opi tuntemaan eivätkä tapahtumat kiinnosta. En usko, että sarja toimii vain kolmosen viikonloppukoosteet katsoen. Big Brother vaatii aktiivista seuraamista. Mikä on tietysti tv-kanavan kannalta aika iloinen asia.

Kuka televisiopäättäjä enää palkkaa päteviä käsikirjoittajia ja ohjaajia, jos television menestystuotteeksi riittää joukko tympeitä brittejä makailemassa sohvalla?

Ei Big Brotherin ja tosi-tv:n suurmenestys ole hyviä tv-sarjoja maailmasta hävittänyt! Muistelen edelleen ilolla taannoin tullutta laatusarjaa Mullan alla. Taistelutoverit on toinen äkkiä mieleen tuleva esimerkki pätevien käsikirjoittajien ja ohjaajien käytöstä. Ei ollut ihan halvinta mahdollista tuotantoa se sarja… Kyllä laadullekin löytyy edelleenkin tilausta ja tekijöitä.

Joten, suru tulee puseroon kun Big Brother viikon päästä loppuu. Onneksi kolmonen aloittaa ensi lauantaina uuden kauden Selviytyjiä! Harmi vain, että pitkä viive ohjelman esittämissä tarkoittaa sitä, että lopputulosta ei voi enää jännittää. Onneksi ohjelma on kiinnostavaa katsottavaa, vaikka tietääkin kuka voittaa. Selviytyjätkin on ohjelma, jota täytyy katsoa tiuhaan. Henkilökemia ja liittolaisuussuhteiden muodostuminen on ohjelman mielenkiintoisinta antia; toivottavasti kilpailijat ovat hyviä ja tarjoavat paljon värikkäitä vaiheita!

Kirjasinvuodatusta

Visa Kopu linkitti Flashilla tehtyyn Helvetica vs Arial -taistelupeliin, jossa pelaaja omaksuu Helvetican roolin taistelussa kaiken valtaavaa Arialia vastaan.

Ajatus hyvä ja pelikin on mainio. Oma versioni pelistä olisi kuitenkin mikä tahansa kirjasin vastaan MS Comic Sans. Comic Sans on yksinkertaisesti kaikista hirvittävin kirjasin. Itsessään se ei ole paha – iso A-kirjain on jopa linjoiltaan kaunis.

Ongelma on siinä, että Comic Sans tunkee joka paikkaan, tilanteisiin joihin se ei ensinkään sovi. Kuten nimestäkin voi päätellä, se on sarjakuvakirjasin. Comic tarkoittaa myös koomista. Hauskaa. Ei vakavaa, asiallista tai tärkeää.

Varsinkin Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitokselle Comic Sans tuntuu olevan virallinen kirjasin. Useammankin luennoitsijan kaikki kurssimateriaali on kirjoittu Comic Sansilla. Hyi hitto. Kas kun harjoittelutodistus oli sentään Times New Romania…

Väännetään rautalankaa: Comic Sans on hauska, koominen kirjasin, jolla voi kirjoittaa vaikkapa sarjakuvien puhekuplia. Sillä ei kirjoiteta asiatekstejä, kurssiprujuja, Powerpoint-kalvoja eikä mieluusti mitään muutakaan. Kaikki asiakirjat menettävät arvostaan minun silmissäni ison osan, jos niissä vilahtaa vähääkään Comic Sansia.

Nyt helpottaa jo. Microsoftin kirjasimet eivät sentään ole täysin pahoja. Itse olen korvannut Times New Romanin tekstinkäsittelyohjelman ja webbiselaimen peruskirjasimena täysin Georgialla, eikä Verdanakaan ole lainkaan hullumpi.

Hiustenleikkuublogia

Joo, alas on blogaamisessa vajottu: leikkautin hiukseni tänään. Nyt näytän taas hetken siistiltä. Muutakin on tapahtunut, äiti nimittäin poikkesi käymässä tullessaan Tanskasta ja toi tuliaisena tanskalaista salamia. Ei ole sen parempaa maailmassa, ei. Rasvaa on puolet ja suolaa loput! Maku on sen mukainen = taivaallinen.

Saimme myös kuulemma hyvin korkealaatuisen saksalaisen juustohöylän ja kiinalaiset stressipallot – kaksi metallikuulaa, joiden sisällä on levy, joka kilisee. Niitä kun käsissään pyörittelee, poistuvat sairaudet, elinvuosia tulee lisää ja aivot vetreytyvät. Vaikutuksista en tiedä, mutta ihan käsittämättömän kivoja ovat siitä huolimatta. Näppään kuvan, jahka ehdin, koska ovat vieläpä aika hienot.

Sähköpostiblogitus, viimeisen kerran

Toivon mukaan viimeisen kerran tästä aiheesta: tolkuttoman säätämisen jälkeen sähköpostitse blogaamisen pitäisi nyt toimia juuri niin kuin pitää.

Mutta oikeasti, tämä on paljon mukavampaa kuin selaimella kirjoittelu, joten ehkä homma loppujen lopuksi kannatti.

Tenttikirja

Mitä pitäisi ajatella tenttikirjan luvusta, jonka alussa lainataan Dantea:

All hope abandon, ye who enter here.

Kuinka ollakaan, hyppäsin sen luvun lopun ja seuraavan luvun ylitse ihan suosiolla. Todennäköisyyslaskenta ja logiikka saavuttivat sellaiset mittasuhteet, että muistiinpanoissani ei ollut enää mitään tolkkua. Kun ei ymmärrä niin ei ymmärrä, minkäs sille voit…

Julkaistu
Kategoria(t): Koulu