Edellinen kuukausi: kesäkuu 2006
Seuraava kuukausi: elokuu 2006

Miehiä vai marjanpoimijoita

Aamulehdessä on alkanut näemmä jokavuotinen marjanpoimintakeskustelu. On se vaan kauheeta että ulkomailta pitää tuoda marjanpoimijat, työttömien pitäisi ansaita päivärahansa marjoja poimimalla, tarvitaan kansallinen missio marjojen poimimiseksi ja niin päin pois.

Tänään yksi kirjoittaja onnistui yhdistämään kolme kovaa aihetta yhteen kirjoitukseen: Työttömät keräämään marjoja vanhuksille! Kauniisti yhdistyy yhteen kirjoitukseen työttömien syyllistäminen, huoli metsään mätänevistä marjoista ja vanhukset.

Mutta joo, kyllähän se työttömien pakkotyöllistäminen on oikea ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Yleisönosastokirjoittajat saisivat tyydytyksensä, kun luuserityöttömät keräisivät marjoja pennostensa eteeen ja vanhuksillakin olisi kaikki hyvin laitoksissaan kun saisivat edes marjoja.

28.07.2006 klo 08:00 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tristram Shandy: A Cock and Bull Story

Hienoisen viivästyksen jälkeen paketti tuli Playsta yllättävänkin nopeasti, joten Tristram Shandy: A Cock and Bull Story on nyt nähty. Tykkäsin.

Hyvin postmodernista kirjasta (...a postmodern novel before there was any modernism to be post about, sanoo Coogan) on tehty postmoderni elokuva, joka kertoo oikeastaan enemmän elokuvan tekemisestä kuin lähdemateriaalistaan. Vaan sehän sopii - Tristram Shandyhan on kirjanakin hyvin... joustava.

Elokuva oli helmi, mutta sen kohdeyleisö on suhteellisen rajallinen. Steve Coogan -fanit (tai ainakin Alan Partridge -fanit) viihtynevät. Ja toisin päin: jos ei voi sietää Alan Partridgea, Steve Coogan tuskin miellyttää tässäkään. Kirjan ystävät viihtyvät varmasti mainiosti, kunhan eivät odota kovinkaan suoraa käännöstä. Selkeän kohderyhmän muodostavat elokuva-alalla toimivat tai siitä kiinnostuneet. Viimeisenä mainittakoon brittikoomikoiden bongaajat: Dylan Moran, David Walliams, Stephen Fry ja Mark Williams tekevät mainioita pikkurooleja.

Mutta nyt, nyt pitää lukea taas kirja.

27.07.2006 klo 07:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Silent Hill

Kävimme eilen katsomassa Silent Hillin. Varoitan saman tien, että tässä merkinnässä voi olla vähän spoilereita, joten jos aiot elokuvan katsoa, palaa asiaan myöhemmin.

Ensinnä: elokuva näyttää hyvältä. Pelejä pelannut tunnistaa meiningin heti: Silent Hill on ihan itsensä näköinen. Tuhkasateen ja usvan peittämä kaupunki on juuri niin kuollut kuin pitääkin. Myös helvetillisemmät paikat näyttävät erittäin vakuuttavilta. Ei valittamista siinä. Hirviöt olivat ihan itsensä näköisiä. Myös musiikki ja äänimaailma toimivat hyvin; ei ihme, koska sävellystyö on myös pelien erinomaiset musiikit tehneen Akira Yamaokan työtä.

Puitteet olivat siis kohdallaan. Valitettavasti juoni ei. Eipä se peleissäkään loista, mutta elokuvalta odottaa enemmän. Kökködialogi sai Sean Beanistakin huonon näyttelijän. Alku ja kaupunkiin tutustuminen toimivat hyvin, samoin aivan loppu. Pelimäinen paikasta toiseen juoksentelu oli vähän siinä ja siinä, mutta puuhailu hullun uskonlahkon kanssa oli kärsimystä katsoa.

Sean Bean oli muuten vähän irrallinen osa elokuvaa. Tämä ilmeisesti siksi, että alkuperäisessä käsikirjoituksessa Christopheria ei ollut, kyseessä on myöhempi lisäys koska käsiksestä puuttui miehiä. Tämä on aika helppo uskoa.

Jotenkin tökki myös se noitia polttava kansanjoukko. Sori nyt vaan, mutta minulle ensimmäinen mielleyhtymä Burn the witch!-huutelusta on kyllä Monty Python ja Holy Grail, eikä tällainen ylimääräinen komediaefekti vakavahenkistä kauhuelokuvaa ainakaan paranna.

Sitten on sekin, että kun elokuvassa pohjustetaan, että nyt mennään kohtaamaan äärimmäinen pahuus, niin jotenkin sitä odottaisi jotain suurta ja merkityksellistä konfrontaatiota. Jotain draamaa! Mutta ei. Saadaan pieni kohtaaminen hirviöiden kanssa ja selitys. Oikein kunnon rautalankaa. Vähemmälläkin olisi varmasti pärjätty.

Mutta joo. Pelejä pelanneena tämä oli ihan hauska nähdä, mutta enpä tiedä, suosittelisinko muille... Silent Hillin kaupunki oli vakuuttavan näköinen, mutta juoni oli melkoista huttua. Jos ei juonesta välitä ja tykkää katsella, kun ihmisiä revitään paloiksi, mikä ettei. Ennemmin Silent Hillin katsoo kuin selkäänsä ottaa.

Olisi kiva kuulla mielipiteitä joltakin, joka ei ole pelejä pelannut. Mitä tykkäsitte?

Sinänsä oli mielenkiintoista katsella hyvin tutunoloisia kuvakulmia. Elokuvan näkeminen korosti, kuinka elokuvallisia pelit yrittävät olla ja toisaalta kuinka pelillinen tämäkin elokuva oli. Elokuvavaikutelma pelissä toimii paremmin kuin pelimäisyys elokuvassa, väittäisin. Niin, ja se tärkein: pelit ovat pelottavampia!

26.07.2006 klo 08:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Nigellan lihapullat tomaattikastikkeessa

Tämä herkullinen lihapullaresepti löytyi Nigella Lawsonin kirjasta Syötävän hyvää. Se on vähän erilainen, tuo mukavasti vaihtelua peruslihapulliin. Valmisteluun menee aikaa, joten ihan pikaruokaa tämä ei ole, mutta vaativa ruokalaji sinänsä tämä ei ole, vain vähän työläs.

Lihapullat:

Ainekset sekoitetaan taikinaksi, josta pyöritellään pieniä lihapullia (tästä pitäisi tulla useita kymmeniä lihapullia, eli siinä määrin pieniä). Valmiit pullat laitetaan jääkaappiin odottamaan; vielä ei ole niiden vuoro. Koska Suomessa ei juuri puolen kilon jauhelihapaketteja näy, käytin itse 400 grammaa jauhelihaa; hyvä annos siitäkin tuli.

Tomaattikastike:

Ohjeen mukaan sipuli, valkosipuli ja oregano pitäisi jauhaa tehosekoittimella hienoksi massaksi. Minä pilkoin pieneksi ihan käsin, sekin toimi hyvin. Joka tapauksessa sipulit kuullotetaan kattilassa pehmeiksi voissa ja öljyssä (käytin juoksevaa leivontarasvaa ja tavallista öljyä) matalalla lämmöllä noin kymmenen minuutin ajan.

Tähän lisätään paseeratut tomaatit ja noin 3/4-purkillista kylmää vettä. Lisää sokeri, suola ja pippuri. Tämän vaiheen annetaan porista rauhassa noin kymmenen minuuttia. Seuraavaksi lisätään maito (laitoin desin kermaa, kun sitä jääkaapissa oli) ja sitten lihapullat yksi kerrallaan. Ei kannata sekoittaa ennen kuin lihapullat muuttuvat ruskeiksi, muuten ne menevät rikki. Peitä kattila osittain kannella ja anna kypsyä noin 20 minuuttia.

Tämä kaikki syödään tietysti pastan kanssa. Tuore pasta on parasta, mutta kuivattukin käy. Omalla kohdallani kastike jäi vähän ohueksi, joten joku hyvä vaalea leipä on erinomainen apuväline kastikkeen laappimiseen lautaselta lopuksi.

Kirjan mukaan annos riittää kuudelle, mitä epäilen. Meillä 400 grammasta jauhelihaa tehty annos olisi riittänyt mukavasti kolmelle ja jotenkuten neljälle.

25.07.2006 klo 05:45 | Kommentoi | TrackBack (0)

Jos talviyönä matkamies

Lapsi ei estä lukemista. Päinvastoin! Tänäänkin olen ehtinyt viettämään kirjojen parissa pari-kolme tuntia - vauva on kantoliinassa sylissä ja minä kävelen olohuonetta ympäri lukien kirjaa, samalla kun lapsen äiti lepää. Hyvä työnjako! Yksin tänään kävelymatkaa on kertynyt kolme ja puoli tuntia; se suositeltu 10000 askelta voi hyvinkin kertyä. Pitäisi joku päivä laittaa askelmittari vyölle.

Nappasin luettavakseni pitkään (ilmeisesti viisi vuotta) hyllyssä majailleen Italo Calvinon postmodernin Jos talviyönä matkamies -hämmennyksen. Kirja on mainio; olen lukenut sen aikaisemmin, mutta unohtanut autuaasti enimmät yksityiskohdat. Sen pariin oli hyvä palata.

Jos talviyönä matkamies on harvinainen kirja: se leikittelee kaunokirjallisuuden konventioilla kekseliäästi ja oivaltavasti, mutta on kaikessa taiteellisuudessaan hyvinkin luettava teos. Se on fiksu, mutta ei liian vaikea. Kannattaa tutustua; Italo Calvinolla on muitakin mainioita kirjoja, mutta tämä on lukemistani paras.

Samassa yhteydessä en voi olla mainitsematta Tristram Shandya, joka on toinen suuri suosikkini, mitä kokeellisempaan kirjallisuuteen tulee. Shandyn nokkeluus on suurta ja kaunista; pitäisi varmaan ottaa ja lukea kirja uudestaan. Ostaakin voisi. Suomennoksen; en taida vieläkään rohjeta tarttua alkuperäiseen. Tai miksei...

Elokuva - Tristram Shandy: A Cock and Bull Story - on jo tulossa Playsta. Pakkohan se on nähdä, enkä malta odottaa, nähdäänkö syksyllä Rakkautta & Anarkiaa -festareiden osana Suomeen rantautuvaa elokuvaa lyhyesti Tampereella vai ei ja jos nähdään, nähdäänkö se sopivaan aikaan. Ostan, ja katson kun itseäni huvittaa (ja vauvalle sopii). Idea on ainakin hulvaton. (Joku valittaa IMDB:ssä "There was no decent storyline", mikä on alkuperäisteos huomioiden hyvin sanottu.)

Tästä pääsemme luontevalla aasinsillalla (joka siis on mainio näyttelijä Steve Coogan ja näemmä myös ohjaaja Michael Winterbottom) 24 Hour Party Peopleen, jota myytiin ainakin Kaukajärven Makuunissa kolmella eurolla. Ei paha, pakkohan se oli korjata talteen.

19.07.2006 klo 21:44 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Leea Klemola

Vaikka ei Voimaa muuten lukisikaan - syystä tai toisesta - kannattaa silti lukea uusimmasta numerosta (6/2006) Leea Klemolan haastattelu. On meinaan mielenkiintoinen - henkilö ja haastattelu. Onneksi se löytyy myös netistä.

Suosikkikohtani jutussa on Klemolan näkemys klassisesta musiikista:

Olen soittanut lapsena seitsemän vuotta poikkihuilua, jota mää inhosin. Se huilu koki kovia. Kaikki klassinen musiikki tekee minusta ihan hirvittävän surullisen. Siinä on sellaista ikuisuuden läsnäoloa. Mää en pysty kuuntelemaan sitä, kun muistan, että kuolen lopulta. Millään ei ole mitään merkitystä.

19.07.2006 klo 11:43 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Casanova

Olipas vaihteeksi MovieLens väärässä, kun ehdotti Casanovalle kahta ja puolta tähteä. Myönnetään, että romanttinen komedia ei ole ihan vahvin lajini (saatikka sitten farssi, ja farssinkin piirteitä tässä oli), mutta kas, tämäpä olikin kerrassaan vekkuli elokuva.

Venetsian maisemiahan katselee aina ilolla, eikä elokuva muutenkaan ollut hullumpi. Suorastaan nokkela, paikoin, ja kokonaisuudessaan kaikkine käänteineen oikein mukavaa kevytviihdettä. Jeremy Irons oli kelpo inkvisiittori, Tim McInnerny taas mielenkiintoinen doge - miestä kun on Black Adderin jälkeen tyystin mahdoton ottaa vakavasti.

Suosittelen siis kevyttä mutta fiksuhkoa romanttista komediaa hakeville ja Venetsian maisemien ystäville.

18.07.2006 klo 08:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

GreaseMonkey

GreaseMonkey on Firefox-selaimen laajennus, joka mahdollistaa käyttäjän omien skriptien liittämisen mille tahansa nettisivulle. Käytännössä siis käyttäjä voi rakennella sivuille uusia toimintoja tai esimerkiksi poistaa sivujen sisällöstä osia.

Valmiita skriptejä löytyy Userscripts.org-hakemistosta melkoinen läjä. Monille suosituille sivuille on tarjolla koko joukko enemmän tai vähemmän hyödyllisiä skriptejä.

Itselläni on käytössä seuraavia skriptejä:

UserFriendly.org - Large Comic Script näyttää UserFriendly-nettisarjiksen etusivulla suoraan isomman version sarjakuvasta.

Dragon Go Server Waitingroom Cleanup siivoaa Dragon Go Serverin odotushuoneesta pois pelit, joihin ei voi liittyä luokitusrajoitusten vuoksi. Dragon Go Server Move Numbers taas lisää peleihin numerot kymmeneen viimeiseen siirtoon. Dragon Go Server Status Page Enhancer parantaa statussivua lisäämällä automaattipäivityksen ja otsikon, josta näkyy aktiivisten pelien määrä.

phpBB Recent Topics opener (first unread tabs) avaa phpBB-foorumin "näytä viime käyntisi jälkeen tulleet viestit"-haun tulokset suoraan omiin tabeihinsa. phpBB Quick Reply lisää pikavastaustoiminnon.

Remove imdb a9 search poistaa IMDB:stä ärsyttävän ylimääräisen webbihakulaatikon (joka vain johtaa katsetta harhaan, kun yrittää hakea IMDB:stä, ei netistä).

Paljon muutakin löytyy, varsinkin LiveJournalin, MySpacesin, Blogspotin ja vastaavien palveluiden käyttäjille.

18.07.2006 klo 07:14 | Kommentoi | TrackBack (0)

Opintotuen tulorajat

Aamulehdessä kirjoitettiin tänään Akavan opiskelijavaltuuskunnan vaativan opintotukien tulorajoihin 20 prosentin korotusta. Kannatetaan (vaikka kyllä niitä opintotukia itsessäänkin jo pitäisi nostaa). Tilannehan on minullakin nimenomaan se, että tuloni ja opintotukeni on laskettu tarkkaan siten, että tänä vuonna nostetuista viidestä opintotukikuukaudesta joudun palauttamaan vain yhden. Jos tienaisin satasenkin enemmän, joutuisin palauttamaan toisen kuukauden.

Jos minulle siis tarjottaisiin vaikka jotain käännöstyötä tai jutunkirjoitusta kesän aikana, pitäisi kieltäytyä, koska parin sadan euron palkkiostakin joutuisi palauttamaan opintotukia, jolloin jäisi tappiolle. Valmistumisenikin odottaa elo- tai syyskuuta vain siksi, että jos valmistuisin nyt, joutuisin palauttamaan useamman kuukauden opintotuet. Kesän opintotuettomat (ja palkattomat) kuukaudet ovat olennaisia, jotta saan pitää alkuvuoden opintotuet edes suurimmaksi osaksi.

Tietysti jos valmistumiseni menee myöhemmäksi kuin syyskuulle, joudun taas palauttelupuuhiin, koska silloin syksyn palkat tulevat sotkemaan kuviota. Syyskuun palkan saamisen vielä kestää, koska syyskuusta saa ylimääräisen opintotuettoman kuukauden, mutta enempää ei.

No, tietääpähän ainakin tarkkaan paljonko on töistään tienannut, koska jos ei tiedä, saa yllättyä ikävästi seuraavana keväänä kun Kela vaatii omiaan takaisin.

Tässä kohtaa kannattaa muuten huomata, että opiskelijat eivät oikeastaan edes vaadi enemmän rahaa, vaan alkuperäisen tarkoituksen mukaisen tason säilyttämistä. Tulorajat määriteltiin 1998, eikä niitä ole korotettu sen jälkeen, vaikka suomalaisten ansiotulot ovatkin Aamulehden mukaan nousseet 1998 jälkeen keskimäärin 30 prosenttia. Sama opintotuen kanssa: määrä on pysynyt samana, mutta määrän arvo ei. Elinkustannusindeksin kehityksestä voi pohtia, paljonko opintotukea pitäisi korottaa, jotta se olisi edes samalla tasolla kuin mihin se alunperin tarkoitettiin. Indeksikorotukset opintotukeen!

12.07.2006 klo 07:16 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Vauvanpyöritystä

Minulla on uusi treeniohjelma, vauvalle nimittäin. Istun joka päivä pyörivään tuoliin ja pyöritän vauvaa ympäri kymmenisen kierrosta. Sattuipa nimittäin Parent Hacks -blogista merkintä Spin him right round, baby, right round silmiini.

Se siteeraa What's Going on in There? -kirjaa, jonka mukaan pienen lapsen pyörittäminen neljänä päivänä viikossa neljän viikon ajan edistää lapsen motoriikan kehitystä merkittävästi. Tutkimuksissa kaksosilla todettiin pyöritetyn lapsen pitelevän päätään pystyssä ja vähän istuvankin nelikuukautisena, kun pyörittämätön kaksonen vasta harjoitteli pään pitämistä pystyssä.

Koska tämä treeniohjelma ei ihmeitä vaadi ja on suorastaan hauskaa, päätin ottaa sen käytäntöön. Saapa nähdä, miten vauvan käy...

11.07.2006 klo 06:50 | Kommentoi | TrackBack (0)

Liikettä

Kyllä se tästä! Kohta voi jo kirjoitella blogiin muutakin kuin lapsijuttuja. Hiljakseen tehdään jo niitä juttuja, mitä ennen lapsen tuloa, kuten elokuvien katselua (Valiant oli kiva, lievästi hengetön, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen - sen sai ilmaiseksi lähikaupasta, kun osti kolme Leafin karkkipussia) ja kävelyä (lapsi sopeutui vaunuihinsa, mikä oli ihan iloinen asia).

Neuvolassa tykättiin hyvää lapsesta, tulokas on siis ihan terve ja hyvinvoiva. Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen ja lapsi on yhä hyvissä hengen ja ruumiin voimissa, jotain teemme siis oikein! Neuvola oli suhteellisen käpä paikka, käytävä muistutti ehkä enemmän vankilaa kuin lastenneuvolaa, vaan onneksi se muuttaa pikapuoliin melkein naapuriimme. Talo ei ole uusi, mutta tilat ovat muuten laitetut - toivottavasti lopputulos on miellyttävämpi kuin nykyinen. Ei ole vaikeaa, se.

6.07.2006 klo 16:28 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sylivauva

Meillä on sylivauva. Yritykset laittaa vauvaa vaunuihin ulkoilua varten ovat ensimmäisen kokeilun jälkeen johtaneet itkuun ja valitukseen. Ei kai se kivaa ole itsekseen vaunuissa köllötellä (vaikka vaunut ovat kyllä hienot, ei pitäisi olla siitä kiinni), mieluummin on lähikontaktissa vanhempiinsa.

Onneksi on kantoliina. Tänään käytiin ensimmäistä kertaa ulkona vauva Hug-a-bubissa ja homma sujui kuin tanssi. Vauva pysyy tyynenä ja kantaminen käy kevyesti. Vaikka vauva on kuuma, homma on vähemmän hiostavaa kuin uskoisi. Vaan ei kai ihmekään, kun kyse on kuitenkin australialaisesta tuotteesta.

Saapa nähdä, paljonko on vaunuille käyttöä. Keskiviikkona mennään ainakin neuvolaan lapsi kantoliinassa.

2.07.2006 klo 16:14 | Kommentoi | TrackBack (0)