Mikko Saari

Battlestar Galacticaa kaupan

Taas on yksi kausi Battlestar Galacticaa katsottu ja myynnissä Huuto.netissä. Olkaa hyvät ja ostakaa pois, laatusarjaa hyvässä kunnossa.

Tykkäsimme, kausi alkoi ja loppui todella vauhdikkaasti ja tyylikkäästi. Keskelle mahtui melko epätoivoinen muutaman jakson putki tylsiä jaksoja, mutta sitten vauhtia tuli taas lisää ja jo toimii. Galactica on edelleen suosikkisarjojamme ja neloskautta odotellaan jo innolla.

Katselimme juuri kolmos- ja neloskausien väliin sijoittuvan Battlestar Galactica: Razor-elokuvan. TV-elokuvan, siis, mutta komeaa jälkeä yhtä kaikki. Ihan sarjan parhaimpien jaksojen tasoa, ehdottomasti. Lopussa oli vielä herkullinen käänne, joka nosti odotuksia neloskaudelle tuntuvasti. Kaikin puolin hieno juttu, siis!

19.01.2008 klo 18:40 | Kommentoi | TrackBack (0)

Uhka

Hyviä kauhuleffoja etsiville täytyy ehdottomasti suositella sinänsä varsin vaatimattoman ja tyypillisen näköistä Uhkaa. Ranskalainen elokuva sijoittuu Romaniaan, jossa ranskalainen pariskunta asuu metsän keskellä suuressa talossa. Eräänä yönä pariskunta herää outoihin ääniin. Pian selviää, että joku on tunkeutumassa taloon.

Skenaario on herkullinen ja vaikka talo onkin keskivertosuomalaista asuntoa synkempi jo lähtökohtaisesti, kauhuun on melko helppo samastua. Pelko siitä, että joku tunkeutuu omaan kotiin on varmasti tuttu monille. Uhka on tiivistunnelmainen elokuva, joka perustuu tähän yhteen ideaan ja toimii sen takia erittäin hyvin. Ainoastaan loppupuolella elokuva leviää hieman käsiin - 77 minuutin mittaisena elokuva on tiivis, mutta tuntui, että vähän enemmänkin olisi voinut tiivistää.

Elokuva on kuitenkin paikoin todella pelottava ja hillityn tunnelmallista kauhua viritellään ilman suurempaa verenroisketta ja erikoistehostesoppaa.

26.08.2007 klo 10:20 | Kommentoi | TrackBack (0)

Paljastavat merkinnät

Luottamukseni Movielensiä kohtaan horjuu. Ensinnäkin, Movielensin elokuva-arvioideni perusteella antamat arviot ovat säännönmukaisesti perin lähellä elokuvan arvioiden keskiarvoa. Se siitä ainutlaatuisesta elokuvamausta. Toisekseen Movielens kehuu tästä syystä elokuvia, joita minulla ei ole mitään halua nähdä (Ratatouille ja Transformers, igh, kummankin trailerissa on ollut jo aivan tarpeeksi kestämistä). Kolmanneksi, sitten kun kohdalle osuu erittäin hyvä elokuva, Movielens on hukassa yli tähden verran.

Paljastavat merkinnät (Notes on a scandal) on nimittäin erittäin hyvä elokuva. Judi Dench tekee erinomaista työtä vanhana ja hitusen häiriintyneenä opettajana, Cate Blanchettin ja Bill Nighyn antaessa taustatukea. Ei ole yllätys, että sekä Dench että Blanchett saivat Oscar-ehdokkuudet rooleistaan. Philip Glassin musiikki oli myös ehdokkuuden arvoista ja kieltämättä teki kyllä vaikutuksen. Elokuvamusiikki onnistuu harvoin kiinnittämään huomiota, mutta tämä oli iloinen poikkeus.

Vahvojen draamojen ja muuten vain fiksujen elokuvien ystäville Paljastavat merkinnät on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva!

12.08.2007 klo 06:25 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kätevä elokuvalippu

Simpsonit taittuivat mukavasti valkokankaallekin. Elokuva on erittäin hauska, tv-sarjalle uskollinen ja ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Huomattavampaa oli kuitenkin se, että menin elokuviin kulkematta lippukassan kautta. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa itse tulostettua lippua. Elokuvavisiitti oli siinä määrin kätevä, että en usko, että jatkossa juuri jonotellaan lippukassalla.

Niin se etenee. Ennen varattiin puhelimitse, sitten netissä. Nyt ei tarvitse enää olla paikalla hyvissä ajoin noutamassa varausta (asia, jota olen aina inhonnut), vaan voi marssia suoraan ovesta sisään. Tämä on hyvää itsepalvelua.

9.08.2007 klo 20:48 | Kommentoi | TrackBack (0)

Raskasta metallia

Eilen katsomamme Night at the Museum palautti mieleen yhden hauskan vakiojutun elokuvista: kulta on aina tavattoman kevyttä. Tässä tapauksessa elokuvassa esiintyi iso puhdasta kultaa oleva levy, jota muun muassa pikkupoika kantoi juosten paikasta toiseen. Näinköhän?

Levy näytti jonkin verran A4-arkkia isommalta. Oletetaan, että levy on kooltaan 30 cm x 40 cm ja vaikkapa kaksi senttiä paksu. 2400 kuutiosenttiä, siis. Paljonko tämänkokoinen levy puhdasta kultaa painaisi? Puhdas kulta painaa Wikipedian mukaan 19,3 grammaa kuutiosentiltä, eli levyllä olisi painoa melkein 50 kiloa. Vaikka olisin arvioinut levyn koon yläkanttiin, puhutaan siis kuitenkin kymmenistä kiloista. Näyttäkääpäs minulle 10-vuotias, joka juoksentelee sellaisen levyn kanssa vaivatta.

Toinen klassinen esimerkki on Roope-sedän kultakolikkoämpäreitä kanniskeleva palvelija. Minulla on pieni purkillinen kolikoita, joka painaa jo varsin tuntuvasti. Oletetaan 10 litran ämpäri, jossa on, sanotaan, 7,5 litraa kultarahoja (vaikka ämpäri olisi ääriään myöten täynnä, siinä ei olisi silti 10 litraa kultaa, koska rahojen väliin jää tyhjää - siksi arvio alakanttiin). 7,5 litraa on 7500 kuutiosenttiä, eli 7,5 litraa kultarahoja painaa lähes 150 kiloa. Kanniskelepa siinä rennosti ämpärillisiä! Pääasiassa kuparisia euroja täynnä oleva ämpäri painaisi sekin yli 50 kiloa.

4.07.2007 klo 09:29 | Kommentoi | TrackBack (0)

The Squid and the Whale

En jaksa enää kirjoitella blogimerkintöjä kaikista elokuvista, mutta silloin tällöin kohdalle osuu sillä tavalla hyviä elokuvia, että iloa haluaa jakaa muillekin. Tätäkään elokuvaa välttämättä moni ei mainostuksen puutteen vuoksi huomaa itse katsoa: The Squid and the Whale on mainio pienehkön budjetin helmi.

Itse nappasin elokuvan vuokraamon hyllystä, koska se oli ehdokkaana parhaan käsikirjoituksen Oscariin. Ei voittanut, mutta käsikirjoitus on silti huomattavasti keskimääräistä parempi. Elokuva kertoo brooklyniläisestä perheestä, jonka vanhemmat eroavat. Perheen lapset joutuvat kärsimään, kun vanhemmilla on vaikeaa.

Aihe on aika synkeä, mutta elokuva on myös varsin hauska. Tätä oli ihan mukava katsella, vaikka perheen elämä olikin kaukana täydellisestä. Vähän erilaista ja kenties perus-Hollywoodia elämänmakuisempaa elokuvaelämystä hakeville tämä on oivallinen valinta.

(Ja miksi nimeä ei suomennettu? Kalmari ja valas olisi ihan hauska nimi...)

29.06.2007 klo 05:28 | Kommentoi | TrackBack (0)

Little Children

Katseltiin eilen Johannan löytämä Little Children, Kate Winsletin tähdittämä arkinen draama. Kate Winslet on kotiäiti, joka kohtaa leikkipuistossa lastaan ulkoiluttavan miehen - ja seuraukset voi arvata. Tuloksena on kiihkeä romanssi kahden naimisissa olevan ihmisen välille.

Tarinassa on muutakin. Naapurustoa järkyttää vankilasta vapautunut seksuaalirikollinen ja monet muut jännitteet. Elokuva on täynnä yllättävän luonnollisen tuntuista elämää. Lapset ovat oikeasti lapsia eivätkä miniaikuisia, henkilöt ovat miellyttävän moniulotteisia eivätkä yksiselitteisen hyviä tai pahoja.

Pidin siis kovasti. Elokuva oli hauska, dramaattinen, kantoi erittäin hyvin koko kahden tunnin kestonsa ja herätti ajatuksia. Kaikin puolin erinomainen katselukokemus, siis!

16.06.2007 klo 06:39 | Kommentoi | TrackBack (0)

Aidosti outoa

Stranger Than Fiction eli Aidosti outoa (käännös menettää jotain) on mainio elokuva. Se kertoo verovirkailija Harold Crickistä, joka huomaa yhtäkkiä olevansa kirjan päähenkilö: kirjailijan ääni kertoo Haroldin elämän tapahtumia sitä mukaa kun ne tapahtuvat. Eipä siinä vielä mitään, mutta kun kirjailija kertoo Haroldin kuolevan piakkoin, tilanne kiristyy.

Elokuva oli hauska, traaginen ja miellyttävän fiksu. Turhan moni Hollywood-elokuva tuntuu yksinkertaisesti tyhmältä, mutta tämä oli selvästi fiksumpi tapaus. Se oli miellyttävää, samoin kuin kirjallinen aihe. Emma Thompson oli kertakaikkisen mainio kirjailijan roolissa. Hauskana kuriositeettina, kaikkien päähenkilöiden (ja bussilinjan ja kustantamon) nimet viittasivat tieteilijöihin: Pascal, Eiffel, Crick, Escher, Hilbert, Kronecker ja niin edelleen (IMDB Trivia).

2.06.2007 klo 09:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Little Britain hyppäsi hain

Little Britain otti ja hyppäsi hait. Ensimmäinen kausi oli erinomainen, toinenkin vallan hyvä, mutta kolmas on sortunut auttamatta tympeään alapäähuumoriin. Puolet jaksoista on katseltu, toisen puolikkaan näkemiseen ei ole kiirettä. Samoja vanhoja hahmoja toistetaan tuomatta niihin kummemmin uutta, uudet hahmot ovat pääasiassa tylsiä... DVD:n alussa joutuu vielä pakkokatselemaan pitkähkön mainoksen kaksikon livelevystä. Ei näin!

Mielenkiintoista sinänsä, että vitsit loppuivat jo nyt - sarjan kaudethan ovat brittityyliin lyhyitä, vain kuusi jaksoa. Jos kolmen kauden parhaasta materiaalista saisi tiivistettyä luultavasti kaksi ihan hyvää kautta, niin ei hyvin mene.

(Lisätietoa Amazonista: Little Britain - Series 3 (2 Disc Set) [2005])

6.04.2007 klo 08:08 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lapsiperheellisen kotiteatteri

Jätämme muille hienot kaiutinasetelmat ja nerokkaat kotiteatterijärjestelmät. Tämänpäiväisen ostostelun jälkeen kotiteatterimme on priimakunnossa: kahdet kuulokkeet ja kuulokeliitännän jakaja! Nerokasta.

Muille, jotka samanlaista asetelmaa halajavat, todettakoon, että kuulokeliitännän jakajia on moneen lähtöön, mutta Verkkokauppa.com:n 1,90 euron hintaista jakajaa halvempaa tuskin löytää. Verkkokauppa myy myös todellista high-end-versiota: kuulokeliitännän viiteen osaan erillisillä äänenvoimakkuuden säädöillä jakava boksi maksaa noin 200 euroa.

17.03.2007 klo 14:38 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ihmisen pojat

Reko kehui Ihmisen poikia, eikä suotta. Itse en tosin vertaisi V for Vendettaan, koska elokuvilla oli merkittävä ero: Vendetta oli dystopiansa alla kivaa viihdettä. Ihmisen pojissa (onpas muuten tyhmä nimi! Englanninkielisen nimen seksismi - Children of Men - on pitänyt väkisin säilyttää suomeksikin) ei ollut yhtään mitään kivaa.

Elokuva oli ahdistava, kamala ja epämiellyttävä. Ei huono, mutta en minä sitä uudestaankaan halua nähdä. Teknisesti elokuva oli todella näyttävä, hienoja pitkiä otoksia ja niin edelleen. Tulevaisuuden Lontoo oli hyvin uskottava ja vakuuttava. Elokuvan ensimmäinen kohtaus oli vaikuttavimpia aikoihin - elokuvan sävy tuli kyllä selväksi. Uutiskuvamainen käsivarakamera toimi tällä kertaa todella hyvin. Clive Owen loisti pääosassa, olipas juuri oikea mies löytynyt rooliin.

Kannattaako katsoa? Ehdottomasti, mutta varoituksen kanssa, kyllä tämä herkempiä käy ahdistamaan, sen verran realistinen ja toivoton elokuva on.

16.01.2007 klo 06:39 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Royle Family

Eilen saapui joulunpyhien ratoksi täydellinen setti Royle Familya eli Sohvanvaltaajia. Seinfeldistä on käytetty nimitystä "show about nothing", mutta se sopii vielä paremmin Royle Familylle, jossa työväenluokkainen brittiperhe istuu sohvalla telkkarin ääressä eikä todellakaan tee yhtään mitään. Jostain ihmeellisestä syystä sarja onnistuu silti olemaan hävyttömän hauska. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, jos tämä helmi on jäänyt näkemättä.

Kaikki kolme kautta ja uuden finaalijakson sisältävä boksi on paras valinta sarjasta kiinnostuneille; jotain parhaat palat -boksiakin myydään, mutta mitä järkeä on koostaa parhaita paloja sarjasta, jossa on alunalkujaankin vain 18 osaa?

BBC:n sivuilla on, joka tapauksessa, hyvä artikkeli sarjasta.

14.12.2006 klo 18:05 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ruokaa ja elokuvaa

Sunnuntain ohjelmistossa oli ruokaa ja elokuvia, sillä välin kun poika oli isovanhemmilla vahdittavana. Päädyimme syömään Plevnaan, joka on hyvin kätevästi teatterin vieressä. Ruokakin oli hyvää, tukevaa: possunoisetit, röstiperunoilla, madeirakastikkeella ja olutmarinoiduilla kasviksilla. Maistui, varsinkin kun sai syödä kaikessa rauhassa.

Plevna on tunnettu oluistaan, mutta osataan siellä siideriäkin tehdä: Plevnan puolikuiva omenasiideri on yksi parhaista siidereistä, mitä olen tähän asti maistanut. Maku on täydellisen pehmeä. Johanna tykkäsi myös kovasti.

Elokuvaksi valikoitui Paholainen pukeutuu Pradaan, joka oli odotuksia parempi. Muitakin hyviä olisi mennyt, mutta valitettavasti sunnuntaisin ei juuri päiväsaikaan esitetä dubbaamattomia versioita piirretyistä. Onneksi tämäkin osoittautui sitten yllättävän viihdyttäväksi tapaukseksi, elokuvaelämys oli kerrassaan mainio. Varsinkin Emily Bluntin esittämä Emily oli veikeä hahmo, eikä Meryl Streepkään ollut hullumpi muotilehden hurjana päätoimittajana.

Olisin ostanut karkkia elokuvan seuraksi, mutta jäi ostamatta, koska Siperian karkkikaupalla on 2,5 euron minimiostos pankkikortille. Pöh. Minullahan ei ole koskaan käteistä mukana, joten alle kahden euron karkkipussia en kyennyt maksamaan. No, jos ei raha kelpaa, niin ei sitten, säästyipähän rahaa ja hampaat.

30.10.2006 klo 12:57 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Digiboksi

Tallentava digiboksi on kuulkaas näppärä laite. Meillä hankinta tuli ajankohtaiseksi lapsen myötä: kun vuorokausirytmi heilahtaa siihen, että viiden jälkeen herätään ja kahdeksalta mennään nukkumaan, jää iltaisin tv-ohjelmat näkemättä. Vilkastunut tv-sarjakausi olisi tietänyt melkoista videokasettirumbaa ja kamalaa sotkua ohjelmien katsomisen kanssa.

Nyt on helpompaa. Digiboksiin mahtuu useamman viikon ohjelmat, joten mitään kiirettä katsomisessa ei ole. Kuvanlaatu on muikea ja nauhoittaminen jokseenkin helppoa. Käytettävyys nyt on mitä on - kyseessä on selvästi insinöörien ja vain ja ainoastaan insinöörien tekemä laite - mutta sen kestää, vaikka se harmittaakin kalliissa laitteessa (meidän Handaniamme kalliimpi Topfieldin laite on kuulemma tässä suhteessa parempi). No, onneksi se toimii luotettavasti, ainakin tähän asti, sitähän monet valittavat.

Sinänsä en muuten pidä ollenkaan pahana tuota vuorokausirytmin muutosta. Ajatusleikkinä tuota joskus mietinkin, että voisi ryhtyä heräämään neljän-viiden aikaan - ehtisi olemaan pari tuntia tehokas ennen töitä tai koulua. Aamuvarhaisella on mukava olla hereillä.

Nyt tämä toteutuu ihan käytännössä, koska herään viimeistään viiden aikaan pojan levottomuuteen. Poika nukutetaan siinä puoli yhdeksän aikaan, ja silloin on ihan viisasta mennä itsekin nukkumaan, jos haluaa olla aamulla virkeä. Töihinkin ehdin mukavasti seitsemäksi - seitsemästä kolmeen on ihan kiva työpäivä, jää iltaankin aikaa olla perheen parissa. Aamulla olisin kotona verrattain tarpeeton, Johanna nukuttaa pojan yleensä vielä pariksi tunniksi.

Ei siis paha, ja vauvaperheiden pelottavat unettomat yöt ovat onneksi meillä jääneet tähän mennessä vähiin.

29.09.2006 klo 09:08 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Galactica myyty

Ihan turha sanoa, että tv-sarjojen katsominen DVD:ltä on kallista puuhaa. Battlestar Galactican kakkoskauden jaksoille tuli hintaa alle 10 senttiä jakso, kun boksi ostettiin noin 50 eurolla ja myytiin 48 eurolla. Vielä kun boksin alunperin maksoi luottokortilla ja lasku erääntyy vasta viikon päästä, niin huutokaupasta saadut rahat ehtii saada ennen sitä. Ei paha, ja sama kuvio odottaa varmasti kolmoskauttakin, jahka se DVD:lle saadaan (joskus vuoden päästä aikaisintaan, vastahan se parin viikon päästä alkaa).

24.09.2006 klo 06:58 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Battlestar Galactica nähty

Eilen katselimme viimeiset kolme jaksoa Galacticaa. On se vaan hyvä, vaikka yhdessä välissä pitikin kestää kolmen täytejakson putki, joka ei edistänyt pääjuonta ollenkaan (onneksi kolmas jaksoista oli sentään edes muuten hyvä). Kokonaisuutena tuo oli erinomainen.

Ei ole tietoa, milloin Nelonen tuon aikoo näyttää, mutta ei hätää: meidän boksimme on kaupan! Huuto.Netistä löytyy. Lähtöhinta 40 euroa, päälle pienet postikulut mikäli et voi noutaa Tampereelta - noin halvalla tuota tuskin saa mistään.

17.09.2006 klo 06:41 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Paluu Galacticalle

Olemme viettäneet scifi-viikonloppua. Hääpäivälahjaksi itsellemme hankkimamme Battlestar Galactica -boksi on ollut kovalla käytöllä, ensimmäiset viisi jaksoa kakkoskautta on nyt nähty. Näin lapsellisena osaa arvostaa dvd-bokseja entistäkin enemmän, kun ohjelmia voi tosissaan katsoa sitä tahtia kuin itse haluaa.

Galactica-faneille tiedoksi, että kakkoskausi on säädyttömän hyvä, sarja jatkaa täydessä vauhdissa ja ykköskauden päätösjakson tapahtumat saadaan kasaan oikein fiksulla tavalla. Siitä meno vain kiihtyy, joten ei ihme, että näitä tulee katseltua ripeästi. Onneksi jaksoja riittää paljon...

(Mikäli joku on kiinnostunut ostamaan tuon boksin meiltä kunhan saamme sen katsottua, saa ottaa yhteyttä.)

3.09.2006 klo 17:56 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tristram Shandy: A Cock and Bull Story

Hienoisen viivästyksen jälkeen paketti tuli Playsta yllättävänkin nopeasti, joten Tristram Shandy: A Cock and Bull Story on nyt nähty. Tykkäsin.

Hyvin postmodernista kirjasta (...a postmodern novel before there was any modernism to be post about, sanoo Coogan) on tehty postmoderni elokuva, joka kertoo oikeastaan enemmän elokuvan tekemisestä kuin lähdemateriaalistaan. Vaan sehän sopii - Tristram Shandyhan on kirjanakin hyvin... joustava.

Elokuva oli helmi, mutta sen kohdeyleisö on suhteellisen rajallinen. Steve Coogan -fanit (tai ainakin Alan Partridge -fanit) viihtynevät. Ja toisin päin: jos ei voi sietää Alan Partridgea, Steve Coogan tuskin miellyttää tässäkään. Kirjan ystävät viihtyvät varmasti mainiosti, kunhan eivät odota kovinkaan suoraa käännöstä. Selkeän kohderyhmän muodostavat elokuva-alalla toimivat tai siitä kiinnostuneet. Viimeisenä mainittakoon brittikoomikoiden bongaajat: Dylan Moran, David Walliams, Stephen Fry ja Mark Williams tekevät mainioita pikkurooleja.

Mutta nyt, nyt pitää lukea taas kirja.

27.07.2006 klo 07:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Silent Hill

Kävimme eilen katsomassa Silent Hillin. Varoitan saman tien, että tässä merkinnässä voi olla vähän spoilereita, joten jos aiot elokuvan katsoa, palaa asiaan myöhemmin.

Ensinnä: elokuva näyttää hyvältä. Pelejä pelannut tunnistaa meiningin heti: Silent Hill on ihan itsensä näköinen. Tuhkasateen ja usvan peittämä kaupunki on juuri niin kuollut kuin pitääkin. Myös helvetillisemmät paikat näyttävät erittäin vakuuttavilta. Ei valittamista siinä. Hirviöt olivat ihan itsensä näköisiä. Myös musiikki ja äänimaailma toimivat hyvin; ei ihme, koska sävellystyö on myös pelien erinomaiset musiikit tehneen Akira Yamaokan työtä.

Puitteet olivat siis kohdallaan. Valitettavasti juoni ei. Eipä se peleissäkään loista, mutta elokuvalta odottaa enemmän. Kökködialogi sai Sean Beanistakin huonon näyttelijän. Alku ja kaupunkiin tutustuminen toimivat hyvin, samoin aivan loppu. Pelimäinen paikasta toiseen juoksentelu oli vähän siinä ja siinä, mutta puuhailu hullun uskonlahkon kanssa oli kärsimystä katsoa.

Sean Bean oli muuten vähän irrallinen osa elokuvaa. Tämä ilmeisesti siksi, että alkuperäisessä käsikirjoituksessa Christopheria ei ollut, kyseessä on myöhempi lisäys koska käsiksestä puuttui miehiä. Tämä on aika helppo uskoa.

Jotenkin tökki myös se noitia polttava kansanjoukko. Sori nyt vaan, mutta minulle ensimmäinen mielleyhtymä Burn the witch!-huutelusta on kyllä Monty Python ja Holy Grail, eikä tällainen ylimääräinen komediaefekti vakavahenkistä kauhuelokuvaa ainakaan paranna.

Sitten on sekin, että kun elokuvassa pohjustetaan, että nyt mennään kohtaamaan äärimmäinen pahuus, niin jotenkin sitä odottaisi jotain suurta ja merkityksellistä konfrontaatiota. Jotain draamaa! Mutta ei. Saadaan pieni kohtaaminen hirviöiden kanssa ja selitys. Oikein kunnon rautalankaa. Vähemmälläkin olisi varmasti pärjätty.

Mutta joo. Pelejä pelanneena tämä oli ihan hauska nähdä, mutta enpä tiedä, suosittelisinko muille... Silent Hillin kaupunki oli vakuuttavan näköinen, mutta juoni oli melkoista huttua. Jos ei juonesta välitä ja tykkää katsella, kun ihmisiä revitään paloiksi, mikä ettei. Ennemmin Silent Hillin katsoo kuin selkäänsä ottaa.

Olisi kiva kuulla mielipiteitä joltakin, joka ei ole pelejä pelannut. Mitä tykkäsitte?

Sinänsä oli mielenkiintoista katsella hyvin tutunoloisia kuvakulmia. Elokuvan näkeminen korosti, kuinka elokuvallisia pelit yrittävät olla ja toisaalta kuinka pelillinen tämäkin elokuva oli. Elokuvavaikutelma pelissä toimii paremmin kuin pelimäisyys elokuvassa, väittäisin. Niin, ja se tärkein: pelit ovat pelottavampia!

26.07.2006 klo 08:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Casanova

Olipas vaihteeksi MovieLens väärässä, kun ehdotti Casanovalle kahta ja puolta tähteä. Myönnetään, että romanttinen komedia ei ole ihan vahvin lajini (saatikka sitten farssi, ja farssinkin piirteitä tässä oli), mutta kas, tämäpä olikin kerrassaan vekkuli elokuva.

Venetsian maisemiahan katselee aina ilolla, eikä elokuva muutenkaan ollut hullumpi. Suorastaan nokkela, paikoin, ja kokonaisuudessaan kaikkine käänteineen oikein mukavaa kevytviihdettä. Jeremy Irons oli kelpo inkvisiittori, Tim McInnerny taas mielenkiintoinen doge - miestä kun on Black Adderin jälkeen tyystin mahdoton ottaa vakavasti.

Suosittelen siis kevyttä mutta fiksuhkoa romanttista komediaa hakeville ja Venetsian maisemien ystäville.

18.07.2006 klo 08:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Batman Begins ja Acacia

Batman Begins oli ihan hyvä kesäleffa. Toimintaosuuksia oli ehkä vähän pitkitetty ja paikoin dialogi tulvi mukasyvällistä filosofointia, mutta huumoria ei oltu sentään unohdettu. Näyttelijät toimivat (suurimmaksi osaksi) ja elokuva näytti hyvältä. Ei mitään ihmeellistä, mutta sarjakuvaleffaksi kerrassaan toimiva.

Acacia oli hidas. Crawls by like an elderly slug on salted asphalt, niin kuin eräässäkin arvostelussa sanottiin. Kerronta hipoi kuitenkin taidetta ja elokuvan henkilöitä ja heidän keskinäisiä jännitteitään kuvattiin terävästi. Elokuvan tunnelma oli ahdistava, sortumatta juurikaan helppoon säikyttelyyn tai yliluonnollisuuksiin. Acacia ei ole ihan aasialaisten kauhuelokuvien parhaimmistoa, eikä hitautensa vuoksi varmastikaan kaikkien mieleen, mutta elokuvataiteen ystäville Acacia on hyvinkin katsomisen arvoinen.

18.06.2006 klo 07:30 | Kommentoi | TrackBack (0)

Hills Have Eyes

Katseltiin The Hills Have Eyes, vieläpä Wes Cravenin alkuperäisversiona. Elokuvan parasta antia oli kuvaajan sukunimi, Saarinen. Siinäpä se.

13.06.2006 klo 20:48 | Kommentoi | TrackBack (0)

Manderlay (ja Evil Dead 2)

Lars von Trierin Manderlay oli aika mielenkiintoinen kokemus. Silkkaa von Trieriä, selvästikin, ja kenties astetta miellyttävämpi katsoa kuin Dogville.

Elokuvan päähenkilö Grace saapuu plantaasille, jossa yhä pidetään orjia 70 vuotta orjuuden lakkauttamisen jälkeen. Grace kaataa plantaasin pahan akselin, vapauttaa orjat ja jää paikalle valvomaan demokratian toteutumista. Kysymys vain kuuluu, ovatko entiset orjat valmiita vapauteen?

Tarinasta voi vetää monenlaisia johtopäätöksiä, eikä von Trier säästele alleviivauskynää missään vaiheessa. Ymmärrän hyvin, että tästä saattaa amerikkalainen jos toinenkin vetää hernettä nenään, mutta minun mielestäni von Trier esittää elokuvalla hyviä, joskin hieman kiusallisia kysymyksiä, jotka eivät liity yksinomaan amerikkalaisiin.

Manderlaykin on toteutettu pitkälti mielikuvituslavastuksen voimin, ja jälleen kerran ratkaisu toimii erittäin hyvin. Tuntuu vahvasti siltä, että tapahtumien esittäminen runsaammassa lavastuksessa söisi niiden tehoa - tällainen minimalismi tiivistää elokuvan sisällön olennaiseen.

Manderlayn perään katseltiin rentouttava Evil Dead 2, joka oli kieltämättä aika kamala. Veri lentää, mutta onneksi erikoistehosteet sentään näyttivät astetta vähemmän muovailuvahalta kuin edellisessä Evil Deadissa. Vaan mikäpä siinä, menihän tuo ihan viihteestä.

23.04.2006 klo 08:27 | Kommentoi | TrackBack (0)

King Kong

Movielens oli vaihteeksi vähän pielessä. Tosin ei niin paljon: King Kong olisi voinut olla neljän tähden elokuva, mutta kolme tähteä saa kuitenkin riittää.

Leffan ongelmat tiivistyvät siihen, että sen on tehnyt kritiikitön fanipoika, jolla on ollut liian suuri budjetti. Elokuvan kolmen tunnin pituus ei aivan kanna, reipas tiivistäminen olisi ollut paikallaan. Lyhyempänä elokuva olisi toiminut paremmin. Kyllä se näinkin viihdytti, mutta... keksisin useampia kohtauksia, joita olisi voinut huoletta saksia pois.

Toinen asia on se, että olen ehkä melkoinen tosikko, mutta King Kongissa elokuvan uskottavuus ei vain riittänyt. Leffassa oli aivan liikaa yksityiskohtia, jotka jäivät häiritsemään. Niinkuin vaikka se, kuinka pienellä saarella on voinut elää miljoonien vuosien ajan dinosaurusyhteiskunta, ja niiden lisäksi alkuasukasheimo ja itse Kong? Ei saata ymmärtää. Puhumattakaan sitten siitä, että Kongin jättiläismäisenä kasvissyöjänä olisi pitänyt syödä jotakuinkin koko ajan, luulisi saarelta jo loppuneen ruoan.

Fantasiaelokuvissa ei tällaisista tule välitetty, mutta jostain syystä King Kongissa tuli ihmeteltyä älyttömyyksiä pitkin elokuvaa. Ehkä leffan vetovoima ei sitten aivan riittänyt? Paremmin puoleensa vetänyt elokuva olisi ehkä hillinnyt ihmettelyä jonkin verran, tiedäpä tuota.

Sanottakoon muuten vielä se, että King Kong oli aika raskaalla kädellä rasistinen. Lukekaa vaikkapa Kwame McKenzien Big black and bad stereotyping. Mielenkiintoista tuossa ovat rasismia kiistävät kommentit. Minusta King Kongin rasismin voi kuitata olankohautuksella, mutta ei sitä voi kieltää - elokuvasta on nostettavissa rasistisia ja imperialistisia piirteitä, eikä tarvitse edes yrittää kovasti.

Eräs kommentinkirjoittaja kirjoittaa näin: I would say that Lord of the Rings, being the epitome of imagination and creativity both in the book and the film, is neither about black nor white people. Its a story of a fight between good and evil, in which fortunately the good wins in the end. Jepjep. Hyvä vastaan paha. Hyvät on vaan kaikki valkoisia ja pahat mustia, aasialaisia ja muita mörköjä. Tietysti lähtökohdat huomioiden on helppo ymmärtää Tolkienin kirjaan luoma ajatus siitä, että paha tulee idästä (mikä olisi eurooppalaiselle luontevampaa?), mutta on se silti rasistinen.

14.04.2006 klo 17:53 | 5 kommentti(a) | TrackBack (0)

Curb Your Enthusiasm

Täytyypä kehua Curb Your Enthusiasm -sarjaa. Innostuimme tilaamaan sarjan ekan kauden sokkona ja nyt kahden jakson jälkeen näyttäisi siltä, että kyseessä oli mainio ostos.

Luonnehtisin sarjaa lähinnä Seinfeldiksi oikeilla ihmisillä. Pääosassa on Seinfeldin tuottaja Larry David, joka on hieman George Costanzan tapainen sattumanvaraisiin noloihin tilanteisiin päätyjä. Ensimmäisessä jaksossa hämminkiä aiheuttivat huonosti istuvat housut, toisessa keilaradalla kadonneet kengät.

Sarja tuntuu alkuun hyvin erikoiselta, lähes tosi-tv:ltä. Taustanauruja ei ole, eikä dialogia ole ilmeisesti käsikirjoitettu, vaan se improvisoidaan. Osa henkilöistä on fiktiivisiä, osa julkkiksia jotka esiintyvät itsenään. Tuloksena on alkuun aika hämmentävä, mutta samalla riemastuttavan hauska sarja. Suosittelen ehdottomasti Seinfeld-faneille!

HBO:n sarjalle on hämmentävää se, että Curb Your Enthusiasmissa ei ole edes pitkää tunnusta, vain hyvin ytimekäs logo ja tunnusmusiikinpätkä.

11.04.2006 klo 21:20 | Kommentoi | TrackBack (0)

Leffakatsaus

Crash - Parhaan elokuvan Oscar ja ziljoona muuta palkintoa, mutta onko se hyvä? No on, vaikka loppuukin vähän vaisusti. Tarina kuitenkin imaisi mukaansa varsin tehokkaasti, vaikka alkuun olikin aika sekava. Narut vedettiin yhteen ihan hyvin. Rotuteema tietysti helpottaa Oscarin voittamista, kun kyseessä on Vakavasti Otettava Elokuva.

Linnunradan käsikirja liftareille - Toteutus oli vakuuttava, Marvin söötti ja niin päin pois, mutta eipä se nyt niin mahdottoman hauska sitten kuitenkaan ollut. Käännöksenä kirjasta ihan ok, mutta taitaa kirjan huumori kuitenkin sen verran kirjallista olla, ettei se käänny elokuvaksi erityisen hyvin, vaikka itse Douglas Adams mukana olikin. Ihan ok, ei enempää.

Doom - Toiminta ok, mutta käsikirjoitus ja juoni todella huonot jopa tyhmäksi toimintaleffaksi. Liikaa selittelyä ihan käsittämättömällä mielikuvitustieteellä, se tappaa elokuvan kuin elokuvan. Geneettinen mutaatio, joka vetää elävän ihmisen solurakenteen hetkessä uusiksi ja lopputulos riippuu siitä, onko ihminen sisimmässään hyvä vai paha? Jepjep. Ehkä olen liian tosikko tällaisille. Lopun FPS-kohtaus oli kuitenkin vekkuli.

Wallace ja Gromit: Kanin kirous - Hulvattoman hauska, ehdottomasti tämän nelikon paras elokuva. Loistavia vitsejä, osa sen verran kaksimielisiä, että menee lapsilta (onneksi) tyystin ohi. Animaatio oli luonnollisesti huippuluokkaa. Söötit pikku jänikset ovat varma juttu, kukapa niistä nyt voisi olla pitämättä. Ehdottomasti katsomisen arvoinen tapaus.

7.04.2006 klo 10:20 | Kommentoi | TrackBack (0)

Yölento, The Island, The Descent

Päivitetäänpä elokuvatietoutta. Viikonloppuna katseltiin kaksi leffaa. Ensimmäinen, Wes Cravenin Yölento oli jännä trilleri naisesta, joka joutuu panttivangiksi lentokoneessa, joka on täynnä muita matkustajia. Asetelma oli aika erikoinen ja homma vedettiin läpi ihan kohtuullisen hyvin, mitä nyt pahan rikollisen suunnitelmassa oli muutama aika iso aukko, joissa homma olisi voinut mennä pieleen. Plussaa siitä, että elokuva kesti vain hieman yli tunnin.

The Island sen sijaan oli niin epäuskottavaa, että pahaa teki. Selvää kesäleffakamaa: todella näyttävät puitteet, isoja nimiä tähtinä, vauhdikasta toimintaa, ihan nokkela idea... Ei vain toiminut. Scarlett Johansson, joka on sentään hyvä näyttelijä, keskittyi olemaan nätti lammas, elokuvan juoni oli yhtä vauhdikasta takaa-ajoa, tarinassa oli liikaa "ei hitto noin voi olla"-hetkiä... Elokuva oli sitä paitsi niin täynnä tuotesijoittelua, että pahaa teki. Juomapelinä tuo voisi toimia: aina kun näet ilmeistä tuotesijoittelua...

Jo hyvän aikaa sitten katseltiin The Descent, vaan enpäs ole muistanut siitäkään mainita. Pitää, koska se oli erittäin hyvä kauhuelokuva. Joukko naisia lähtee luolaretkelle ja tietäähän sen, mitä siitä seuraa... Pisteitä asetelmasta, koska luolissa meneminen on ihan mahdottoman pelottavaa puuhaa jo itsessään. Klaustrofoobikoille nannaa, kun käytävät käyvät kapeiksi... En ymmärrä, miksi kukaan tekee sellaista vapaaehtoisesti. Suosittelen!

13.03.2006 klo 08:49 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ällöttävä Saha

Katselimme eilen Saw II:n. Olipas aika kamala kokemus. Juoni jatkaa ykkös-Sahan malliin, idea on sama, mutta asetelma toinen. Juonessa riittää loikkia, aukkoja ja sekalaisia älyttömyyksiä, mutta jotenkin loppuun asti rämmitään. Täytyy sanoa, että elokuvankatsojan automaattisia oletuksia hyväksikäyttävä loppukäänne on nokkela, mutta muuten elokuva ei juuri nokkeluudellaan loista. Asiat selitetään erittäin perinpohjaisesti puhki, missä valossa ei voi kuin ihmetellä ihmisiä, jotka toitottavat tyhmyyttään IMDB:n foorumeilla. Ovelasta ideastaan huolimatta Saw II on erittäin helppo elokuva ymmärtää.

Elokuva on myös ällösti väkivaltainen. Kauhuelokuvana se ei ollut kummoinen, vaan enemmän ollaan gore-splatter-akselilla. Jos tykkää katsella mielikuvituksellisia tapoja tappaa ja kiduttaa ihmisiä, tässä on oikein oivallinen elokuva. Minä en tykännyt. Hilpeää verenroisketta katselee ihan mielellään, mutta nyt mentiin yli ja pahasti. Hyi kauhia. Ikinä en ole näin ällöä elokuvaa nähnyt, pari kohtausta meni aivan liian pitkälle. Ei ollut yksinkertaisesti enää kiva katsella tuommoista, millään tasolla. Jos katsotte elokuvan, tiedätte kyllä mitä kahta kohtausta tarkoitan erityisesti. Etenkin se toinen. Vastenmielisiä ovat ihmiset, jotka IMDB:ssä hekumoivat leikkaamattomalla versiolla, jossa saisi vielä herkullisempia näkyjä.

En siis suosittele, yhtään kenellekään, piti ykkösosasta tai ei.

22.01.2006 klo 17:16 | 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

Seinfeld

Kaipa se on pakko myöntää: Seinfeld on harvinaisen hyvä komediasarja. Aikaisemmin en pitänyt sarjasta juuri ollenkaan, mutta nyt olen lämmennyt kovastikin. Lopullinen merkki hullaantumisesta lienee se, että katselimme tänään viisi jaksoa viitoskautta.

Kaikki alkoi viattomasti Johannalle joululahjaksi ostetusta kuutoskaudesta. Se katseltiin hyvin äkkiä läpi, niinpä tänään piti käydä ostamassa tuo viitoskausi. Ihan hyvää vastinetta näissä saa rahalle, sillä brittisarjojen kuuden jakson sijasta Seinfeldin kausi on päälle 20 jaksoa. Silti ne kiitävät niin nopeasti, kun niitä innostuu katsomaan...

Seinfeld on kyllä nerokas sarja. Pidin alkuun henkilöitä ärsyttävinä, mutta sittemmin olen oppinut arvostamaan sarjaa ja sen nokkeluutta. Jaksot viittaavat jatkuvasti vanhoihin juttuihin ovelasti, niin että pidempään katsonut saa ylimääräistä iloa pienten "ahaa!"-elämysten muodossa. Niin sitä pitää! Veikkaan, että kokoelmamme saa vielä jatkoa, sillä viitoskausi on pian katsottu...

14.01.2006 klo 23:53 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tuorein Harry Potter

Harry Potter ja liekehtivä pikari oli kerrassaan mainio Potter-leffa. Taustana oleva kirja on sarjan parhaimmistoa, joten elokuva sai siitä tiettyä lisäpotkua. Vaan olihan siinä filmattavaakin. Elokuvasta oli saksittu juttuja, mutta silti se kesti vähän turhankin kauan. Elokuvasta oli IMDB:n mukaan suunniteltu ensin kaksiosaista, mutta lopulta päädyttiin yhteen. Mitenköhän jatkossa, kun kirjat vain paksuuntuvat...

Ihan siis samaa sarjaa kuin muutkin Potterit: uskollinen kirjalle, etenee vauhdikkaasti, näyttää oikein mallikelpoiselta... Sävyt ovat aikaisempaa synkempiä, muuttuihan sarja tässä kohdin alun lastenkirjoja tummasävyisemmäksi.

Näyttelijöistä Daniel Radcliffe nyt on pökkelö, sille ei voi mitään (joskin osittain se selittynee sillä, ettei Harrykään mikään ihan terävin tapaus ole), muuten oli ihan mukava huomata koko joukko brittinäyttelijöitä sivurooleissa. Jos on aikaisemmat nähnyt, tämä on tietysti pakko katsoa, mutta eipä tämän takia kannata sarjaa aloittaa.

7.01.2006 klo 09:52 | Kommentoi | TrackBack (0)

Uuden vuoden elokuvia

Viime vuoden puolella katseltiin vielä Skeleton Key, joka oli odotettua parempi tapaus. Muuten niin mainio Movielens tarjosi tuolle kolmea tähteä, kun minä laitoin neljä.

Tämä oli se leffa, jonka traileri tuntui spoilaavan koko elokuvan. Elokuvan nähtyäni voin todeta, että ei se nyt niin paha ollut, mutta tietysti traileri on huono, jos sen jäljiltä elokuvaa ei oikeastaan halua nähdä. Joka tapauksessa Skeleton Keyn vahvuuksiin kuuluvat hyvä tunnelma, vinkeä hoodoo-taikuus ja aika nokkela loppukäänne. Hyvää musiikkiakin soi. Suosittelen!

Kissojen valtakunta eli Neko no ongaeshi jäi sitten vuoden 2005 viimeiseksi elokuvaksi. Ei paha! Vaikka elokuvaa ei olekaan ohjannut Hayao Miyazaki, on se silti Studio Ghiblin laatutyötä. Tarina on hauska ja kissathan nyt ovat aina mukavia.

Mukavaa kevyttä koko perheen elokuvaa etsiville Kissojen valtakunta on oivallinen valinta, erityisesti kissarakkaille.

Uuden vuoden ensimmäinen elokuva oli The Yes Men, humoristinen dokumentti WTO:ta kiusaavista keppostelijoista. Suomessa Yes-miesten tunnetuin tempaus on varmasti Tampereella esitelty älyvaate.

Elokuva itsessään olisi voinut olla parempikin, mutta Yes-miesten tempaukset kiinnostivat sen verran, että niiden valmisteluakin jaksoi katsoa. Uskon silti, että aiheesta olisi saanut vähän kiinteämmänkin elokuvan. Viihdyttävää katseltavaa silti, ja culture jamming -aiheesta kiinnostuneille ehdottomasti suositeltavaa.

2.01.2006 klo 08:56 | Kommentoi | TrackBack (0)

Dark Water

Joulusta selvittyämme oli varaa kauhisteluun. Katsottavaksi valikoitui Dark Water jenkkiversiona. Alkuperäinen japanilainen nauttii täällä suosiota, eikä uusintaversio yllättäen pystynyt todellakaan samaan.

Ihan oli miellyttävän rähjäistä ympäristöä saatu tähänkin, todellakin upea vuokrakämppä. Kosteusvaurioteema oli kenties jopa alkuperäistäkin tehokkaammin mukana. Valitettavasti tarinassa oli muuten painotettu huoltajuusriitaa kauhuteeman kustannuksella, jopa niin paljon, että en kutsuisi Dark Wateria edes kauhuelokuvaksi. Psykologista draamaa kyllä riitti, mutta varsinainen kauhu ja säikytteli jäi vähemmälle.

Ihan kelpo suoritus, mutta ei nyt kuitenkaan ihan tarpeeksi hyvä. Alkuperäinen on syystäkin saanut IMDB:ssä selvästi paremman keskiarvon.

27.12.2005 klo 09:24 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kaasuvalo ja Shawshank Redemption

Viikonloppuna nautittiin kulttuuria runsain määrin. Lauantain ohjelmassa oli Tiina Lymin tähdittämä Kaasuvalo kaupunginteatterilla. Kaasulamppujen aikaan sijoittuva psykologinen jännitysnäytelmä oli kieltämättä varsin jännää nähtävää. Äänitehosteilla ja valoilla kikkailu toimi, samoin oivalliset pääosat. Erityisesti Tiina Lymi ja Heikki Kinnunen olivat erinomaisia. Kannattaa katsoa, ehdottomasti.

Sunnuntaina katseltiin Rita Hayworth - Avain pakoon, eli The Shawshank Redemption, tuo IMDB:n listojen ykkösnimi (tosin tällä hetkellä on Kummisedän perässä kakkosena). Mikäs siinä, olihan se hyvä. Aika definitiivinen vankilatarina, jopa, siinähän ne kaikki vankilaleffan tärkeimmät elementit olivat. Mitä muuta tarvitsee? Ehdottomasti suositeltava tapaus, viihdytti tasaisen varmasti koko pitkän kestonsa.

28.11.2005 klo 12:28 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Broken Flowers

Jäi tässä taannoin Broken Flowers katsomatta; nyt paikattiin. Tämäpä on taas yksi Bill Murraylle kirjoitettu rooli, mutta tällä kertaa Murray ei kyllä ole parhaimmillaan. Vähäeleisesti vedetään, mutta Lost in Translationista jäädään kyllä.

Tarina sinänsä on ihan ok. Elokuva alkaa vähän turhankin hitaasti, mutta kunhan tarina pääsee käyntiin ja Bill Murrayn esittämä Don Johnston lähtee kiertämään maata entisten heilojensa perässä, alkaa juttu kiinnostaa enemmän. Vähän siis pitkähkö leffa sisältöönsä nähden. Loppu on jännä. En viitsi spoilata, mutta kyllä se kysymyksiä jättää. Vähän liikaakin, jopa.

Elokuvan parasta antia taisi sittenkin olla alkutekstien aikana soinut biisi: Holly Golightlyn tilapäisesti tähdittämän The Greenhornesin There Is an End. Hunajaa korville! Ostin biisin iTunesista saman tien, kun tulimme kotiin. Helmi biisi, ja herää kyllä heti fiilis, että Golightlyn tuotantoon ainakin pitäisi tutustua paremmin, miksei The Greenhornesiinkin.

21.11.2005 klo 12:48 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Little Britain

Kun suosikkisarjat etenevät uusille kausille, herää aina epäilys, riittääkö puhti, loppuvatko vitsit. Loistavan Little Britainin kohdalla voi onneksi huokaista helpotuksesta: kakkoskausi on edelleen huippuluokkaa, ehkä jopa ykköskautta parempaa estottomassa pilkassaan.

Okei, Dennis Waterman -sketseistä ei edelleenkään ole päästy, mutta muuten huumori toimii. Aihepiirit ovat entisellään: kaikenlainen epäsovinnaisuus ja seksuaalivähemmistöt ovat edelleen pääteemoja. Suosittelen ehdottomasti, ja saisi se kolmoskausikin jo tulla telkkarista ja päätyä DVD:lle meidän iloksemme... Sehän on juuri alkanut BBC:llä.

Olisiko sitten brittisarjojen kuuden jakson kaudet se, miksi homma toimii? Kuudessa jaksossa ei ehdi kuluttaa kaikkia ideoita, vaan niitä riittää myöhempiinkin jaksoihin. Toisaalta on kurjaa, ettei hyvää sarjaa ole kuutta jaksoa enempää.

18.11.2005 klo 09:30 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Venetsian kauppias

Lauantai-illan elokuvana katselimme ehtaa draamaa. Shakespeareen tutustuminen kannattaa aina, ja elokuvaksi valikoituikin Venetsian kauppias. Tyylikäs toteutus oli uskollinen Shakespearen kielelle ja sijoitti tarinan alkuperäiseen tapaan Venetsiaan.

Venetsiassa käyneenä kaupunkiin sijoittuvat tarinat saavat aina lisäarvoa. Niin myös tässä - olihan noita maisemia ilo katsella. Voisipa Venetsiaan mennä toistekin! 1500-luvulle, jonne tämä elokuva sijoittuu, tunnelma oli kuitenkin toinen, kun juutalaisviha leimusi ja juutalaiset oli suljettu Gettoon (alkuperäinen Venetsian kaupunginosa, jonka mukaan kaikki muut getot on nimetty).

Antonio lainaa ystävälleen Bassoniolle rahaa, voidakseen rahoittaa tämän kosiomatkan. Omat rahat ovat kiinni laivoissa, joten lisärahoitusta pitää ottaa lainaksi. Lainan antaa juutalainen Shylock. Tunnollisena kristittynä Antonio ei haluaisi maksaa korkoa (se oli kristityiltä kiellettyä, koronkiskonta ja siten myös sen maksaminen), mutta on valmis tekemään poikkeuksen. Shylock tulee kuitenkin vastaan: rahat saa korotta, mutta jos maksua ei kuulu, sakkona Shylock saa paunan Antonion lihaa.

Tietäähän sen, miten lainanmaksun käy. Miten tarina siitä etenee, onkin sitten oma juttunsa. Elokuva laahasi kiinnostavan alun jälkeen pahasti, mutta kiri sitten loppua kohden. Loppu huipentui tyylikkäästi. Al Pacino teki hienon työn Shylockina; erityisesti eräs Shakespearean kuuluisimmista monologeista, If you prick us, do we not bleed... (löytyy Wikiquotesta), tulee paatoksella.

Kaikinpuolin hieno leffa siis.

14.11.2005 klo 16:22 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Sin City

Katseltiinpa lauantaina Sin City, eli Frank Millerin sarjakuvaa erittäin uskollisena leffakäännöksenä. Kyllähän se kovasti sarjakuvalta näytti, ja mikäs näyttäessä, kun Sin City on ehdottomasti sieltä näyttävimmästä päästä.

Tyyli oli siis kohdallaan, vaan entäs sisältö? Sin Cityn tarinat ovat tavattoman kliseisiä ja vähän kyseenalaista tavaraa - jotenkin se koko asetelma, että naiset ovat joko a) huoria, b) pelastettavia tai c) pelastettavia huoria, miesten jakautuessa koviin äijiin, pahiksiin ja friikkeihin, on jotenkin väsynyt.

Ihan siis näyttävää menoa, kuitenkin, tosin vähän ehkä tarpeettomankin väkivaltaista ja kaksi tuntia pitkänä vähän turhan lavea, mutta muuten ihan vauhdikasta toimintaa ja sellaisena kyllä suosittelen leffaa astetta tyylikkäämpää toimintaa kaipaavalla.

24.10.2005 klo 09:53 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Liikkuva linna

Suunnitelmat kokivatkin pienoisen muutoksen. Verhojen ompeleminen voitti sunnuntaisen elokuvissakäynnin (tuli muuten hienot verhot), ja lauantain elokuvaksi vaihtui Liikkuva linna.

Vaan sepä olikin hieno elokuva! Steampunk eli höyrykoneisiin ja viktoriaaniseen Englantiin perustuva vaihtoehtohistoria on aina yhtä hauska genre - ilolla katselin taivaita halkovia valtavia sotakoneita, jotka liikkuivat läpsyttämällä siipiä. Heh. Genre tuntuu olevan Miyazakille rakas, sillä höyrytekniikkaa esiintyy useissa Miyazakin elokuvissa.

Liikkuva linna veti toden teolla puoleensa. Sotaa käsitellyt aihepiiri sopii tähän päivään, ja elokuvan tarina oli muutenkin kiehtova. On hauskaa, miten elokuvassa ei ollut yksiselitteisesti pahoja ja hyviä, vaan monet pahoilta vaikuttaneet tahot ajoivat vain omia tarkoitusperiään kyseenalaisin keinoin. Kukaan ei ollut paha ihan silkkaa pahuuttaan.

Huumoria riitti, todella humoristisia hahmoja oli valtaisa määrä. Myös vakavampia ja tunteisiin vetoaviakin hetkiä oli, sopivassa suhteessa. Viihdyin elokuvan parissa todella mainiosti koko sen pari tuntia, mitä elokuva kesti. Perinteisen lopputekstibiisin soidessa oli ikävä jättää elokuvan maailma taakse.

Onneksi Tampereella pyöri elokuvasta dubbaamaton versio, edellinen Miyazaki-elokuva jäi katsomatta dubbauksen vuoksi. Tokihan dubbaus on lapsiperheille hyvä juttu, mutta kun tämäkään ei varsinaisesti lastenelokuva ole. Finnkinolla on suhtkoht hyvä seitsemän vuoden ikäraja, mutta on hyvä huomata, että elokuvassa on aika raskaita sotaisia kohtauksia.

10.10.2005 klo 09:54 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tasapaino järkkyy

Big Brother on käynyt kiinnostavaksi! Kaleidoskooppi on kirjoittanut parikin hyvää juttua talon suhdeverkoista, Elämme jännittäviä aikoja ja Kolmas nimeämiskierros ovat lukemisen arvoisia juttuja.

Eilinen jakso oli valaiseva. Talon reaktiot Iinan joutumiseen nimetyksi olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Iina väitti itse tienneensä joutuvansa pudotusuhan alle, mutta muille ryhmästä se oli melkoinen yllätys - eikö tällä ryhmittymällä olekaan tiukka ote talosta ja enemmistö puolellaan? Hanna tuntui järkyttyneeltä, mutta pahimman kolauksen sai Minna, jonka käytöksestä olisi voinut kuvitella jonkun kuolleen.

Minnan kohdalla arvelen, että voimakas tunnereaktio on kasautunut ikävästä lapsia kohtaan. Sehän Minnaa vaivaa, vaikka ikävä onkin vähän sullottu taka-alalle. Varmasti siinä on auttanut Iinan läsnäolo, Iina ja Minna tuntuvat sopivan tosi hyvin yhteen, kummatkin käsittelevät asioita samaan tyyliin puhumalla. Nyt jos (ja kun) Iina lähtee, Minna putoaa helposti tyhjän päälle. Vähempikin ahdistaa. Veikkaan, että pudotuksen jälkeinen viikko ei ole Minnalle juhlaa, minkä seurauksena Minna on luultavasti seuraava lähtijä.

Ymmärrän kyllä, että Mika ei saanut yhtään ääntä, mutta miksi kukaan ei äänestänyt Terhiä? Ei kai Terhi nauti samanlaista tasaista suosiota? Voiko olla, että Terhin kotikatsomoihin välittyvä ärsyttävyys ei näy talossa? Ihmeellistä. Noh, saapa nähdä miten Terhin, Tiinan ja Katin kolmikolle käy, jos Iina poistuu talosta.

27.09.2005 klo 07:42 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sideways, Urban Legends 3: Bloody Mary

Sideways on kovasti kehuttu kertomus kahdesta keski-ikäisestä miehestä etsimässä itseään Kalifornian viinimailla. Viinisnobeilua riittääkin ihan kiitettävästi, kyllä tästä viiniharrastaja saa jotain irti, vaikka tarina ei kiinnostaisi. Maisematkin ovat kauniit.

Pääosakaksikko on mainio. Paul Giamatti on hyvä pääosassa, kaksikon ahdistuneena puoliskona. Onneksi elämä voittaa myös Giamattin esittämälle Milesille, sen verran säälittävän roolin mies vetää. On vaikeaa olla tuntematta sympatiaa Milesiä kohtaan. Thomas Haden Churchin esittämää Jackia taas on helppo vihata, aika liero mieheksi. Näyttelijä on juuri oikea, Ned & Staceyn Ned on samantyyppinen ilkiö. On vaikeaa kuvitella, että Church olisi millään tavalla mukava tyyppi oikeastikaan.

Ihan kiva leffa siis, ja loppu varsinkin on erinomainen. Siinä välissä... noh, kyllähän tämä toimii. Kaksi tuntia vain on aika usein vähän liikaa, eikä Sideways oli varsinaisesti poikkeus. Vähän jostain olisi voinut kelata tiiviimmäksi. Kokonaisuus oli kuitenkin myönteinen ja varsinkin viininystäville Sideways on lähes pakollista nähtävää.

Urban Legends 3: Bloody Mary sen sijaan... Noh, sanotaanko vaikka että odotukset eivät olleet korkealla. Aikaisemmat Urban Legendsit ovat olleet ihan kelvollisia teinikauhupätkiä, mutta nyt jäätiin kauas edes siitä tasosta.

Pari juttua tulee mieleen heti: urbaanilegendateema tuntui tällä kertaa erittäin väkinäiseltä, siinä missä se on aikaisemmissa osissa toiminut vähintäänkin ihan hyvin. Toisena huomiona voidaan todeta, että leffan tekijät ovat huomanneet japanikauhun menestyksen ja lisänneet elokuvaan siksi mörön, joka on aika 50/50 sekoitus Ringiä ja Grudgea. Hyvä yritys, mutta tulos ei vaan toimi läheskään yhtään hyvin kuin alkuperäiset.

Kun tähän lisätään kaikinpuolin kehnohko näyttelijäntyö, saadaan tuloksena sellaista elokuvataiteen juhlaa, että huh. Kannattaa siis jättää tämä leffa vuokraamon hyllylle pölyttymään.

26.09.2005 klo 10:29 | Kommentoi | TrackBack (0)

Antakaa raukoille tekemistä!

Antakaa nyt niille raukkaparoille jotain tekemistä! Voi vain kuvitella, minkälainen on tylsistymisen tila, joka tekee mikroaaltouunin käyttöohjeiden tietovisailusta hyvää viihdettä. Mika pitää kyllä erittäin hyvää tietoiskun ja visailun yhdistelmää mikroaaltouunin ohjeiden pohjalta, tätä on jatkunut jo minuuttikaupalla. Hauskaa kilpailijoilla näyttää olevan, mikä kertoo karua kieltään talossa tarjolla olevan viihteen määrästä.

Vaikka mikäs siinä, kyllähän puhelinluettelostakin irtoaa viihdettä, kun oikein tylsää on...

23.09.2005 klo 21:59 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Talossa tapahtunutta

On jäänyt BB:n kommentointi vähemmälle, mutta niin on kyllä katsominenkin. Kaikkien kiireiden keskellä aikaa ei riitä 24/7-kanavan vilkuiluun. Onneksi päiväkatsauksillakin pärjää, ja niitä on mukavampikin katsoa, kun ei ole nähnyt tapahtumia jo.

Kommentoidaan nyt viime aikoja, kuitenkin. Antti S.:n äänisaalis oli melkoinen! Vaan ei ihme: niin on alun mukavanoloisesta tyypistä kuoriutunut aika nuiva ilmestys. Toivomme, että mies talon jättää, koska ei Antti S.:n talossa pysyminen ainakaan ilmapiiriä paranna. Ei ole mies sillä tavalla muita kilpailijoita ärsyttävä, että siitä juuri viihdettä saisi.

Timon ja Hannan lemmekäs yhteiselo on toki mukavaa, mutta tylsää. Toinen pois, niin eiköhän se siitä. Tällä hetkellä kannatan Hannaa, jonka anti on kautta linjan ollut vähäisempää. Mielipide Timosta vaihtelee vähän, mutta kyllä Timolta on ihan hyviä juttuja riittänyt.

Helsingin Sanomissa oli muuten harvinaisen täyspäinen BB-kolumni tänään; yleensä Big Brotherista kirjoitellaan aika nuivaan sävyyn. Pakkohan siitä ei ole pitää, mutta jotenkin risoo sellainen tietty ylemmyydentunto, mikä noista huokuu. "Vilkaisin Big Brotheria, mutta tyhmää idioottiviihdettähän se oli, joten en aio katsoa sitä koskaan." Selevä.

15.09.2005 klo 13:12 | Kommentoi | TrackBack (0)

Valkoista hälyä

Katseltiin eilen White Noise. Leffan ideana on EVP, Electronic Voice Phenomena, jossa kuunnellaan henkimaailman viestejä radion kohinasta. Kuten arvata saattaa, kaikki kuolleet eivät ole niin kamalan kivoja, kauhuelokuvastahan tässä on kyse.

Ihan kiva idea, eikä toteutuskaan ollut hullumpi. Sellaista kolmen tähden tasoa White Noise tavoitteli, mutta valitettavasti loppu lässähti pahasti. Loppuratkaisussa oli vähän sellaista makua, että juoni oli mennyt vähän hankalaksi ja paketti piti vetää kasaa keinolla millä hyvänsä - valittu keino oli vähän kökkö. Ihan ok stoori kuitenkin, kyllä tästä kauhuleffojen ystävä jotain irti saa.

Huomasin muuten Makuunissa, että suosikkimme Tale of Two Sisters on julkaistu Suomessakin. Elokuva on saanut vain tavattoman lattean nimen: Pahan yhteys on melkoinen alisuoritus. Elokuva on silti ehdottomasti parhaita kauhuleffoja tällä hetkellä.

5.09.2005 klo 07:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Jani pois!

Nonni. Jani sai kenkää ensimmäisenä. Numerot olivat yllättävänkin isot, 65-35 Janin puolesta. Mielenkiintoista, mikäköhän sitten lopulta sai ihmiset äänestämään Jania? Perttu on käynyt elävämmäksi viime päivinä, joten ehkä se keräsi suosiota.

Ihan mielenkiintoista oli se, että kilpailijoille uskoteltiin kahden lähtevän, vaikka vain yksi poistettiin. Mielenkiintoisin käänne oli ehdottomasti se, että kilpailijoiden antamat äänet näytettiin muille. Paljastuksista ei syntynyt heti tappelua, onpas rauhallista porukkaa... Ilmeisesti kilpailijat eivät kuulleet, mitä sanottiin, mikä tietysti selittää paljon.

Saapa nähdä, onko ensi viikolla tavallisempi käytäntö. Toivottavasti pudotusuhan alla oleville asia kerrottaisiin, lisäähän se tunnelmaa talossa.

Ihan kiva muuten nähdä, mitkä fiilikset talossa on heti äänestyksen jälkeen. Kyllä tämä 24/7-kanava on vaan mainio!

Vielä loppuun on todettava, että tämän hetken fanitustilastossa Iinalla on ykköspaikka. Fiksuja juttuja!

4.09.2005 klo 22:45 | Kommentoi | TrackBack (0)

Siistivää editointia

Sattuipas silmään sievistelevää editointia! Kaikkea sitä havainnoikin, kun näkee leikkelemättömän BB:n ja parhaiksi pätkiksi karsitun version. Kilpailijat kävivät kaupassa ostoksilla ja maksoivat ostamansa Visa Electronilla.

Se, että ostokset maksetaan Visa Electronilla, on tietysti tarkoin harkittu sponsoroitu yksityiskohta - muutenhan sillä ei olisi mitään väliä. Jostain syystä varsinainen maksutapahtuma, jossa Visa Electronista puhuttiin, oli kuitenkin saksittu pois koostelähetyksestä. Mitä tapahtui mainosarvolle?

Totuus on hyvin yksinkertainen: Tiinalta ja Minnalta meni kauppareissusta kolmasosa Electronin kanssa sählätessä. Hetken näytti jo siltä, että koko ostostapahtuma menee pieleen, kun kaupassakäyntiaika kävi uhkaavasti vähiin. Visa Electron vain otti yhteyttä pankkiin, eikä mitään tapahtunut - tilanne on varmasti tuttu kaikille Electronia käyttäville. Varmistussoitto pankkiin kestää joskus tuskallisen kauan, ja juuri niin kävi tässä tapauksessa.

Sehän ei tietenkään anna Visa Electronista mitenkään mairittelevaa kuvaa helppokäyttöisenä ja kätevänä maksuvälineenä, kun ostosreissu meinaa mennä mönkään Electronia odotellessa... Ehkä ensi kerralla ostaminen käy sutjakkaammin ja Electron saa ansaitsemaansa mainosaikaa!

2.09.2005 klo 22:33 | Kommentoi | TrackBack (0)