Mikko Saari

Edellinen kuukausi: joulukuu 2005
Seuraava kuukausi: helmikuu 2006

Vaalien jälkeen

Presidentinvaalit olivat ja menivät, mikään ei muuttunut. Oikea ehdokas voitti. Ihmetystä herättivät tietyt keskustelunaiheet, jotka eivät mielestäni ole mitenkään erityisesti presidentin päätösvallan alaisia. Mitä presidentti voi oikeasti tehdä työttömyydelle muuta kuin pitää puheita? Työttömyys ja sen vähentäminen lienee kuitenkin osa hallituksen toimenkuvaa, eikä presidentin vastuulla.

NATO-kysymys taitaa olla hieman relevantimpi, koska ulkopolitiikka on kuitenkin presidentin vastuualuetta, jossain määrin, mutta tuskinpa NATO-päätöstäkään presidentti yksin tekisi, vaikka lopulta sitten virallisen sopimuksen allekirjoittaakin jos siihen mennään.

Noh, tilastoja on aina hauska ihmetellä, Sami Borg ja Tarmo Ropponen ovat lyömätön parivaljakko ja nyt voidaan taas olla kaikessa rauhassa eduskuntavaaleihin asti - tai mitä nyt seuraavaksi onkaan luvassa.

30.01.2006 klo 09:43 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Gradu etenee

Kyllä se siitä, gradu nimittäin. Olen viime aikoina työstänyt gradun puutteita aika lailla, kiitos gradun ohjaajan patistelun. Taas se nähdään, kuinka deadline tekee ihmeitä - lupaus toimittaa työ luettavaksi tammikuun aikana on saanut tarttumaan toimeen. En vain pysty toimimaan yhtä hyvin ilman deadlinea.

Lehtijuttuja kirjoitellessa on tottunut ajattelemaan töitään merkkimäärän mukaan. Gradu hipoo sadantuhannen merkin rajaa, eli lehtijuttuna se olisi vain 25 sivua. Gradunsivulle mahtuu kuitenkin paljon vähemmän merkkejä, eli työ on sellaiset 60 sivua pitkä. Ihan kelpo pituus, siis.

Pahin on tällä muokkauskierroksella vielä jäljellä. Toisten tutkimuksen referoiminen on suhteellisen helppoa, osaan ykköslähteeni eli The Overlap Problem in Content-Oriented XML Retrieval Evaluation -artikkelin suunnilleen ulkoa, mutta sitten kun pitäisi omia johtopäätöksiä kehitellä ja ennen kaikkea perustella, törmätään tiettyihin vaikeuksiin. Noh, eiköhän tässä nyt jotakin saa aikaiseksi. Sittenpähän saa taas palautetta ja työn valmistuminen on taas hiukan lähempänä.

27.01.2006 klo 10:15 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ällöttävä Saha

Katselimme eilen Saw II:n. Olipas aika kamala kokemus. Juoni jatkaa ykkös-Sahan malliin, idea on sama, mutta asetelma toinen. Juonessa riittää loikkia, aukkoja ja sekalaisia älyttömyyksiä, mutta jotenkin loppuun asti rämmitään. Täytyy sanoa, että elokuvankatsojan automaattisia oletuksia hyväksikäyttävä loppukäänne on nokkela, mutta muuten elokuva ei juuri nokkeluudellaan loista. Asiat selitetään erittäin perinpohjaisesti puhki, missä valossa ei voi kuin ihmetellä ihmisiä, jotka toitottavat tyhmyyttään IMDB:n foorumeilla. Ovelasta ideastaan huolimatta Saw II on erittäin helppo elokuva ymmärtää.

Elokuva on myös ällösti väkivaltainen. Kauhuelokuvana se ei ollut kummoinen, vaan enemmän ollaan gore-splatter-akselilla. Jos tykkää katsella mielikuvituksellisia tapoja tappaa ja kiduttaa ihmisiä, tässä on oikein oivallinen elokuva. Minä en tykännyt. Hilpeää verenroisketta katselee ihan mielellään, mutta nyt mentiin yli ja pahasti. Hyi kauhia. Ikinä en ole näin ällöä elokuvaa nähnyt, pari kohtausta meni aivan liian pitkälle. Ei ollut yksinkertaisesti enää kiva katsella tuommoista, millään tasolla. Jos katsotte elokuvan, tiedätte kyllä mitä kahta kohtausta tarkoitan erityisesti. Etenkin se toinen. Vastenmielisiä ovat ihmiset, jotka IMDB:ssä hekumoivat leikkaamattomalla versiolla, jossa saisi vielä herkullisempia näkyjä.

En siis suosittele, yhtään kenellekään, piti ykkösosasta tai ei.

22.01.2006 klo 17:16 | 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

Oudot tavat

Outoja tapoja kysellään blogeissa nyt kovasti. Itselleni kävi kutsu Geoblogista, taidan kuitenkin kirjoittaa oudot tapani tänne enkä Gameblogiin.

Oudoimmista oudoin tapani taitaa olla kaikkien pelaamieni lautapelien kirjaaminen ylös. Minulla on netissä tulospalvelu, johon on kirjattu kaikki pelaamani lautapelit vuodesta 2001 lähtien. Jokaisesta pelistä on kirjattu päivämäärä, peli, montako pelaajaa, voitinko. Näitä lukuja sitten pyörittelen huvikseni ja saadakseni käsityksen pelaamisestani. Väittäisin, että tilastointi on melkein yhtä hauskaa kuin itse pelaaminen.

Olen aika pedantti joidenkin asioiden suhteen. Musiikkikirjastoni iTunesissa on huolellisesti kategorioitu ja arvosteltu. Pidän myös iTunesin tilastoista kovasti, ja olen yleensä aika varovainen sen suhteen, että en soita iTunesissa biisejä, joita olen kuunnellut iPodilla synkkaamatta tilastoja välillä. Se on hölmöä ja lievästi pakkomielteistä, mutta outoja tapojahan tässä kyseltiin.

Mitäköhän muuta... Ärsyynnyn törröttävistä kynsinauhoista pahasti, siinä määrin, että olen suunnitellut pitäväni kynsileikkuria aina mukana. Jostain syystä en ole kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi, ja kärsimys jatkuu.

Kun menemme elokuviin, tallennan lippujen varausnumeron kännykän osoitekirjaan. Sieltä sen löytää helpoiten. Siksi puhelimessani on ollut muun muassa Adolf Hitlerin, Dakota Fanningin, Steve Zissoun ja Harry Potterin numerot.

Riittääköhän oudoksi se, että haaveilin kirjahyllyn järjestämisestä yleisen kirjastoluokituksen mukaan, vaikka en sitä toteuttanutkaan? Saan edelleen suunnatonta mielihyvää siitä, että saman kirjailijan samannäköiset kirjat ovat siististi peräkkäin (esim. Alastair Reynoldsin mustat kirjat, Richard Morganin hopeanhohtoiset ja niin edelleen). Bändeistä suosikkini on Trio Niskalaukaus, koska levynkyljet ovat hyllyssä tyylikkään yhdenmukaiset. Lautapelitkin on tietysti järjestetty niin, että saman valmistajan samankokoiset laatikot ovat vierekkäin.

Noh, siinä ne viisi outoa nyt olivat. On niitä kai oudompiakin, mutta ei nyt tule tähän hätään mieleen. Omien outouksiensa keksiminen on aika vaikeaa, koska minun näkökulmastani esimerkiksi pelattujen lautapelien kirjaaminen on täysin normaalia puuhaa (enkä edes ole ainoa, joka sitä tekee). En jatka haastetta, muut saavat kirjoittaa omista outouksistaan jos haluavat. Kiitollisna luen, mitä kirjoitatte.

20.01.2006 klo 08:53 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kylymä!

Tänään oli kylmä. Vaikka kylmä näyttää kivalta (tällä hetkellä Macilla pyörii taustakuvaruletissa kylmiä taustakuvia - kylmää järvellä, kylmää Ruotsin maaseudulla, kylmää joella, kylmää metsänreunassa ja kylmää Kiinassa), se ei tunnu hyvältä, oli kuinka suomalainen tahansa.

Onneksi on uusi asunto, jossa ikkunat eivät vedä jäähän ja kylmää tuntuu vain lattianrajassa aivan tuuletusaukkojen vieressä.

18.01.2006 klo 10:02 | Kommentoi | TrackBack (0)

Seinfeld

Kaipa se on pakko myöntää: Seinfeld on harvinaisen hyvä komediasarja. Aikaisemmin en pitänyt sarjasta juuri ollenkaan, mutta nyt olen lämmennyt kovastikin. Lopullinen merkki hullaantumisesta lienee se, että katselimme tänään viisi jaksoa viitoskautta.

Kaikki alkoi viattomasti Johannalle joululahjaksi ostetusta kuutoskaudesta. Se katseltiin hyvin äkkiä läpi, niinpä tänään piti käydä ostamassa tuo viitoskausi. Ihan hyvää vastinetta näissä saa rahalle, sillä brittisarjojen kuuden jakson sijasta Seinfeldin kausi on päälle 20 jaksoa. Silti ne kiitävät niin nopeasti, kun niitä innostuu katsomaan...

Seinfeld on kyllä nerokas sarja. Pidin alkuun henkilöitä ärsyttävinä, mutta sittemmin olen oppinut arvostamaan sarjaa ja sen nokkeluutta. Jaksot viittaavat jatkuvasti vanhoihin juttuihin ovelasti, niin että pidempään katsonut saa ylimääräistä iloa pienten "ahaa!"-elämysten muodossa. Niin sitä pitää! Veikkaan, että kokoelmamme saa vielä jatkoa, sillä viitoskausi on pian katsottu...

14.01.2006 klo 23:53 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

BookCrossingista vielä

BookCrossing-kirjahyllyni kasvaa. Olen kirjannut omia kirjojani sivuille, siinä toivossa että joku kiinnostuisi. Vilkaiskaapa. Available-merkityt ovat saatavilla, eli vaihdan näitä pois mielelläni. Permanent Collection -merkittyjä en anna pois, mutta voin kyllä lainata.

Olen vapauttanut jo muutaman kirjan yliopistolla. Pari ensimmäistä on varmasti päätynyt jonkun käsiin (toisen uuden omistajan näinkin), mutta merkintöjä niistä ei ole tullut BookCrossingin sivuille. Ehkä ne joskus vielä ilmestyvät, ja vaikka eivät ilmestyisi, joku niistä iloitsee kuitenkin.

Vaihtoakin olen jo ehtinyt harjoittaa. A.W. Yrjänän Arcana vaihtui Hemingwayn Jäähyväisiin aseille. Hyvä kauppa. Kunhan saan Jäähyväiset aseille luettua, se saa jatkaa matkaansa - saapa nähdä, jääkö Arcana uudelle omistajalleen, vai jatkaako matkaa eteenpäin. Olen tyytyväinen kävi miten kävi.

12.01.2006 klo 14:05 | 7 kommentti(a) | TrackBack (0)

BookCrossing

BookCrossing on hauska ajatus. Tarkoituksena on vapauttaa tarpeettomat kirjat omasta kirjahyllystä kiertoon laittamalla ne jonnekin, mistä joku ne voi löytää ja kerätä talteen. Toivon mukaan kirjan löytäjä ilmoittaa löydöstään nettisivuilla, jolloin kirjan kulkua voi seurata.

Itse nappasin ensimmäisen löytöni eilen, ja pistin kirjan saman tien kiertoon tänään. Kirja, Nalle Puh ja ongelmanratkaisun taito löytyy informaatiotutkimuksen laitoksen ulkopuolelta Pinni A:n neljännestä kerroksesta Tampereen yliopistolta (eikun ei löydykään! Sen joku jo nappasi!).

Kirjanvaihtolistan kirjoja saatan vapauttaa luontoon, jos sille päälle satun. Taivaan työkalu onkin jo rekisteröity ja merkitty. Vaihdan edelleen, mutta voin antaakin, jos ei ole mitään vaihdettavaa. Kunhan nyt joku noita lukee.

10.01.2006 klo 08:46 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kirjoja vaihdetaan, sohva annetaan

Hyllyssä olisi kirjoja, joita en tarvitse. Vaihtaisin ne mieluusti sellaisiin kirjoihin, jotka voisin lukea. Postittaminen maksaa, joten vaihdot mieluiten kädestä käteen, siis Tampereella. Saa hakea Kaukajärveltä, tai yliopistolta. Tässä listaa:

- George R.R. Martin: A Game of Thrones
- Ursula K. LeGuin: Taivaan työkalu
- Arturo Perez-Reverte: Merikartta
- Kauhujen kirja 2 -novellikokoelma
- Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
- Robert Foster: Complete Guide to Middle-Earth (Keskimaa-tietosanakirja)
- Nancy Collins: Tumma yö, mustat lasit
- Iain M. Banks: Muista Flebasta (entinen kirjastonkirja)
- J.R.R. Tolkien: Adventures of Tom Bombadil
- A.W. Yrjänä: Arcana

Vaihdossa otetaan monenlaista kirjallisuutta, erityisesti sellaista, jota en ole vielä lukenut. Ehdotuksia voi tehdä kommenteissa tai sähköpostilla (msaari at iki.fi).

Lisäksi annetaan pois kolmenistuttava sohva. Kuten hinnasta voi arvata, sohva on jotakuinkin kulahtanut, mutta hei, kyllä sillä istuu. Ei maksa mitään, mutta sohva on kyllä sitten haettava Kaukajärveltä.

8.01.2006 klo 17:22 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tuorein Harry Potter

Harry Potter ja liekehtivä pikari oli kerrassaan mainio Potter-leffa. Taustana oleva kirja on sarjan parhaimmistoa, joten elokuva sai siitä tiettyä lisäpotkua. Vaan olihan siinä filmattavaakin. Elokuvasta oli saksittu juttuja, mutta silti se kesti vähän turhankin kauan. Elokuvasta oli IMDB:n mukaan suunniteltu ensin kaksiosaista, mutta lopulta päädyttiin yhteen. Mitenköhän jatkossa, kun kirjat vain paksuuntuvat...

Ihan siis samaa sarjaa kuin muutkin Potterit: uskollinen kirjalle, etenee vauhdikkaasti, näyttää oikein mallikelpoiselta... Sävyt ovat aikaisempaa synkempiä, muuttuihan sarja tässä kohdin alun lastenkirjoja tummasävyisemmäksi.

Näyttelijöistä Daniel Radcliffe nyt on pökkelö, sille ei voi mitään (joskin osittain se selittynee sillä, ettei Harrykään mikään ihan terävin tapaus ole), muuten oli ihan mukava huomata koko joukko brittinäyttelijöitä sivurooleissa. Jos on aikaisemmat nähnyt, tämä on tietysti pakko katsoa, mutta eipä tämän takia kannata sarjaa aloittaa.

7.01.2006 klo 09:52 | Kommentoi | TrackBack (0)

Blondivitsi

Nyt se löytyi: tämä on maailman paras blondivitsi.

3.01.2006 klo 17:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Todennäköisyyttä tyhmälle

Selittäkääpä joku minulle yksi juttu todennäköisyyslaskennasta: kuinka lasketaan todennäköisyys sille, että joku tietty tapahtuma tapahtuu n:n yrityksen aikana?

Esimerkiksi siis tilanne, jossa pussissa on yksi punainen ja yhdeksän valkoista palloa. Mikä on todennäköisyys nostaa punainen pallo, jos nostaa n kertaa ja pallot palautetaan joka kerta pussiin?

Osaan laskea sen takaperin, eli laskemalla todennäköisyyden nostaa valkoinen pallo (9/10) ja siitä sitten kertomalla jokaista yritystä kohden. Esimerkiksi kahdella nostolla todennäköisyys on 19% (0,9 * 0,9 = 0,81). Näin ollen todennäköisyys siis kasvaa ja lähestyy yhtä, mutta ei saavuta sitä koskaan (eikä kuulukaan tietysti saavuttaa).

Asia siis selvä, mutta jotenkin hämää, kun en keksi miten samaan tulokseen pääsee "suoraan". Vai pääseekö edes?

3.01.2006 klo 12:39 | 15 kommentti(a) | TrackBack (0)

Gradu vaiheessa

Aamun työn tulos: gradu on 61-sivuinen ja täynnä punakynää. Kirjoitustyö ei siis ole edennyt, vaan olen vasta merkinnyt kohdat, joita pitää parantaa (niitä on paljon). Pituuskasvu on tapahtunut marginaaleja kasvattamalla ja riviväliä venyttämällä. Kasvua se on sekin, ei siinä mitään.

Nyt vain pitäisi jaksaa pureutua itse asiaan ja kirjoitella ne puuttuvat osat, niin gradu saattaisi olla valmis hyvinkin nopeasti. Alkaa vain vähäsen väsyttämään tämäkin projekti. Johan tätä onkin kohta vuoden verran pyöritellyt, muodossa tai toisessa. Varsinaista kirjoitusaikaa on ollut oikeastaan aika vähän, enemmän on mennyt aikaa miettimiseen ja viime kesänä ohjelmointiprojektiin.

2.01.2006 klo 10:28 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Uuden vuoden elokuvia

Viime vuoden puolella katseltiin vielä Skeleton Key, joka oli odotettua parempi tapaus. Muuten niin mainio Movielens tarjosi tuolle kolmea tähteä, kun minä laitoin neljä.

Tämä oli se leffa, jonka traileri tuntui spoilaavan koko elokuvan. Elokuvan nähtyäni voin todeta, että ei se nyt niin paha ollut, mutta tietysti traileri on huono, jos sen jäljiltä elokuvaa ei oikeastaan halua nähdä. Joka tapauksessa Skeleton Keyn vahvuuksiin kuuluvat hyvä tunnelma, vinkeä hoodoo-taikuus ja aika nokkela loppukäänne. Hyvää musiikkiakin soi. Suosittelen!

Kissojen valtakunta eli Neko no ongaeshi jäi sitten vuoden 2005 viimeiseksi elokuvaksi. Ei paha! Vaikka elokuvaa ei olekaan ohjannut Hayao Miyazaki, on se silti Studio Ghiblin laatutyötä. Tarina on hauska ja kissathan nyt ovat aina mukavia.

Mukavaa kevyttä koko perheen elokuvaa etsiville Kissojen valtakunta on oivallinen valinta, erityisesti kissarakkaille.

Uuden vuoden ensimmäinen elokuva oli The Yes Men, humoristinen dokumentti WTO:ta kiusaavista keppostelijoista. Suomessa Yes-miesten tunnetuin tempaus on varmasti Tampereella esitelty älyvaate.

Elokuva itsessään olisi voinut olla parempikin, mutta Yes-miesten tempaukset kiinnostivat sen verran, että niiden valmisteluakin jaksoi katsoa. Uskon silti, että aiheesta olisi saanut vähän kiinteämmänkin elokuvan. Viihdyttävää katseltavaa silti, ja culture jamming -aiheesta kiinnostuneille ehdottomasti suositeltavaa.

2.01.2006 klo 08:56 | Kommentoi | TrackBack (0)