Marianne-browniet

Joku löysi blogiini hakemalla Marianne-brownieita. Hyvä niin, vaikken ole aiheesta mitään kirjoittanutkaan. No, nyt voisi kirjoittaa, sillä teimme eilen annoksen. Oikein maukasta tuli, vaikkakin Marianne-rakeet tuovat vähän turhankin vahvan piparmintun maun. Brownien koostumus oli sentään mainion tahnamainen. Ohje on Kotiliedestä, olisiko numero 9/2008.

Suklaa ja voi sulatetaan (jos ei käytä juoksevaa leivontarasvaa). Munat ja sokeri vaahdotetaan ja voi ja suklaa sekoitetaan joukkoon. Lopuksi lisätään jauhot, vaniljasokeri ja Marianne-rakeet.

Taikina kaadetaan vuokaan ja paistetaan 175 asteessa noin 30 minuuttia. Ohjeessa kehotetaan vuoraamaan vuoka leivinpaperilla. Suosittelen, sillä rasvattuun vuokaan taikina tarttuu erittäin hanakasti kiinni. Ohjeessa on vuoan kokona "noin 23 x 30 cm", me käytimme isoa nelikulmaista uunivuokaa. Arvelisin tuota vähän isoksi peruspiirakkavuoalle.

Parasta on, jos antaa herkun viipyä yön yli jääkaapissa.

16.05.2008 klo 17:30 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Erittäin hyvä pizza

Tämä merkintä on pitänyt kirjoittaa jo pitkään. Olemme harrastaneet hyvän aikaa jokaviikkoista pitsantekoa ja tuloksena pitsanvalmistus on saavuttanut varsin miellyttävän tason.

Taikina

210_Pastasauzen_Sugocasa_Cipolla.jpg

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen (huomaa, että kädenlämpöinen eli 37-asteinen vesi ei tunnu kädenlämpöiseltä, vaan kuumalta). Sekoita suolaa hitunen jauhoihin ja jauhot veteen. Vatkaa ja kun taikina muodostuu, vaivaa kimmoisaksi. Peitä liinalla ja kohota. Jos aikaa on niukasti, laita taikinakulho kuumaan veteen lillumaan, niin kohoaa joutuisammin.

Kaulitse tasaiseksi. Tuosta taikinasta tulee suunnilleen pellillinen, vähän pienempi (tuplaamalla taikinan saa paksun koko pellin pitsan), eli aika ohueksi saa kaulita. Sitten täyttämään!

Pitsan perusta on tomaattisoosissa. Tomaattipyrettä voi käyttää paremman puutteessa. Se toimii, mutta ei ole elämys. Meillä suositaan Grand'Italian Sugocasa-kastikkeita. S-Marketeista saa, ainakin tavallista ja valkosipuli-sipulia. Ei maksa paljon ja säilyy ainakin viikon, toisin kuin useimmat vastaavat. Tämä soosi sopii hyvin pitsan päälle, mutta myös jauhelihakastikkeen tueksi, murekkeen mausteeksi ja moneen muuhun tarkoitukseen. Suosittelemme.

Sitten varsinainen täyte. Mielikuvitustaan voi käyttää, mutta tärkeää on, ettei täytettä ole liikaa! Tällaista pitsaa ei pidä ahtaa täyteen (iso pellillinen täytteidentäyttämää pitsaa on hyvää, mutta eri juttu). Kannattaa keskittyä yhteen, korkeintaan kahteen täytteeseen. Meillä vakiotäyte on yhdeksän siivua pippurikinkkua (eikä sitten mitään ohuenohuita, vaan perinteisiä paksuja siivuja). Se toimii erittäin hyvin. Päälle vielä pari tomaattia siivutettuna ja se on siinä.

Tai ainakin melkein. Juusto päälle vielä! Jos täytteitä ei pidä laittaa paljoa, juustoa täytyy. Meillä käytetään yksinomaan mozzarellaa, eikä raasteena vaan paksuina siivuina, jotka sulavat kauniisti pitsan päälle. Vakioannos on 250 grammaa Riitan Herkun mozzarellaa.

Lopuksi päälle vielä runsas roiskaus oliiviöljyä. Olemme tykästyneet Borgesin basilikamaustettuun oliiviöljyyn, mutta tavallinenkin toimii. Lopulta pitsa uuniin, 250 astetta ja kymmenisen minuuttia. Viimeisenä silauksena päälle pizzamaustetta tai oreganoa.

15.03.2008 klo 08:14 | Kommentoi | TrackBack (0)

Englantilainen hedelmäkakku

Tämä klassikko puuttuu vielä blogista, huomasin. Koska resepti on minulla vain epämääräisellä paperilapulla, se on parasta kirjata blogiin ennen kuin on liian myöhäistä.

Voi (kasvirasvakin kelpaa) ja sokeri vatkataan sekaisin. Joukkoon lisätään munat yksi kerrallaan. Jauhot ja niihin sekoitettu leivinjauhe sekoitetaan mukaan. Viimeisenä joukkoon lykätään jauhoissa pyöritellyt hedelmänpalat. Kipataan korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paistetaan uunissa 175 asteessa noin tunnin, ehkä vähän alle.

Nautitaan hitusen kuivahtaneena laadukkaan omenasiiderin (esim. Stowford Press Supreme, Magners, Johnny Jump Up, Cidraie) kanssa.

29.09.2007 klo 20:04 | Kommentoi | TrackBack (0)

Synttäriruokia: sarvet ja wrapit

Nooan synttäreitä vietettiin tänään. Yksivuotias viihtyi juhlissaan erinomaisen hyvin, vaikka asunto oli täynnä väkeä. Lahjat miellyttivät ja vieraissa riitti ihmeteltävää. Kaikki hyvin siis.

Ruoat herättivät kiinnostusta, joten reseptit jakoon! Kuten sanoin, sarvien resepti löytyykin jo täältä. Toisissa oli täytteenä metvurstisuikaleita ja emmentalraastetta, toisissa ruohosipulituorejuustoa ja ruohosipulia.

Johannan kaverin Katrin ohjeella tehdyt wrapit tekivät kauppansa hyvin. Ne ovat myös varsin helppoja tehdä:

Tortillalätyille levitetään tuorejuustoa (käytimme maidottoman ruoan tarpeessa soijasta tehtyä Tofutti-tuorejuustoa - ei ole ihan aidon veroista, mutta tässä yhteydessä eroa ei huomannut), tonnikalaa ja maustekurkkua. Rullataan, kääritään muovikelmuun ja laitetaan jääkaappiin tekeentymään. Kannattaa tehdä edellisenä päivänä. Me tarjoilimme nämä puoliksi leikattuina, jolloin saatiin 16 kpl ihan hyvän kokoista palasta.

Tuorejuustoa tarvinnee parikin pikkupurkkia, Tofuttia riitti yksi, mutta se onkin iso. Purkki tonnikalaa riittää neljään, jos tekee paketillisen lättyjä, tarvitsee siis toisen. Yksi maustekurkku riitti, kun sen pisti todella pieneksi silpuksi.

23.06.2007 klo 16:20 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Raparperihyve

Snail on rhubarb leaf
Kuva: suviko (CC by-nc-sa)

Päivän ruokalistalla oli perinteisen omenahyveen sijasta nettifoorumilta bongattua raparperihyvettä. Resepti oli hyvin suurinpiirteinen, joten en itsekään mittaillut ainesosia vaan tein fiilispohjalta. Hyvin onnistui, lopputulos oli kerrassaan herkullinen.

Uunivuokaan ladottiin neljä vartta raparperia pestyinä, kuorittuina ja paloiteltuina. Päälle laitetaan runsaasti sokeria, koska raparperi ei ole itsessään erityisen makeaa. Kulhossa sekoitin kaurahiutaleita (noin pari desiä), fariinisokeria (reilu desi) ja juoksevaa rasvaa (olisiko ollut vajaa desi, enemmänkin olisi voinut olla). Tämä seos sitten raparperien päälle ja koko paketti noin puoleksi tunniksi 175-asteiseen uuniin. Valmista on, kun kuorrutus on rapea ja reunoilla kiehuu.

Tuosta tuli kaksi runsasta kupillista, eli noin kolme kohteliaan kokoista annosta. Päälle tehtiin annos Blå Bandin mainiota vaniljakastiketta. Hyvää oli!

17.06.2007 klo 16:37 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Omenaolutta

Lindemans Apple olutpulloJoinpas tässä päivänä eräänä olutta. Minähän en noin yleensä ottaen ole alkuunkaan olutihmisiä, vaan siiderisnobi, jolle maistuvat lähinnä laadukkaammat omenasiiderit. Lautapeliseuran foorumilla asuu kuitenkin ryhmä olutharrastajia, joiden olutketju on mielenkiintoista luettavaa.

Sieltä bongasin belgialaisen Lindemansin Apple-lambicin, jota kehuttiin erinomaisen omenaiseksi. Pakkohan se oli kokeilla - ja totta tosiaan, olut on erinomaisen omenaista. Veikkaan, että sokkotestissä peruslageriin tottunut kuluttaja saattaisi veikata Applea siideriksi. Perinteistä oluenmakua tuossa ei ollut, vaan eipä lambic perinteistä olutta olekaan.

Wikipedian lambic-artikkeli on valaiseva. Brysselin lähistöllä tehtävän lambicin erikoisuutena on spontaani käyminen: vierteeseen ei lisätä lainkaan hiivaa. Sen sijaan vierre lasketaan altaaseen, jossa se nappaa ulkoilmasta villihiivoja ja muita pieneliöitä tuottamaan käymistä. Kypsytyksen jälkeen lopputuloksena on peruslambic, josta sekoitellaan erilaisia juomia, joko yhdistelemällä erilaisia peruslambiceita tai sekoittamalla mukaan sokeria ja hedelmiä.

On hyvä kysymys, kannattaako Applea juoda, kun omenamehua saa kaupasta aika paljon halvemmalla, mutta suosittelen silti omenasiiderin ystäville, kannattaa kokeilla. Applea saa hyvinvarustelluista kaupoista, CityMarketeissa tuntuu olevan yleensä paras olut- ja siiderivalikoima.

1.04.2007 klo 09:05 | Kommentit 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Italialaiseen tapaan

Tänään oli yllättävän italialainen ruokapäivä. Lounaaksi tein tämänhetkistä suosikkivariaatiotani carbonarasta: paketti pekonia käristetään huolella ja sekoitetaan tagliatelleen ja joukkoon lisätään ruokakermapurkillisesta, kananmunasta ja pastajuustosta sekoitettu tahna. Sekoitetaan, ja tarjoillaan mustapippurin ja lisäjuuston kanssa. Helppo ja hyvä.

Iltapalaksi sitten lämmintä leipää. Voileipägrilli tuntuu turhuudelta, mutta meillä se on nauttinut vuosien ajan säännöllistä, jos nyt ei päivittäistä tai edes viikoittaista käyttöä. Johanna keksi luksusversion, jossa leipien väliin sijoitetaan ketsupin lisäksi mozzarellaa ja tomaattisiivuja (ja italialaisen ruoan pyhä kolmiyhteys täydentyy basilikaa sisältävällä pizzamausteella - kas kun muuten Italian lipun värit sopivat näihin perusaineksiin; lipun alkuperä on kuitenkin toinen, niin maukkaalta kuin tämä selitys kuulostaakin). Erinomaista, kertakaikkiaan.

12.03.2007 klo 18:53 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Upcider Natural Vintage

Jatketaanpa siiderilinjalla. Upciderin Natural-siiderit ovat perussiidereistä sitä parempaa sarjaa. Hassujen makujen sijasta Naturalit keskittyvät luonnolliseen hedelmäiseen makuun ja vähäisempään hiilihappoon. Tuloksena on kerrassaan mainioita siidereitä.

Nyt talvikauden ajan tarjolla on Natural Vintage, joka on vielä hienompaa tavaraa. Ensinnäkin väri: on tuhlausta juoda tämä suoraan tölkistä. Juominen aloitetaankin kaatamalla juoma kirkkaaseen lasiin ja ihailemalla siiderin punaista kultaa. Kaunis väri, kertakaikkiaan.

Vintageen on käytetty talvikauden omenoita ja lehdistötiedote puhuu calvadoksen ja tammitynnyrin aromeista. Siitä calvadoksesta en tiedä, mutta vahva ja omintakeinen maku Vintagessa kyllä on. Vaatii selvästi lisämaistelua ja totuttelua selvittää, tykkäänkö kovasti vai enkö, mutta sellainen tutkiskelu on aina mukavaa...

Joka tapauksessa pisteet Hartwallille siitä, että jännittävien makujen sijasta (Fizz Cappuccino) kehitellään ihan oikeasti kiinnostavia omenasiidereitä. Perryt vielä menevät, mutta tosiasiahan on, että oikea siideri on omenaa, eikä muuta. Piste.

21.11.2006 klo 10:32 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kokeiltuja, siideriä ja jäätelöä

Viime aikoina on testattu siideriä ja jäätelöä:

Westons Cider Oak Conditioned Medium Dry lupaili etiketissään rikasta ja täyteläistä makua, mutta pyh: maku oli ohut, vaisu ja katosi hetkessä, jättäen aika tympeän jälkimaun. Enpäs osta toiste. Suosittelen lähinnä loppuillasta juotavaksi, puoli litraa 6,5-prosenttista mennee mukavasti siinä vaiheessa kun maulla on vähemmän merkitystä.

Glögin ja piparin makuinen Aino-jäätelö oli miellyttävän jouluinen yhdistelmä, ja toimii oikeastaan paremmin kuin odotin. Jäätelö on erittäin makeaa ja maku on kevyesti teollisen oloinen, mutta ihan hyvä kuitenkin. Luulen kyllä, että toiste ei osteta, mutta ei tämä hukkaostoskaan ollut.

20.11.2006 klo 07:30 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ruokaa ja elokuvaa

Sunnuntain ohjelmistossa oli ruokaa ja elokuvia, sillä välin kun poika oli isovanhemmilla vahdittavana. Päädyimme syömään Plevnaan, joka on hyvin kätevästi teatterin vieressä. Ruokakin oli hyvää, tukevaa: possunoisetit, röstiperunoilla, madeirakastikkeella ja olutmarinoiduilla kasviksilla. Maistui, varsinkin kun sai syödä kaikessa rauhassa.

Plevna on tunnettu oluistaan, mutta osataan siellä siideriäkin tehdä: Plevnan puolikuiva omenasiideri on yksi parhaista siidereistä, mitä olen tähän asti maistanut. Maku on täydellisen pehmeä. Johanna tykkäsi myös kovasti.

Elokuvaksi valikoitui Paholainen pukeutuu Pradaan, joka oli odotuksia parempi. Muitakin hyviä olisi mennyt, mutta valitettavasti sunnuntaisin ei juuri päiväsaikaan esitetä dubbaamattomia versioita piirretyistä. Onneksi tämäkin osoittautui sitten yllättävän viihdyttäväksi tapaukseksi, elokuvaelämys oli kerrassaan mainio. Varsinkin Emily Bluntin esittämä Emily oli veikeä hahmo, eikä Meryl Streepkään ollut hullumpi muotilehden hurjana päätoimittajana.

Olisin ostanut karkkia elokuvan seuraksi, mutta jäi ostamatta, koska Siperian karkkikaupalla on 2,5 euron minimiostos pankkikortille. Pöh. Minullahan ei ole koskaan käteistä mukana, joten alle kahden euron karkkipussia en kyennyt maksamaan. No, jos ei raha kelpaa, niin ei sitten, säästyipähän rahaa ja hampaat.

30.10.2006 klo 12:57 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Taivaallisen hyvää

Suklaan ystäville: Maraboun Daim-suklaa on ihan säädyttömän hyvää. Kyseessä on siis iso suklaalevy Maraboun hyvää perussuklaata, jossa on Daim-rakeita seassa. Todella, todella, todella hyvää.

8.09.2006 klo 08:50 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Nigellan lihapullat tomaattikastikkeessa

Tämä herkullinen lihapullaresepti löytyi Nigella Lawsonin kirjasta Syötävän hyvää. Se on vähän erilainen, tuo mukavasti vaihtelua peruslihapulliin. Valmisteluun menee aikaa, joten ihan pikaruokaa tämä ei ole, mutta vaativa ruokalaji sinänsä tämä ei ole, vain vähän työläs.

Lihapullat:

Ainekset sekoitetaan taikinaksi, josta pyöritellään pieniä lihapullia (tästä pitäisi tulla useita kymmeniä lihapullia, eli siinä määrin pieniä). Valmiit pullat laitetaan jääkaappiin odottamaan; vielä ei ole niiden vuoro. Koska Suomessa ei juuri puolen kilon jauhelihapaketteja näy, käytin itse 400 grammaa jauhelihaa; hyvä annos siitäkin tuli.

Tomaattikastike:

Ohjeen mukaan sipuli, valkosipuli ja oregano pitäisi jauhaa tehosekoittimella hienoksi massaksi. Minä pilkoin pieneksi ihan käsin, sekin toimi hyvin. Joka tapauksessa sipulit kuullotetaan kattilassa pehmeiksi voissa ja öljyssä (käytin juoksevaa leivontarasvaa ja tavallista öljyä) matalalla lämmöllä noin kymmenen minuutin ajan.

Tähän lisätään paseeratut tomaatit ja noin 3/4-purkillista kylmää vettä. Lisää sokeri, suola ja pippuri. Tämän vaiheen annetaan porista rauhassa noin kymmenen minuuttia. Seuraavaksi lisätään maito (laitoin desin kermaa, kun sitä jääkaapissa oli) ja sitten lihapullat yksi kerrallaan. Ei kannata sekoittaa ennen kuin lihapullat muuttuvat ruskeiksi, muuten ne menevät rikki. Peitä kattila osittain kannella ja anna kypsyä noin 20 minuuttia.

Tämä kaikki syödään tietysti pastan kanssa. Tuore pasta on parasta, mutta kuivattukin käy. Omalla kohdallani kastike jäi vähän ohueksi, joten joku hyvä vaalea leipä on erinomainen apuväline kastikkeen laappimiseen lautaselta lopuksi.

Kirjan mukaan annos riittää kuudelle, mitä epäilen. Meillä 400 grammasta jauhelihaa tehty annos olisi riittänyt mukavasti kolmelle ja jotenkuten neljälle.

25.07.2006 klo 05:45 | Kommentoi | TrackBack (0)

Erittäin hyvä raparperipiirakka

Tämä on Johannan äidiltä saatu raparperipiirakkaresepti, alkuperästä en tiedä sen enempää. Reseptissä käytetään kahvikuppimittaa, joka on 1,5 desiä.

Pohja:

Muna ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Vaahtoon sekoitetaan kermaviili (kermaviilin sijasta voi käyttää myös 1 kkp kermaa). Vehnäjauhoihin ja kaurahiutaleisiin lisätään vaniljasokeri ja leivinjauhe, ja nämä kaikki lisätään muna-sokerivaahtoon. Lopuksi lisätään rasva.

Vehnäjauhoilla ja kaurahiutaleilla tulee hyvä piirakka, joka pysyy koossa vähän heikosti. Jos haluaa kiinteämmän piirakan, kaurahiutaleiden sijasta voi laittaa toisen kupillisen vehnäjauhoja.

Taikina kaadetaan vuokaan, päälle ladotaan 0,5 litraa (noin 250 grammaa) raparperia ja suunnilleen desi sokeria. Paistetaan uunissa 180-200 asteessa noin 30 minuuttia. Piirakka syödään jäätelön kanssa, ettei luut haihdu.

17.06.2006 klo 07:20 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Juustosarvet

Vaihteeksi suolaista syötävää. Hellapoliisin juustosarvet ovat todella hyviä ja suurimmaksi osaksi erittäin vaivattomia valmistaa. Homma käy näin:

Taikina (16 sarvea):

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, samaan syssyyn tulevat myös juustoraaste ja pehmeä margariini. Viimeisenä lisätään kermaviili, jonka jälkeen taikinaan sekoitetaan vain sen verran, että ainekset tasoittuvat.

Taikina jaetaan kahteen osaan. Kumpikin osa kaulitaan runsaasti jauhoja käyttäen (taikina on nimittäin tahmeaa) halkaisijaltaan noin 30 sentin suuruiseksi ympyräksi ja leikataan kahdeksaan sektoriin. Täytteet levitetään sektorien leveään päähän, jonka jälkeen sarvet kääritään rullalle leveästä päästä aloittaen.

Sarvet voidellaan munalla, pinnalle voi ripotella juustoraastetta ja siemeniä. Sarvia paistetaan uunissa 225 asteessa noin 12-15 minuuttia.

Täytteeksi olemme kokeilleet kahta erilaista. Ensimmäiseen tuli yrttituorejuustoa ja pippurinautaleikkelettä, toiseen mustapippuri-tilli-tuorejuustoa ja metvurstia. Molemmista tuli kerrassaan erinomaisia.

2.06.2006 klo 14:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sitruunamarenkikakku

Johanna kaipasi sitruunamarenkikakkua, joten pitihän neitoa hädässä auttaa. Resepti löytyi Apu-lehden verkkosivuilta, ja tulos oli kieltämättä varsin maittava. Ensimmäiseksi yritykseksi kakku onnistui mainiosti ja maistui ihan siltä miltä pitikin. Parannettavaa jäi: seuraavalla kerralla tehdään tämän sokerikakkupohjan sijasta murotaikinapohja.

Kakku on aika työläs, vaiheita on monia. Lisäksi kakkuun kuluu niin paljon munia, että tämä sopisi mainiosti kananmunapakettiin munanmyyntiä vauhdittamaan.

Pohja:

Munat ja sokeri vaahdotetaan. Lisää jauhot ja rasva. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun isohkoon piirakkavuokaan ja paista 175 asteessa noin 15-20 minuuttia. Meillä vuoka osoittautui käytännössä himpun pieneksi kun kiisseli valui reunojen yli, eli aika iso vuoka saa olla.

Sitruunakiisseli:

Pese sitruunat huolella, raasta kuoret ja purista mehu. Pane kaikki ainekset kattilaan ja anna kiisselin kiehua kymmenen minuuttia sekoittaen koko ajan. Tuloksena pitäisi olla jonkin verran alkutilannetta sakeampi soppa. Kaada kiisseli kulhoon jäähtymään. Kiisselin pinnalle aseteltu muovikelmu estää kuoren syntymisen.

Marenki:

Vatkaa valkuaisia ja sokeria vesihauteessa, jotta sokeri sulaa joukkoon ja jatka sitten normaaliin tapaan. Toinen tapa on ilmeisesti käyttää tomusokeria ja lisätä sokeria vähitellen. Kovaa vatkausta homma joka tapauksessa vaatii, tuloksena syntyvän marengin pitäisi pysyä kulhossa, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Laita marenki kylmään odottamaan.

Kun kiisseli ja piirakka ovat suurinpiirtein jäähtyneet, kaada kiisseli piirakkapohjan päälle. Marenkivaahto lusikoidaan tai pursotetaan päälle, jonka jälkeen piirakka käytetään 250-asteisessa uunissa kolmen minuutin ajan saamassa väriä. Jäähdytä ja anna tekeytyä kylmässä puoli tuntia.

Hyvää tuli, mutta tosiaan Johanna tykkää enemmän murotaikinasta kuin kakkupohjasta tämän piirakan yhteydessä, joten sellaista sitten ensi kerralla. Kiisseli on kuitenkin hyvää ja juuri oikean makuista.

Myöhemmin muokattua: Koska haen täältä aina oikeaa reseptiä turhaan, on aika kirjoittaa paremman pohjan resepti tähänkin.

Voi ja jauhot nypitään, sitten lisätään vesi. Laitetaan matalareunaiseen piirakkavuokaan. Kannattaa tehdä kunnon reunat, muuten kiisseli ei pysy aisoissa. Pohja pistellään haarukalla ja paistetaan uunissa 200 asteessa noin 9-10 minuuttia.

24.05.2006 klo 10:03 | Kommentit 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

Daim-limettikakku

Liekö Daim-limettikakku keksitty, kun joku huomasi miten vinkeästi Daim ja lime sointuvat yhteen? En tiedä, mutta kakku on kyllä maukas, maut pelaavat yhteen mainiosti. Tulos on miellyttävä, ei mitenkään liian makea vaan enemmän sellainen kesäisen raikas. Tosi herkullinen, siis. Resepti on nyysitty Me Naiset -lehden jostain suhtkoht tuoreesta numerosta.

Pohja:

Suklaakekseinä käytin itse Sparin Brownies-keksejä, ne kun olivat suhtkoht edullisia ja näyttivät kaikista suklaisimmilta. Siis niin, että keksit ovat itsessään suklaisia, eikä pelkästään vaaleita keksejä suklaahipuilla. Sokeri tuntui suklaakeksien ohella liialliselta, joten jätin sen pois. Ei huomaa lainkaan.

Joka tapauksessa keksit siis murskataan, sekoitetaan rasvan kanssa ja taputellaan irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Sitten vain vuoka pakkaseen siksi aikaa kun täyte valmistuu.

Täyte:

Vatkaa kerma vaahdoksi. Kuohukerman sijasta voi keventää kevytvispillä, tulee ihan hyvää niinkin. Vatkaa eri kulhossa (tämä on näitä kakkuja, joka vaatii kulhoja) keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita muut ainekset keltuaisvaahtoon ja yhdistä lopuksi kermavaahto tähän tahnaan. Lopputulos, kepeän ja kuohkean näköinen vaahto, kaadetaan vuokaan pohjan päälle ja pakastetaan muutamaksi tunniksi. Tuloksena on herkullinen pakastekakku.

Limetiksi riittää aika pieni, puoli desiä mehua tulee aika pienestä hedelmästä, samoin kuoriraastetta ei tarvitse paljoa. Daimien murskaamiseen en tiedä parasta ratkaisua; monitoimikone veti keksit erittäin näppärästi murskaksi, mutta luulen, että se tekee Daimista liian pientä silppua. Itse hakkasin Daimit kulhossa muusinuijalla. Tuli vähän isompiakin sattumia sekaan, mikä on tietysti kakunsyöjälle hauskaa.

Tämä on tosiaan vähemmän makea kakku kuin odottaisi, ranskankerman ja limetin maku tasapainottaa suklaisuutta. Tulos on mukava, raikas ja aika erikoisen makuinen. Kannattaa kokeilla!

19.05.2006 klo 23:00 | Kommentit 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tosi hyvä juustokakku

Tämä on nyt gradua ja ruokaa koko blogi, mutta olkoot.Hellapoliisin linkeistä löytyi Ruokaohjeita ja herkkuja a la Marie, joka on Hellapoliisin kaltainen valokuvia ja reseptejä tarjoileva ruokablogi. Melkoisen taitava tämäkin bloggaaja, vilkaiskaapa vaikka tosi nättiä kakkua.

Teimme kuitenkin juustokakkua. Marie sanoo, että kakku on maailman paras juustokakku, ja asia voi kyllä hyvin ollakin näin.

Tässä ohje 24 sentin irtopohjavuokaa varten:

Ainekset noin 24 cm irtopohjavuokaan:

Keksipohja:

Täyte:

Kuorrutus:

Murskaa keksit ja sekoita rasvan kanssa massaksi. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja keksimuruseos siihen päälle. Kannattaa laittaa kylmään siksi aikaa kun tekee muita, niin pohja vähän jähmettyy.

Sokerit (sokeria voi laittaa vähän vähemmänkin) ja sitruunamehu sekoitetaan tuorejuustoon tasaiseksi massaksi. Kermavaahto vatkataan löysähköksi vaahdoksi. Kiehuvaan veteen liotettu liivate kaadetaan ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon koko ajan sekoittaen, minkä jälkeen kermavaahto käännellään varovasti mukaan. Vähän kun sekoittaa, tuloksena tulee tasaista massaa höttöisen kermavaahdon sijasta.

Täyte levitetään ripeästi vuokaan keksipohjan päälle. Tasoita pinta nätiksi, niin kuorrute asettuu aloilleen mukavammin. Hyydytä jääkaapissa muutama tunti vähintään.

Kuorrute tehdään liuottamalla liivate kahteen ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä. Kun liivate on sulanut, mangosose lisätään mukaan ja sekoitetaan tasaiseksi. Kuorrutus kaadetaan kakun päälle, levitetään tasaiseksi ja hyydytetään kylmässä noin puolen tunnin ajan. Yksi 135 g Semper-mangosose osoittautui liian pieneksi annokseksi, seuraavalla kerralla laitan kaksi, ellen sitten löydä sopivaa vähän isomman kokoista purkkia joltain muulta valmistajalta.

Kun kakku on hyytynyt, varovainen pyöräytys veitsellä reunoja pitkin irrottaa kakun vuoasta, jonka jälkeen renkaan voi poistaa. Kas, kakku on valmis! Koristelussa voi käyttää luovuutta, tai tarjota sellaisenaan.

12.05.2006 klo 10:23 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Marianne-moussekakku

Hellapoliisin (blogi, jonka erinomaisuutta ei voi liikaa hehkuttaa) Marianne-moussekakku on mainio. Ei nyt ihan ehkä suosikki, koska suklaamousse oli himpun verran ytäkkää maultaan, se mintturouhe maistuu vähän liikaakin, mutta kyllä tätä syö ennemmin kuin selkäänsä ottaa. Saapa nähdä tehdäänkö toiste, veikkaan että ei ihan heti ainakaan, koska Nina Lincolnin kakku vie voiton suklaarintamalla.

Ohje kuitenkin tähän talteen vastaisen varalta. Keksipohjan (digestivejä, rasvaa) päälle tehdään mousse, joka hyydytetään liivatteella:

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, samoin Flora vispi. Sulata suklaa, sekoita vaahdot ja suklaa keskenään. Hyydytä liivatteella ohjeen mukaan. Jäähdytä jääkaapissa muutama tunti vähintään.

Kuten todettua, hyvä, suklainen ja makea, mutta se minttu tekee tästä ehkä vähän liian voimakkaan makuisen. Aika kevyt tuo vaahto kuitenkin on, se on ihan kiva juttu se.

9.05.2006 klo 14:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Hyydytetty mansikkajugurttikakku

Tein alkuviikosta oivallista kakkua. Se oli melkoinen kokeilu, uutta oli moni asia kakunteossa, mutta lopputulos onnistui hienosti. Täytyy siis kirjata resepti talteen. Alunperin tämä on Hellapoliisilta, jonka blogi on muutenkin suositeltavaa luettavaa, kiitos herkullisen näköisten kuvien. Tämä on siis hyydytetty mansikka-jugurttikakku, jonka Hellapoliisi kuorrutti vielä vaahtokarkkifondantilla.

Pohja:

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi, joukkoon sekoitetaan kuivat aineet. Taikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistetaan 225-asteisessa uunissa noin seitsemän minuuttia. Paistettu taikina kumotaan sokeroidulle leivinpaperiarkille (ei ole pakko sokeroida).

Taikina sijoitetaan kulhoon. Itse käytin halkaisijaltaan 20-senttistä ja noin kuusi senttiä syvää Arabian Uunikokki-vuokaa. Kulho vuorataan muutamalla runsaan kokoisella kelmunpalalla; kelmulla on tarkoitus peittää kakun päällinen, joten palat saavat tulla reilusti ulos kulhosta.

Pohja nostetaan kulhoon ja painellaan reunoja vasten. Reunan yli menevät palat leikataan pois ja laitetaan syrjään. Pohja kostutetaan mehulla tai Spritellä (tai Jaffalla).

Täyte:

Flora Vanilla vatkataan vaahdoksi, lisätään sokeri, vaniljasokeri ja mansikkasose. Makua voi tsekata, joskin sanoisin, ettei liikaa kannata luottaa: ainakin minulla täyte oli tässä vaiheessa jonnin verran makeampaa kuin kakun sisällä.

Liivatteet lisätään täytteen sekaan (tapa riippuu siitä, käyttääkö lehtiä vai jauhetta, konsultoi pakkausta). Täyte kaadetaan kulhoon kostutetun pohjan päälle (itselläni jäi kupillinen yli, eli isompi kulho voisi olla hyvä; tästä tuli kyllä hyvä bonusjälkkäri, toisaalta). Pinnalle levitetään yli jääneet taikinapalat, jotka kostutetaan.

Kelmun reunat käännetään kakun päälle suojaksi, ja koko komeus heitetään jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi hyytymään. Valmis kakku kumotaan, vapautetaan kulhosta ja kuorrutetaan. Suosittelen mansikkakermaa, siitä tulee nätti sävyyn sopiva pinkki kuorrute.

Prosessi on vaiheikas, mutta helppo. Tuloksena on vähän erikoisempi kaakku, joka on ihan hyvää vaihtelua vaikkapa tavalliselle täytekakulle. Kannattaa kokeilla!

3.05.2006 klo 12:51 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Banaanimuffinsit

Sattuipas eräältä foorumilta mainio muffinssiresepti. En tiedä kenen tämä on, mutta lopputulos on erittäin hyvä. Ohjeella valmistaa noin 24 muffinssia, eli kaksi 12 muffinssin pellillistä. Aika täysiä vuokia sai kyllä laittaa, eli sikäli ohje on vähän reilu. Suosittelen muffinssipellin käyttöä, lopputulos on merkittävästi nätimpi.

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen taikinaan reippaasti vatkaten. Murskaa banaanit haarukalla ja sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ainekset taikinaan, sekoita tasaiseksi ja annostele taikina muffinssivuokiin. Muffinssit kypsyvät 180 asteessa noin 20 minuuttia. Helppoa kuin mikä.

Mausteet (inkivääri, neilikka) voi jättää pois. Meillä ei moisia ole, eikä nähty tarpeelliseksi hankkia. Emme jääneet kaipaamaan mitään. Muffinssit ovat erinomaisia myös pakastettuina ja sulatettuina.

1.05.2006 klo 11:38 | Kommentoi | TrackBack (0)

Simaa ja munkkeja

Teimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa simaa. Tuli hyvää, vaikka aiempaa kokemusta simanteosta ei olekaan. Helppoahan tuo on, ihmetyttää nyt miksi ei aikaisemmin ole tehnyt kun kuitenkin simasta koko lailla tykkää.

Tällä tapaa tehtiin neljä litraa:

Sitruunat hangataan astianpesuaineen avulla puhtaiksi hanan alla. Huolellinen huuhdonta on hyvä idea. Yhden sitruunan mehu puristetaan talteen. Puolitoista sitruunaa kuoritaan, ja kuoret pistetään pikkusiivuina ämpäriin. Toisesta sitruunasta otetaan myös hedelmäliha talteen samaiseen ämpäriin. Kannattaa siis pistää toinen puoliksi, puristaa siitä mehut, kuoria toinen puolikas ja sitten toisesta sitruunasta koko kuori ja sitten hedelmälihat.

Kahdeksan litran reseptissä kuuluu käyttää samoin yhden sitruunan mehu, mutta kahden lihat.

Ämpäriin lisätään sokerit. Vettä keitetään noin puolitoista litraa, tai jotain sinne päin, ja tämä kaadetaan ämpäriin. Sekoitetaan, kunnes sokerit ovat sulaneet. Loput vedestä ja sitruunamehu lisätään soppaan. Hiivanmuru sekoitetaan pienen vesitilkkaan ja sekoitetaan veden joukkoon.

Seos saa seistä rauhassa huoneenlämmössä seuraavaan päivään, jolloin se pullotetaan. Pullojen pohjalle laitetaan teelusikka sokeria ja rusinoita maun mukaan. Huoneenlämmössä sima valmistuu noin kolmessa päivässä, viileässä viikossa. Rusinat nousevat pintaan merkiksi. Rusinat voivat myös nousta pintaan ja kun siman siirtää jääkaappiin, painua pohjalle. Sellaista sattuu. Valmis sima tulee joka tapauksessa säilyttää viileässä.

Alunperin resepti on Huvitutista napattu.

Jos munkkeja kaipaan siman seuraksi, kiitän Lauraa vinkistä: Fazerin pakastetut Nami-munkit ovat todella herkullisia rahkamunkkeja, joiden valmistamiseen riittää pelkkä sulatus. Lopputulos on erittäin hyvä ja sopii oivallisesti siman kanssa.

30.04.2006 klo 18:28 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sukraloosi ja raskaus

Raskaana oleville on olemassa muistisääntö keinomakeutusaineiden sopivuudesta: A:lla alkavat kelpaavat, S:llä alkavat eivät. Siis aspartaami ja asesulfaami K ovat ok, syklamaatti ja sakariini eivät. Nyt muistisääntöä kuitenkin torpedoi uusi makeutusaine, sukraloosi.

Sukraloosi on nimittäin muistisäännön vastaisesti sallittua raskaana oleville. Kohtuus kaikessa, luonnollisesti, mutta normaaleissa määrin käytettynä sukraloosin ei pitäisi aiheuttaa vaaraa äidille tai sikiölle.

Aihetta netistä penkovat saattavat löytää tiensä Joseph Mercolan sivuille, joilla argumentoidaan sukraloosia (joka tunnetaan myös markkinanimellä Splenda) vastaan. Sivun mukaan se aiheuttaa mm. raskauden keskeytymistä, raskauden pitenemistä ja sikiön kasvun hidastumista.

Tässä tapauksessa lähdekritiikki auttaa. Artikkelin lopussa on linkkejä muihin aihetta liippaaviin, esimerkiksi aspartaamijuttuun, jossa aspartaamista maalaillaan todella hurjaa kuvaa, vihjailemalla muun muassa yhteyksiin aspartaamin ja multippeliskleroosin välillä.

Aspartaami on todistettavasti vaarallista PKU-sairaudesta kärsiville ja muillekin varmasti kaikkea muuta kuin terveellistä suurin annoksina, mutta kuten esimerkiksi Snopes lähteineen todistaa, yleisesti ottaen aspartaami on turvallista käyttää. Aspartaamia vastaan on kampanjoitu aika hatarin perustein vuosikausia. Mercolaa ja keinomakeutuskohua käsittelee esimerkiksi Junkscience.com.

Splendaa vastaan sotii myös Truth About Splenda - vaan sepä onkin sokerijuurikkaan ja sokeriruo'on viljelijöiden sponsoroima sivusto. Kuinkakohan puolueettomasta totuudesta on kyse? Informaatiosodankäyntiähän tämä. Itse luotan kuitenkin erinäisiin lääkintäviranomaisiin, jotka tutkimustiedon valossa ovat hyväksyneet keinomakeutusaineet turvallisiksi käyttää.

19.04.2006 klo 16:34 | Kommentit 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Suklaajuustokakku

Teimme suklaajuustokakkua. Eilisen aherruksen lopputulosta pääsi syömään tänään, kakkua kun piti jäädyttää pakastimessa aikansa. Pikainen nettihaku paljasti, että samaa kakkua myydään Helsingissä ravintola Kosmoksessa hulppeaan kahdeksan euron hintaan. Eikä varmaan ole tuolla hinnalla koko kakku! Tässä siis resepti, jolla tätä samaa kakkua saa huomattavasti halvemmalla, ehkä sillä kahdeksalla eurolla koko kakku.

Vaivaa on jonkin verran ja kippojen tiskaamista, mutta toisaalta kakku pysyy kätevästi pakkasessa hyvänä tarjoilua odottamassa. Resepti on Johannan kaverilta, jostain lehdestä napattu. Kätevästi leikkeestä puuttuu kaikki tiedot lehden nimestä tai numerosta, mutta siitä viis.

Nina Lincolnin suklaajuustokakku (äläkä kysy, kuka Nina Lincoln on)

Pohja:

Täyte:

Ohjeet:

  1. Murskaa keksit monitoimikoneessa tai kaulimella muovipussissa. Jälkimmäiseen ratkaisuun turvautuessasi huomioi, että pussi voi mennä rikki. Sekoita joukkoon voi tahi rasva.
  2. Leikkaa irtoreunaisen kakkuvuoan pohjalle leivinpaperia helpottamaan kakun siirtämistä vuoasta tarjoiluvadille. Painele keksivoiseos vuoan pohjalle. Reunoja voi tehdä, jos haluaa, mutta pakko ei ole. Laita vuoka jäähtymään jääkaappiin tai pakastimeen.
  3. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Suklaan määrää voi vaihdella mieltymysten mukaan. 200 gramman levystä tuli ihan hyvä kakku.
  4. Sekoita juusto ja desi sokeria isossa kulhossa, lisää vaniljasokeri ja sekoita joukkoon keltuaiset yksitellen hyvin vatkaten. Lisää hienonnetut pähkinät, ellet sitten jätä niitä pois. Me jätimme.
  5. Vatkaa valkuaiset lopun sokerin kanssa lujaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma vaahdoksi eri kulhossa. Puolikkaasta desistä ei kannata murehtia, tavallinen kahden desin purkki riittää mainiosti. Kevyempää kermaa ei myöskään huomaa lopputuloksesta.
  6. Lisää juustomassaan sulanut suklaa, sitten valkuaisvaahto ja kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto. Kaada vuokaan keksipohjan päälle ja pakasta.
  7. Ota pakastimesta noin vartti ennen tarjoilua ja irrota kakku vuoan reunoilta kuumalla vedelle kastellulla lastalla. Poista reunus ja livauta kakku tarjoiluastiaan.
  8. Hienostelijat koristelevat kakun mintunoksalla, suklaalastuilla tai muilla mielikuvituksellisilla keinoilla. Muut syövät sellaisenaan, hyvää se joka tapauksessa on.

11.04.2006 klo 17:26 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Paras brownie

Löysimme erinomaisen brownie-reseptin. Tähän asti Amarillo on tarjoillut parhaat browniet, mutta tästä lähtien on hyvin vähän syitä käydä Amarillossa: vähintään yhtä hyvät browniet valmistuvat nyt itse.

Tarkka resepti löytyy Trish Deseinen kirjasto Haluan suklaata!, joka on niin suositeltavaa luettavaa suklaan ystäville, että en kopioi reseptiä tähän. Kirjakauppaan, mars, kirja on hintansa väärti jo tämän reseptin ansiosta. Avainsanoja ovat joka tapauksessa runsas suklaan, rasvan ja sokerin käyttö.

Tämän aika yksinkertaisen reseptin löytäminen vie myös pohjan Kungsörnenin brownie-jauheen käyttämiseltä. Hyvähän sekin on, mutta ei näin herkku...

9.09.2005 klo 21:05 | Kommentoi | TrackBack (0)

Viiniä ja lihaa

Nautimme eilen herkullisesta ateriasta: possun ulkofilettä, aurajuustoperunoita, bearnaisekastiketta ja oivallista mozzarellasalaattia. Mozzarellasalaattikin sai kerrassaan erinomaisen basilikan säväyksen basilikalla maustetusta oliiviöljystä.

Hyvä ruoka tarvitsee seurakseen hyvän viinin. Alkosta löytyi kalifornialainen Talus Pinot Noir vuodelta 2002. Viini on hieman kehittynyt, keskitäyteläinen, notkea, kirsikkainen, vaniljainen, kevyen tamminen ja hienostunut.

Lunttasin siis Alkon hinnastosta. Ihan hyvältä kuulostaa kuvaus, ainakin viini oli miellyttävän pehmeää. Punaviiniksi siis kerrassaan hyvää, ja ehdottomasti parempaa kuin Pfaffenheimin Gewürztraminer.

19.06.2005 klo 10:05 | Kommentoi | TrackBack (0)

Risteilyviini #1

Ensimmäiseksi risteilyltä tuomistani viineistä avattiin Pfaffenheim Gewürztraminer 2002. Valitsin tämän noin kahdeksan euron valkoviinin sen elsassilaisuuden vuoksi - elsassilaisista valkoviineistä on hyviä kokemuksia, esimerkiksi viimeksi nautittu Dopff Riesling Grand Cru Schoenenbourg oli erinomaista (joskin kieltämättä melkoisesti kalliimpaa kuin kahdeksan euroa).

Tämäpä olikin sitten eri juttu, mutta eipä se Riesling ollutkaan. Gewürztraminer on vallan eri rypäle, eikä ensinkään niin hyvää. Kuiva ja pistävän mausteinen viini ei sointunut meidän puolikuivia ja hedelmäisiä valkoviinejä arvostavaan makuumme.

14.06.2005 klo 07:15 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ruokaa ja viintä

Eilen herkuttelimme Johanna keksimällä pastavuoalla. Ruokaan tulee nauhapastaa, broilerin suikaleita, tuoreita herkkusieniä, ananasta, tomaattipyrettä, sipulia, valkosipulia, runsaasti kermaa ja valkosipuliyrttifraichea. Koko komeus kasataan vuokaan, kuorrutetaan juustolla ja pistetään uuniin puoleksi tunniksi. Lopputulos on käsittämättömän hyvää.

Ruoan seuraksi nautimme viiniä. Äidin lahjoittama Dopff Riesling Grand Cru Schoenenbourg oli kerrassaan erinomaista, suosittelen sitä ehdottomasti hyvää valkoviiniä hakevalle.

1.05.2005 klo 16:23 | Kommentit 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kreetalaista tunnelmaa

Kävimme lauantaina rankan työvuoron päätteeksi syömässä (matkalla tosin piti poiketa Stockmannilla, ostoksista lisää Pelimerkinnöissä). Alkuperäinen kohde oli Amarillo, mutta se jäi väliin - eivät nimittäin ota viikonloppuisin pöytävarauksia, ja pienehkö ravintola oli tupaten täynnä, kun saavuimme paikalle neljän aikoihin. Odottaakin olisi voinut, mutta kun ravintolaan pääsee ainakin kolmesta ovesta eikä mitään yleistä jonotuspistettä ollut, poistuimme saman tien.

Suuntasimme Koskikeskukseen ja olimme jo menossa Manhattaniin, kun keksimme mennä Knossokseen. Pitkään on ollut tarkoitus käydä, ja nyt vihdoin sattui tilaisuus kohdalle. Tilaakin oli mukavasti.

Ravintola oli viihtyisä ja ruokakin - marinoidulla sipulilla ja fetalla täytetty porsaanfilee lämpimien kasvisten ja yrttiperunoiden kera - oli oikein maukasta. Jälkiruoaksi syömämme kreetalainen suklaakakku oli niinikään jumalaista.

Täysin varauksetta Knossosta ei voi kuitenkaan suositella. Ruokalista on alkupaloja lukuunottamatta valikoimaltaan varsin rajallinen (jos ei pidä lampaanlihasta, liharuokien tarjonta on hyvin vähäistä, pääruokia yleensäkin oli vähänlaisesti) ja aika kallis. Annos oli hyvän kokoinen, joskin olisin toivonnut vähemmän perunaa ja enemmän muuta.

Jos kallis hinta ei karkota, Knossos on viihtyisä ruokapaikka.

21.03.2005 klo 16:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ruokaa ja juomaa

Eilisen herkkuna syötiin lasagnea, jonka valmistaminen alkaa jo käydä rutiinilla. Tulos oli totuttuun tapaan herkullista. Ruokajuomana juotiin pahatapaisesti valkoviiniä, portugalilaista vihreää. Gazela oli hyvää siinä missä Gatãokin. Hyvin samanlaisista viineistä on kyse. Pitäisi varmaan vielä testata Casal Garcia, Alkon kolmas Verde-viini.

Myöhemmin iltaa siivitti Provokaation Minnan suosittelema Cidre Pays d'Auge, joka on kieltämättä poikkeuksellisen maukasta juotavaa. Se on minun makuuni ehkä hieman liian ranskalainen, mutta maun pehmeys ja vahva omenaisuus toimii silti. Kannattaa kokeilla, varsinkin jos siiderikokemukset rajoittuvat peruslitkuihin.

27.02.2005 klo 17:19 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Täytetyt paprikat

Lauantai-iltana herkuteltiin kasvisruoalla. Salaatin seuraksi laitettiin täytettyjä paprikoita. Johanna löysi reseptin töissä selaamastaan Kotiliedestä, jos oikein muistan. Oli miten oli, ruoka oli hyvää, joten pistetään resepti talteen:

2 paprikaa
öljyä
1 iso sipuli
100 g herkkusieniä
puolikas hapan omena
puolikas suolakurkku
1 dl ranskankermaa
1 tl soijakastiketta
curryä
cayennepippuria
1 dl sinihomejuustoa
1 dl juustoraastetta

Halkaise ja koverra paprikat. Isot paprikat ovat parhaita, ja kaikista parhaimpia ovat sellaiset, joiden puolikkaat pysyvät hyvin pystyssä kaatumatta. Meillä oli yksi isompi ja kaksi pienempää, täytettä oli juuri sopiva määrä.

Silppua sipuli ja sienet (resepti edellyttäisi kai tuoreita, mutta tölkkisienetkin toimivat). Kuutioi omena ja suolakurkku.

Kuullota sipuli öljyssä. Lisää sienet, omena ja suolakurkku. Anna kypsyä hiljalleen.

Lisää ranskankerma ja loraus soijaa. Mausta reippaasti curryllä ja varovaisemmin cayennepippurilla (jätimme väliin, kun emme tulisuutta kaipaa). Anna hautua hetken aikaa.

Lusikoi täyte paprikoihin. Laita juustoa päälle ja paista uunissa 200 asteessa noin 20-30 min.

Ruokajuomana loisti irlantilainen Magners-siideri, suosittelen.

14.02.2005 klo 13:22 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Dim sum

Laitoin sunnuntaina jännittävää syötävää. Jollain hyvällä täytteellä varustetut taikinanyytit ovat perushyvää ruokaa - esimerkiksi raviolit ja tortellinit, joita meilläkin syödään aina toisinaan. Tässä oli sitten itämainen versio.

Dim sum tarkoittaa sydämen kosketusta ja on kai aika yleinen nimi erilaisille pikkunaposteltaville (esimerkiksi kevätkääryleet taitavat mennä dim sum -kategoriaan mainiosti), mutta tässä on kyse nimenomaan täytetyistä taikinanyyteistä. Näitä näin jossain Hong Kong -leffassa syötävän, joten kun resepti tuli Parhaassa keittokirjassa vastaan, piti kokeilla, nyt vasta sattui sopiva aika.

Taikina:

1 ½ rkl / 15 g kuivahiivaa
2 ½ tl sokeria
3 rkl haaleaa vettä
8 1/4 dl vehnäjauhoja
3 dl haaleaa maitoa

Sekoita hiiva ja sokeri haaleaan veteen (tarkoittaa siis noin 42-asteista, jotta kuivahiiva herää), kunnes hiiva on liuennut. Anna seoksen kohota kaksinkertaiseksi (minä en huomannut nesteessä kummempaa kohoamista, mutta eipä tuo haitannut). Mittaa jauhot kulhoon, lisää hiiva ja maito vähän kerrallaan. Sekoita tasaiseksi. Alusta taikinaa 10 minuuttia. Anna kohota kaksinkertaiseksi, eli noin 1,5 tuntia.

Vaivaa taikinaa 5 minuuttia. Kieritä pötkyläksi ja jaa 24 osaan. Kauli palat noin 10 sentin kokoisiksi lätkiksi, ripotteli pieni kauhallinen täytettä ja nipistä tiiviiksi pussukaksi. Anna levätä 30 minuuttia ennen keittämistä. Keitä nyyttejä höyryssä voimakkaasti kiehuvan veden päälle 15 minuuttia.

Keittokirjassa oli täytteellekin resepti, mutta en noudattanut sitä, kun en löytänyt kiinalaista soijaa. Laitoin nyytteihin sen sijaan possun kinkkusuikaleita, joita maustoin curryllä. Hyvää oli. Täytteessä on olennaista kypsennys etukäteen, koska höyrykeittäminen tuskin riittää täytteen kypsentämiseen.

Taikina oli hankalan tahmeaa, nyytit tarttuivat mihin tahansa. Lepuutusvaiheessa ne turposivat hieman ja tarttuivat toisiinsa ja lautaseen, kattilassa ne tarttuivat ritilään ja toisiinsa (nyytit pitääkin pitää mahdollisimman hyvin erossa toisistaan keitettäessä) ja niin edelleen. En tiedä, oliko taikinassani syy tarttumiseen, vai onko ilmiö yleinen.

Hyvää oli, kuitenkin. Teemme toistekin, jollain eri täytteellä. Sen verran kuivia nyytit olivat, että kehittelemme vielä jonkun kastikkeen niiden seuraksi.

7.02.2005 klo 14:17 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Vaihtelua lihalle

Laura kirjoitti suikaleista. Vaikka lihansyönnistä en ole heti luopumassa, lihoissa on eroa. Ne halvimmat suikaleet eivät kieltämättä ole esteettisintä tai sulokkaimmalta tuoksuvaa herkkua.

Siitäpä sitten uusi ruokalaji. Uncle Ben'sin hapanimeläkastike possunsuikaleiden kanssa on ollut perusruokaa, mutta keksin sattumalta iltana eräänä, ettei niitä possunsuikaleita oikeastaan tarvitse. Korvasimme ne puolikkaalla pussilla Finduksen thai-kasviksia. Tulos oli hyvä ja oikeastaan jopa lihaversiota parempi.

Kuin todistaaksemme, ettemme sittenkään ole kunnon kasvissyöjiä, kävimme heti pohtimaan paranisiko ruoka broileria lisäämällä. Mutta ei niitä sitkeitä ja vähän ällöjä possusuikaleita...

7.01.2005 klo 10:14 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Jouluherkut

Puhutaanpa ruoasta. Joulun viralliseen ruokalistaan on Johannan vanhempien tarjoamien perusherkkujen lisäksi kuulunut jo kahtena vuonna oma kalkkunapaisti. Tänä vuonna sitä täydennettiin herkullisella kastikkeella. Johannan taikomassa soosissa oli paistinlientä, kermaa ja Musta Pekka -juusto. Ei kai tuollaisilla aineksilla voi mennä vikaan. Kalkkuna olisikin ollut ehkä vähän kuivaa ilman kastiketta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ensi vuonna kalkkuna saattaa tehdä tilaa possulle, mutta saa ny nähdä.

Herkkupuolelta on pakko mainita Johannan kummeilta saatu hedelmäkakku. Erinomaista, eikä tarvinnut itse väsätä omaa versiota. Sen sijaan teimme piimäkakkua. Se ei aivan onnistunut - maku kyllä toimii, mutta koostumus oli hieman liian tiivis. Lisää kohotusaineita, siis. Täytyy koettaa uudestaan jossain vaiheessa ja raportoida sitten reseptin kera. Kakku on itsessään kuitenkin hyvä.

Kakkujen seuraksi korkkasin vihdoin Madeiralta tuodun madeirapullon. Jollakin on leikannut suunnitteluvaiheessa, sillä pullossa on näppärästi avattava ja suljettava korkki. Se on tarpeen, sillä madeiraa juodaan vähän kerrassaan - viinihän säilyy avattunakin jonkun vuoden. Saa nähdä maistellaanko ensi jouluna samasta pullosta vai onko täytynyt ostaa uusi. Madeiralta tuodut Bolo de mel -kakut saavat vielä odottaa parempaa hetkeä - toisen voisi ehkä avata uudeksivuodeksi...

29.12.2004 klo 12:20 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kananrintaa ja crème brûléeta

Lauantain illalliseksi rakentelin annokset Parhaan keittokirjan reseptin mukaan. Kalkkuna tosin vaihtui kanaan, mutta se on pientä. Kanan rintafileet leivitin ja paistoin pannulla. Kana asetettiin paprikapedille, joka tehtiin kuullottamalla pannussa sipulia. Sipulin sekaan laitetaan valkosipulia ja suikaloitu paprika. Tilkka vettä sekaan ja annetaan hautua kannen alla viitisen minuuttia. Sen jälkeen sekaan heitetään desi tai pari tomaattimurskaa ja keitetään. Tulos on todella hyvä.

Viiniksi valitsin Madeiran hyvien kokemusten perusteella portugalilaisen Vinho Verden, Gatãon. Hyvää oli.

Jälkiruoaksi yritin tehdä crème brûléeta, mutta se epäonnistui useammallakin tavalla. Täytyy yrittää joskus toiste uudestaan. Melkoisen vaivalloista laitettavaa se joka tapauksessa on, joten ihan heti tuskin viitsin.

25.10.2004 klo 15:35 | Kommentoi | TrackBack (0)

Banaanikakkua ja lasagnea

Viikonloppuna herkuteltiin lasagnella ja banaanikakulla. Lasagnen seurana nautimme viiniä. Moselland Ars Vitis, Riesling vuosikertaa 2003 oli miellyttävän pehmeä ja hedelmäinen, mutta ehkä hieman hintava (noin kymmenen euroa). Lasagne oli hyvää, ja niin on banaanikakkukin (Paras keittokirja -sarjan vastailmestyneestä viidennestä osasta, muuten). Pistetään siis ohje jakoon:

4 kypsää banaania
100 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 dl maitoa
korppujauhoja

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat vaahtoon yksi kerrallaan. Soseuta banaanit ja sekoita ne vaahtoon. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja suola. Kääntele ne ja maito taikinaan.

Tuloksena on kevyesti juokseva taikina, joka kipataan noin parilitraiseen voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Kakkua paistetaan 175 asteessa 40-45 minuuttia, omalla kohdallani kakku kyllä tarvitsi hieman enemmän aikaa. Kokeilemallahan se selviää.

12.10.2004 klo 11:39 | Kommentoi | TrackBack (0)

Bella Roma

Tänään meidän oli tarkoitus käydä Bella Romassa syömässä. Ennakkoperehtyminen alkoi nettisivuista, kuten yleensä. Mielenkiintoista kyllä, hakulause ravintola bella roma tampere tuottaa ensimmäisenä osumana Huvioppaan pizzeriasivun. Ravintolan omaa kotisivua ei löydy tulosjoukosta laisinkaan.

Sivut ovat sisällöltään melko ok, ruokalista löytyy ihan hyvin. Yllätyimme kuitenkin ravintolan ovella: ravintola on pari viikkoa suljettuna loman vuoksi. Tämä on tieto, jonka olisi toivonut löytyvän ravintolan kotisivuilta. Aika huonoa suunnittelua, sanon minä.

1.09.2004 klo 17:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Taivasta tölkissä

Mitä pitäisi purkissa olla, että nimi Heaven in a Jar olisi oikeutettu? English Provender Company tarjoaa vaihtoehtoja. Belgialaisen suklaakastikkeen - ainoa kokeilemani - kohdalla nimi tuntuu ihan osuvalta. Itsessään vähän mauttomat Marie-keksit ovat silkkaa herkkua suklaakastikkeella peitettyinä.

Johannalla on sitten toiset addiktiot. Samaisesta herkkukorista, mistä löytyi suklaakastiketta, löytyi myös Tuc-keksejä ja viinirypäleitä. Settiä piti täydentää vielä sinihomejuustolla, ennen kuin varsinaiset juhlat alkoivat, mutta sittenpä ilo olikin ylimmillään...

1.09.2004 klo 11:03 | Kommentoi | TrackBack (0)

Herkuttelua

Lauantaina nautimme kolmen ruokalajin juhla-ateriasta. Emme kuitenkaan suunnanneet ravintolaan, vaan paistoimme pihvimme itse. Kaupasta löytyi käteviä valmiita pihvejä, joiden paistaminen oli melkoisen yksinkertaista. Kastike ja alkuruokakeitto valmistuivat niin ikään vaivatta valmisaineksista. Tuloksena oli helppo ja herkullinen ateria.

Jälkiruokaan näimme eniten vaivaa. Jo edellisenä iltana tehty suklaakakku oli kuitenkin herkullista. Resepti on peräisin Paras keittokirja -sarjan kolmannesta osasta. Sarjaahan on ilmestynyt jo neljä osaa. Olen kerännyt kaikki, sillä samaan hintaan (eurolla) ei yksinkertaisesti saa näin mainioita keittokirjoja mistään. Suosittelen ehdottomasti kirjojen hankkimista, S-kaupoista saa.

Pistetään tähän kuitenkin suklaakakun resepti:

200 g tummaa suklaata
200 g voita
4 munaa
2 dl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Sulata suklaa ja voi ja sekoita ne yhteen. Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Jauhot sekoitetaan. Jäähtynyt suklaaseos sekoitetaan munavaahtoon, jonka jälkeen jauhot sotketaan sekaan. Varovasti, mutta kannattaa käännellä huolella, muuten kakusta löytyy jauhoisia kohtia. Taikina kaadetaan voideltuun irtopohjavuokaan ja paistetaan 225 asteessa vartin verran.

Kun kakku on jäähtynyt, sulatetaan 100 g tummaa suklaata ja sekoitetaan siihen 2 rkl huoneenlämpöistä voita. Näin saatu kuorrutus levitetään kakun pinnalle. Tuloksena on raskas, mutta herkullinen kakku.

22.08.2004 klo 17:33 | Kommentoi | TrackBack (0)

Persikka-aurajuustobroileri

Kanaruokaa! Johanna löysi eräältä keskustelufoorumilta mielenkiintoisen persikka-aurajuustobroilerireseptin. Prismasta löytyi siihen tarvittavia broilerin rintafileitä tuntuvassa alennuksessa (kuusi euroa, normaali hinta 10,90!), joten teimme sitä tänään. Tulos oli erinomainen, joten pistetäänpä resepti kiertoon:

Tarvikkeet:
- hunajamarinoituja broilerin rintafileitä (noin yksi per ruokailija)
- makeaa chilikastiketta
- mustapippuria
- basilikaa (käytimme kuivattua, tuorekin käynee hyvin)
- purkillinen persikkaa
- Aura-juustoa
- ruokakermaa

Rintafileistä pyyhitään enimmät marinadit pois ja ne ladotaan öljyttyyn uunivuokaan. Rintafileet sivellään makealla chilikastikkeella ja päälle ripotellaan mustapippuria ja basilikaa. Persikka pistetään paloiksi jos se ei jo ole, ja palat lisätään kanan seuraksi. Päälle ripotellaan Aura-juustoa (murupussi on helppo ratkaisu, kimpaleesta louhiminen halvempi) ja komeus kruunataan purkillisella ruokakermaa.

Sitten vain kanat uuniin 175 asteeseen 45 minuutiksi. Hyvää tulee.

5.06.2004 klo 20:26 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Porkkanakakku

Paras Keittokirja osoittautui hintansa arvoiseksi. Perjantaina teimme nimittäin kirjan ohjeella porkkanakakkua, josta tuli erinomaisen hyvää.

Kannattaa ostaa kirja, kun sitä vielä saa. S-Marketeista ja Prismoista löytynee. Koska olen reilu ihminen, tässä on porkkanakakun ohje:

Porkkanakakun kuvan Kakkupohja

- 4 munaa
- 350 g porkkanaraastetta
- 2,25 dl öljyä
- 4,25 dl jauhoja
- 4,5 dl sokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 tl ruokasoodaa
- 1 tl suolaa
- 1 tl kanelia

Vatkaa munat, öljy ja porkkanaraaste kuohkeaksi sotkuksi. Sekoita jauhot keskenään ja kääntele taikinan sekaan. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa 50 minuuttia.

Kun kakku on paistunut, kumoa ja anna jäähtyä.

Kuorrutus
- 100 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
- 45 g pehmeää voita
- 2 dl tomusokeria
- 1 tl vaniljasokeria

Vatkaa sekaisin ja levitä kakun päälle.

Kakkupohja on erinomainen, mutta kuorrutus oli ehkä vähän liiankin raskas. Käytimme voin sijasta Keijua, vaikuttaisiko se sitten. Seuraavalla kerralla on joka tapauksessa tarkoitus jättää kokeilun vuoksi voi vähemmälle.

30.05.2004 klo 15:37 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Paras keittokirja

Nappasin S-marketista ruokaostosten mukaan keittokirjan. Vaatimattomaksi Parhaaksi keittokirjaksi nimetty kirjanen kun maksoi vain euron. Sivuja on kuitenkin 190 ja reseptejä kymmeniä. Valikoima on laaja ja varsinkin jälkiruokaosastolla on muutama varsin mainio ja kokeilemisen arvoinen ruokalaji.

Sarjaa ilmestyy jatkossa kuukausittain ja jos muut osat ovat yhtä halpoja (epäilen), ostanen nekin kartuttamaan keittokirjakokoelmaani. Halpa hinta ei näy suoranaisesti kirjan laadussa, mitä nyt paperi on vähän halvan oloista. Jokaisesta ruoasta on kuitenkin värikuva ja kirja on muutenkin varsin näyttävä. Siksipä epäilenkin, että euron hinta on joku ovela koukutustarjous ja jatkossa opukset maksavat enemmän. Toivottavasti eivät paljoa enempää, sillä sarja vaikuttaa kerrassaan lupaavalta.

Porkkanakaakkua tehdään perjantaina, siitä sitten lisää.

24.05.2004 klo 19:50 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Pääsiäisherkkuja

Pääsiäisen aika sopii syömiseen. Poimin pari viikkoa sitten Aamulehdestä talteen piirakkareseptin, joka sopi kerrassaan erinomaisesti pääsiäisenä kokeiltavaksi.

Pohja:
150 g rasvaa
1 1/4 dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat ja jauhot. Sekoita ja levitä leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan.

Täyte:
250 g maitorahkaa
200 g sitruunatuorejuustoa
2 dl kermaviiliä
3/4 dl sokeria
3 munaa
2-3 rkl sitruunamehua
2 rkl perunajauhoja

Sitruunarahkapiirakka Sekoita tässä järjestyksessä. Kaada vuokaan. Ongelmaksi voi osoittautua sitruunatuorejuuston löytäminen, sitä ei taida olla olemassa - kaupoista löytyi vain jotain "tuorejuuston tyyppistä" sotkua. Ostimme tavallista maustamatonta tuorejuustoa ja käytimme enemmän sitruunamehua, olisiko ollut joku 6 rkl - enemmänkin olisi voinut. Sopii kokeilla, mikä toimii.

Piirasta paistetaan uunissa 175 asteessa noin tunnin.

Tänään söimme valkosipuliperunoita ja kalkkunapaistia. Molemmat ovat varsin vaivattomia tehdä, erityisesti paisti. Kannattaa kokeilla.

11.04.2004 klo 14:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ruokakokeiluja

Aikaisemmat 1.. 2.. Enjoy! -kokeilut uudistettiin torstaina. Tällä kertaa testattavana oli sarjan kormakastike, joka oli valitettava pettymys. Sen maku alkoi tympiä jo yhden aterian aikana; lautasen tyhjentäminen kävi jo työstä. Ei hyvä, mutta osa on pistettävä yleisen kookosmaitotympääntymisen piikkiin.

Sen sijaan Rainbown hapanimeläkastike osoittautui ihan kelvolliseksi. Purkki maksaa 50 senttiä vähemmän kuin Uncle Ben'sin vastaava ja on vieläpä hieman isompi. Maultaan se ei kuitenkaan ollut ihan yhtä hyvä, joten jos ei tarvitse erityisesti kitsastella, taidamme pitäytyä Uncle Ben'sissä.

28.03.2004 klo 14:56 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pizzafest

Teimme perinteiseen tapaan perjantaipizzaa. Tällä kertaa teimme kuitenkin yhden ison pizzan sijasta kuusi pientä. Täytteitä oli laaja kirjo: pepperonia, salamia, pekonia, tomaattitonnikalaa, tomaattia, paprikaa, sipulia, ananasta, herkkusientä, mozzarellaa ja mozzarellaraastetta. Näistä syntyi kerrassaan mainioita pizzoja. Omistani suosikkini oli pepperoni-paprika, yhdistelmä toimii aivan erinomaisesti. Muutkaan eivät kauas jääneet. Johannakin tykkäsi. Pizzojen tekeminen oli muutenkin varsin hauskaa näpertelyä.

Kolme pientä pizzaa jaksoi myös syödä mainiosti. Iso pizza on aina ollut kahden päivän ruoka. Ehkä asiaa hieman auttoi se, ettei pizzan päällä ollut tällä kertaa puolta kiloa jauhelihaa, vaan täytteitä oli vähän maltillisemmin.

Hyvää saa muuten siitäkin, kun pakastemansikoihin lisää sitruunamehua, sokeria ja vaniljajäätelöä ja sotkee sen sitten yhteen. Nam.

19.03.2004 klo 23:27 |