Edellinen kuukausi: toukokuu 2006
Seuraava kuukausi: heinäkuu 2006

Ensiesittelyssä vauva!

Vauva kotona

Siinä se nyt on! Poika on kuvassa kotiintulopäivänä, eli ikää on vähän yli kolme päivää. Aikamies, siis! Kotona on ollut kivaa, poju on viihtynyt paremmin kuin sairaalassa. Ei mikään ihme, onhan kotona aina parasta. Onhan tuo söpömpikin omissa vaatteissa kuin sairaala-asussa.

28.06.2006 klo 17:57 | Kommentit 9 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tähän mennessä opittua

Muutama hajahuomio 1. päivältä:

Kuvia saatte vielä hieman odotella. Kärsivällisyys tullaan kuitenkin palkitsemaan.

23.06.2006 klo 21:48 | Kommentoi | TrackBack (0)

Uutta elämää

Tänään klo 00.07 syntyi vähän yli nelikiloinen ja 51 senttiä pitkä poika, joka onnistui valloittamaan ainakin vanhempansa välittömästi. Perjantain puolelle vähän puoliväkisin halunnut pikkuinen on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt. Lapsen syntymä on ehdottomasti niitä juttuja, joita ei koskaan unohda, sen verran ihmeellisestä tapahtumasta on kyse.

23.06.2006 klo 08:40 | Kommentit 15 kommentti(a) | TrackBack (0)

Batman Begins ja Acacia

Batman Begins oli ihan hyvä kesäleffa. Toimintaosuuksia oli ehkä vähän pitkitetty ja paikoin dialogi tulvi mukasyvällistä filosofointia, mutta huumoria ei oltu sentään unohdettu. Näyttelijät toimivat (suurimmaksi osaksi) ja elokuva näytti hyvältä. Ei mitään ihmeellistä, mutta sarjakuvaleffaksi kerrassaan toimiva.

Acacia oli hidas. Crawls by like an elderly slug on salted asphalt, niin kuin eräässäkin arvostelussa sanottiin. Kerronta hipoi kuitenkin taidetta ja elokuvan henkilöitä ja heidän keskinäisiä jännitteitään kuvattiin terävästi. Elokuvan tunnelma oli ahdistava, sortumatta juurikaan helppoon säikyttelyyn tai yliluonnollisuuksiin. Acacia ei ole ihan aasialaisten kauhuelokuvien parhaimmistoa, eikä hitautensa vuoksi varmastikaan kaikkien mieleen, mutta elokuvataiteen ystäville Acacia on hyvinkin katsomisen arvoinen.

18.06.2006 klo 07:30 | Kommentoi | TrackBack (0)

Erittäin hyvä raparperipiirakka

Tämä on Johannan äidiltä saatu raparperipiirakkaresepti, alkuperästä en tiedä sen enempää. Reseptissä käytetään kahvikuppimittaa, joka on 1,5 desiä.

Pohja:

Muna ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Vaahtoon sekoitetaan kermaviili (kermaviilin sijasta voi käyttää myös 1 kkp kermaa). Vehnäjauhoihin ja kaurahiutaleisiin lisätään vaniljasokeri ja leivinjauhe, ja nämä kaikki lisätään muna-sokerivaahtoon. Lopuksi lisätään rasva.

Vehnäjauhoilla ja kaurahiutaleilla tulee hyvä piirakka, joka pysyy koossa vähän heikosti. Jos haluaa kiinteämmän piirakan, kaurahiutaleiden sijasta voi laittaa toisen kupillisen vehnäjauhoja.

Taikina kaadetaan vuokaan, päälle ladotaan 0,5 litraa (noin 250 grammaa) raparperia ja suunnilleen desi sokeria. Paistetaan uunissa 180-200 asteessa noin 30 minuuttia. Piirakka syödään jäätelön kanssa, ettei luut haihdu.

17.06.2006 klo 07:20 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Hills Have Eyes

Katseltiin The Hills Have Eyes, vieläpä Wes Cravenin alkuperäisversiona. Elokuvan parasta antia oli kuvaajan sukunimi, Saarinen. Siinäpä se.

13.06.2006 klo 20:48 | Kommentoi | TrackBack (0)

Aidanrakennusta

Eilen rakennettiin aitaa. Nyt toista terassiamme ympäröi kaunis aita. Työ on pääasiassa Johanna isän kädenjälkeä, mutta tein minäkin osani. Rakentaminen on kivaa, on mukavaa nähdä kun tulee valmista. Suunnilleen kuusituntista projektia lämmitti mukava auringonpaiste, hellekauden alun merkiksi. Vähemmän mukavana puolena todettakoon, että niska ja käsivarsi paloivat tehokkaasti. Varsinkin niska on ollut aika arkana tänäänkin. Mutta aita on hieno!

11.06.2006 klo 19:43 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ahneesta sukupolvesta vielä

Ahneesta sukupolvesta kun kirjoittelin... Nordean Ajassa-lehdessä (numero 2/2006) on oiva esimerkki sellaisesta toiminnasta, mitä Pajamäki kirjassaan kritisoi.

On upeaa, että ikääntyvätkin ihmiset voivat toteuttaa haaveitaan - ansaittuaan rahansa kovalla työllä, toteaa pariskunta, joka laittoi talonsa lainan vakuudeksi ja lähti Amerikkaan hullulle törsäyskierrokselle. Jutussa kuvaillaan kuinka oli hankalaa, kun automaatista sai nostaa vuorokaudessa vain 800 dollaria, rahaa kun tarvittiin tuhansia dollareita erilaisten hankintojen tekemiseen.

Että onko tämä nyt sitten kivaa? Asuntoon vuosien varrella sidotut rahat otetaan ulos ja kannetaan ulkomaille hyödyttämään USA:n talouskasvua. Suomalaisen veronmaksajan näkökulmasta ei ole, vaikka jokainen on toki vapaa käyttämään rahansa miten haluaa. Jälkipolvikin kiittää, kun välttyy perintöveroilta, perintö kun käytetään kätevästi etukäteen...

9.06.2006 klo 14:40 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ketjuvaihtokone

Kirjoittelin ketjuvaihdoista taannoin. Innostuin sittemmin kehittelemään omaa ketjuvaihtoja laskeskelevaa ohjelmaa, ihan noin niin kuin ohjelmoinnin ilosta (koska ohjelmointihan on iloista puuhaa). Tausta-ajatuksena oli myös saada sinänsä ansiokkaalle TradeGenielle Macilla toimiva vaihtoehto.

No, sellainen on nyt. Tänään sain väsättyä TradeResolverista jo kolmannen julkaisuversion. Sen pitäisi olla suhteellisen bugiton ja muutoinkin mukava. Eihän se Javalla tehtynä TradeGenietä nopeudessa voita, mutta silti tulokset ovat yleensä ottaen ihan hyviä ja ominaisuudet runsaampia.

Mikäli jotakuta ketjuvaihtojen pyörittäminen kiinnostaa, kannattaa TradeResolveria kokeilla. Ohjelman mukana seuraa lisäksi lähdekoodi, johon otetaan vastaan parannuksia. Muutoinkin käyttökokemuksia olisi kiva kuulla, jos joku tuota innostuu käyttämään.

Vaikka tuota kukaan ei käyttäisikään, olen silti tyytyväinen: koodausprosessi on ollut suorastaan poikkeuksellisen kivaa ja lopputulokselle on kerrankin ihan oikeasti käyttöä, jos ei muilla niin itsellä ainakin.

9.06.2006 klo 12:54 | Kommentoi | TrackBack (0)

Aamulehti syyllistää

Lehdillä on tapana käsitellä tiettyjä asioita turhankin neutraalisti. Jalankulkija jää auton alle; autoilija ei aja jalankulkijan yli. On päätetty leikata eläkkeitä; poliitikko X ei ole esittänyt eläkkeiden leikkaamista. Ja näin edelleen - monessa asiassa syyllistämistä ei tehdä, vaan asiat häivytetään passiiviin.

Tämä ei näemmä koske äitejä. Etusivullaan päivän Aamulehti otsikoi vielä suhtkoht asiallisesti Jopa alle kaksivuotiaiden syömishäiriöt kasvussa, mutta varsinainen juttu täräyttää syylliset esiin: Yhä useampi äiti ei onnistu syöttämään alle 2-vuotiasta.

Jepjep. Äitien uusavuttomuus on kyllä lisääntynyt selvästi, syy on yhä useammin se, ettei äiti tunnista lapsen nälkää, austalla voivat olla äidin masennus, väsymys, stressi, häiriöitä aiheuttaa sekin, etteivät äidit jaksa opetella syömistä lapsen kanssa, ongelmia pahentaa usein se, ettei äidillä ole lainkaan kokemusta pikkulapsista.

Jos tästä on jotain häivytetty niin se, että lapsilla tuppaa yleensä olemaan myös isä. Tätähän on Aamulehdessäkin muistutettu moneen otteeseen hedelmöityshoitokeskustelun yhteydessä. Miksi vaaditaan, että lapsilla pitää olla isä, jos isää ei käytännössä kuitenkaan näy? Eikö lapsen syöminen ole myös isän vastuulla?

Osa sitaateista on suoraan lääkärilähteistä, osa toimittajan tekstistä. Sävy on kuitenkin selvä: vastuu lapsesta on yksin äidin, kaikki epäonnistumiset ovat äidin vika. Isällä ei ole asiassa osaa eikä arpaa. Olisikohan otsikon voinut kuitenkin muotoilla vaikka Yhä useammat vanhemmat eivät onnistu syöttämään alle 2-vuotiasta? Tai jopa Yhä useammilla alle 2-vuotiailla on syömishäiriöitä?

Ja mitä tämäkin nyt sitten meinaa: ongelmia pahentaa usein se, ettei äidillä ole lainkaan kokemusta pikkulapsista tai niiden hoidosta. Pitäisikö olla? Eikö saa hankkia lapsia, ellei ole kokemusta pikkulasten hoidosta? Pitäisikö kaikilla naisilla olla luonnostaan kokemusta pikkulasten hoidosta? Sitä vartenhan Suomessa on neuvolajärjestelmä, joka neuvoo.

6.06.2006 klo 09:04 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ahne sukupolvi

Suosittelen ehdottomasti lukemaan Osku Pajamäen Ahne sukupolvi -kirjan. Se on joutuisaa luettavaa ja avaa silmät tehokkaasti. Kirja sopii luettavaksi nuorelle pätkätyösukupolvelle, mutta aivan erityisesti sitä suosittelen niille suurten ikäluokkien edustajille, jotka uskovat maksaneensa eläkkeensä palkastaan (vinkki: olette väärässä, käsittämättömän korkeat eläkkeenne tullaan maksamaan meikäläisten pätkätöistä).

Viime vuosina Suomessa on harjoitettu aika ennennäkemätöntä ryöstöä. Tuottoisaa valtion omaisuutta on myyty pois, ja minkä vuoksi? Ei ainakaan siksi, että rahat olisi sijoitettu johonkin muuhun tuottoisaan kohteeseen. Ei, rahoilla on kustannettu veronalennuksia, jotka taas hyödyttävät pääasiassa rikkaita, jotka ovat pääasiassa suurten ikäluokkien edustajia.

Pajamäen kirjaa on kritisoitu mitä hämmästyttävimmillä tavoilla. Esimerkiksin Aamulehdessä Matti Apunen väänsi mussutusvaihteen täysille ja lyttäsi kirjaa täysin epäolennaisista syistä. Sen sijaan kirjat todelliset avainkohdat, eläkepommi ja työvoimapulan olemattomuus, jäivät täysin vaille minkäänlaista käsittelyä.

Terveisiä myös kaikille teille, jotka kirjaa lukematta olette sitä mm. Aamulehden tekstarimielipiteissä haukkuneet. Ihan vastaisen varalle suosittelen, että ennen kuin tekee itsestään pellen, on hyvä ja lukee kirjan, jota kritisoi. Kylläpä se Pajamäen kritiikin kärki kohdistuu vähän muualle kuin niihin vähävaraisiin duunareihin, jotka vihdoin pitkän työuran jälkeen pääsevät eläkkeelle lepäämään. Nauttikaa eläkkeistänne kaikessa rauhassa; ei Pajamäki niitä teiltä ole pois ottamassa. Syyttävä sormi kohdistuu ikäluokkanne roistoihin, ei teihin.

Tosiasia kuitenkin on, että suuret ikäluokat ovat Suomen historian kaikkien aikojen menestyksekkäin ikäluokka. Kellään muulla ei ole mennyt yhtä hyvin, enkä usko, että samaan menestykseen ihan pian päästään.

Olisihan se kiva saada niitä virkoja, joita eläkkeelle pääseviltä suurten ikäluokkien edustajilta jää. Ei vaan saa, koska ne jäädytetään.

Olisi kiva saada lapsensa muutaman vuoden päästä päivähoitoon. Näinköhän onnistuu, kun kunnissa vähäisemmät rahat menevät rajusti kasvavaan vanhustenhoitoon ja lapsiperheiltä leikataan etuuksia minkä ehditään.

Olisi kiva ostaa joskus oma asunto. Ei vaan onnistu ihan lähiaikoina, koska asuntolainan ottaminen edellyttää taloudellista vakautta, joka on ylellisyys, jota meille ei suoda.

Olisi kiva saada lapsi yliopistoon parinkymmenen vuoden päästä. Pitäisiköhän aloittaa säästäminen lukukausimaksuja varten jo? Ainakin lapsensa elättämiseen kannattaa varautua, sillä opintotuki tuskin nousee siihenkään mennessä.

Suurin osa suurista ikäluokista ei ole tämän kaiken takana, vaan korkeintaan nauttii eduistaan. Vastuu on suhteellisen pienellä eliitillä, joka asioista päättää. Että kiitoksia vaan.

4.06.2006 klo 07:31 | Kommentit 5 kommentti(a) | TrackBack (0)

Juustosarvet

Vaihteeksi suolaista syötävää. Hellapoliisin juustosarvet ovat todella hyviä ja suurimmaksi osaksi erittäin vaivattomia valmistaa. Homma käy näin:

Taikina (16 sarvea):

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, samaan syssyyn tulevat myös juustoraaste ja pehmeä margariini. Viimeisenä lisätään kermaviili, jonka jälkeen taikinaan sekoitetaan vain sen verran, että ainekset tasoittuvat.

Taikina jaetaan kahteen osaan. Kumpikin osa kaulitaan runsaasti jauhoja käyttäen (taikina on nimittäin tahmeaa) halkaisijaltaan noin 30 sentin suuruiseksi ympyräksi ja leikataan kahdeksaan sektoriin. Täytteet levitetään sektorien leveään päähän, jonka jälkeen sarvet kääritään rullalle leveästä päästä aloittaen.

Sarvet voidellaan munalla, pinnalle voi ripotella juustoraastetta ja siemeniä. Sarvia paistetaan uunissa 225 asteessa noin 12-15 minuuttia.

Täytteeksi olemme kokeilleet kahta erilaista. Ensimmäiseen tuli yrttituorejuustoa ja pippurinautaleikkelettä, toiseen mustapippuri-tilli-tuorejuustoa ja metvurstia. Molemmista tuli kerrassaan erinomaisia.

2.06.2006 klo 14:37 | Kommentoi | TrackBack (0)