Edellinen kuukausi: marraskuu 2003
Seuraava kuukausi: tammikuu 2004

Jouluperinteitä

Koska jouluna oli muutenkin liikaakin ruokaa tarjolla, eräs jouluperinne jäi vähän myöhemmäksi. Syön nimittäin parhaillaan oivallista jouluherkkua: makaronilaatikkoa vadelmahillon kera. Meillä kotona sitä ei olla niin harrastettu, vaan se on äidin vanhemmilta peräisin. Teinkin sitä nyt ensimmäistä kertaa itse. Kylläpä maistuukin. Resepti on muuten tavallista makaronilaatikkoa vastaava, mutta jauheliha jätetään pois ja sekaan voi lisätä hieman jauhoja. Lopputulos on kerrassaan herkullinen!

30.12.2003 klo 19:12 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Myydään Neverwinter Nights!

Myynnissä olisi maineikas PC-roolipeli Neverwinter Nights. Maailmalla suosiota saanut fantasiaroolipeli ei minuun suurta vaikutusta tehnyt, joten se saa luvan lähteä kierrätykseen. Jos vaikka Knights of the Old Republic miellyttäisi enemmän.

Huutokaupasta löytyy. Hintavarausta ei ole, minä maksan postikulut ja lähtöhinta on vain kympin. Halvalla on siis menossa! Jos ei vielä houkuttele, vilkaiskaapa millaista hehkutusta Metacriticistä pelille löytyy!

30.12.2003 klo 01:02 | Kommentoi | TrackBack (0)

Merikartta

Luin eilen loppuun Arturo Pérez-Reverten kirjan Merikartta. Olen pitänyt useimmista lukemistani Pérez-Reverteistä (Yhdeksäs portti ja Flaamilainen taulu olivat erityisen oivallisia), mutta jotenkin Merikartta jätti minut lievästi kylmäksi. Vähän liikaa liian laveaa kuvailua, liian korneja seksikohtauksia, liian hidas alku. Lopun käänteet olivat toki kiinnostavia ja henkilötkin jossain määrin, mutta ei, ei tässä samaa loistetta ollut kuin miehen paremmissa teoksissa.

No, nyt se on kuitenkin luettu. Kirja on lojunut hyllyssä varmaan vuoden-pari, joten oli jo korkea aika saada se pois luettavien listalta. Sitten vuosipäivälahjaksi heinäkuussa saadun Le Guinin pariin!

29.12.2003 klo 18:06 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kevään opinnot

Kevään lukujärjestys on jotakuinkin selvä. Ohjelmassa on informaatiotutkimusta ja hypermediaa eikä sitten mitään muuta. Infosta opiskelen aineopinnoista aika mielenkiintoisen kuuloista digitaalisten ja painettujen julkaisukokoelmien hankintaa, syventävistä taas johdantoa tiedonhakututkimukseen sekä tiedonhankintaa ja tiedonhakua. Seminaareja on siis luvassa. Seminaari on myös infon laitoksen ja tietojenkäsittelyopin yhteistyönä tarjoama XML-seminaari, joka houkutteli kovasti.

Hypermedia on uusin sivuaineeni. Sitä saa putkessa johdatuksen vuorovaikutteiseen mediaan ja hypermediaohjelmistojen ja verkkojulkaisemisen perusteet. Tiedä siitä sitten, paljonko tarvitsen oppia verkkojulkaisemisen perusteista, mutta saa nyt nähdä. Opintoviikkoja noista ainakin kertyy. Lisäksi jatkan vielä digitaalisella medialla verkoissa. Koko paketista kertyy 18-20 opintoviikkoa, riippuen ilmeisesti XML-seminaarin seminaarityön laajuudesta.

Kiinnostava kevät on siis tiedossa.

29.12.2003 klo 17:22 | Kommentoi | TrackBack (0)

In Memoriam

In Memoriam on, jos nyt ei paras niin ainakin omaperäisin peli, johon olen aikoihin törmännyt.

Tarina alkoi Mikrobitin arvostelusta. Meidän molempien kiinnostus peliin heräsi välittömästi ja ostinkin pelin sitten Johannalle joululahjaksi. Kumpanakin iltana ollaankin tässä sitten pelailtu... Kyse on okkultismisävytteisestä puzzlepelistä. Taustatarinaan voi tutustua SKL Networksin sivuilla.

Idea on lyhykäisyydessään se, että SKL Networksin toimittaja on kadonnut ja kaappaaja on toimittanut SKL Networksille rompun, jonka mysteerit ratkaisemalla toimittajan olinpaikka selviää. Koska toimituksessa kukaan ei ole osannut romppua ratkaista, se on laitettu yleisesti saataville siinä toivossa, että joku ongelmista selviäisi.

Ovela tarina, siis. Peli on hyvin mielenkiintoisella tavalla nivottu osaksi tosimaailmaa. Pelin pelaaminen vaatii sähköpostiosoitteen, johon pelihenkilöt sitten lähettelevät satunnaisesti sähköpostia! Osa puzzleista taas vaatii nettisivujen hakemista. Pelifirma on luonut nettiin erittäin uskottavia sivuja pelin henkilöihin liittyen, yhden tehtävän ratkaisu taas piti hakea ihan yleisiltä peliin liittymättömiltä sivuilta.

Peli on kerrassaan vänkä ja riippuvuutta aiheuttava (jos tutkisi vielä vähän...). Tarinaa paljastellaan vähän kerrassaan videopätkien muodossa. Tämänhetkinen saalis on yksi varsin kiinnostava parikymmentä vuotta vanha kaitafilmi ja muutama toimittajan tekemisiä kuvaava pätkä. Mikä parasta, videot ovat hyvin näyteltyjä ja vakuuttavia. Peli on todella uskottava, epäluulo on helppo hävittää. Pelin maailmaan uppoutuu huomaamattaan.

Arvostelussa moitittiin pelin vaikeita toimintapuzzleja. Tähän mennessä niitä on tullut vastaan yksi, joka oli onneksi vielä melko helppo. Toivottavasti vaikeustaso ei pahasti kiristy, koska sitten revitään jo hiuksia. Pohdintatehtävien vaikeustaso on tähän asti ollut melko helppo, mutta kuitenkin mukavia ahaa-elämyksiä herättävä. Käyttöliittymä on käytettävyyssuunnittelijan painajainen, jännittävä mystery meat -tyyppinen ratkaisu, jossa mistään ei tiedä mitään ennen kuin kokeilee.

Koska peli riippuu ulkopuolisista nettisivuista, ei kannata välttämättä kauheasti aikailla sen pelaamisen kanssa, jos kiinnostaa. Pelkään myös, että hakutuloksiin voi ilmestyä jos jonkinlaista spoileria, tai ainakin sellainen olisi helposti mahdollista.

26.12.2003 klo 00:28 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Junista ja joululahjoista

Markku Jantunen kirjoitti junien äänistä. Oma suosikkini junien aikaansaamista äänistä on kiskoja pitkin kantautuva ääni, kun juna lähestyy asemaa. Ääni alkaa kuulua jo junan ollessa kauempana ja vahvistuu jatkuvasti junan lähestyessä.

Joululahjoista mainittakoon Activisionin retropelipaketti PS2:lle (mukana mm. Decathlon, Pitfall 2 ja H.E.R.O. - paluu kultaiseen lapsuuteen!), kohtuuttoman hieno Alien-boksi (mitä laajoihin DVD-paketteihin tulee, tuon edelle menevät ainoastaan Sormusten herrat) ja suuria tunteita herättävät Lord of the Rings -soundtrackit. Muutakin hienoa toki sain ja niistä vielä myöhemmin. Vatsa on myös täynnä herkkuruokaa, kuten asiaan kuuluu.

24.12.2003 klo 21:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Koottuja huomioita - spoilannee Kuninkaan paluutta

Näin viimeisen kerran ennen joulua. Asiaan palataan, kunhan on aikaa joulunvietolta ja muulta lomailulta.

Kuninkaan paluu oli häikäisevä. Kuten trilogian viimeiselle osalle sopii, eeppisyys on huipussaan. Katsojien tunteisiin vedotaan armotta ja myönnänkin kyynelehtineeni useampaankin otteeseen. Theodenin kuolema esimerkiksi oli todella koskettava kohtaus. Rohanilaisiin liittyivät monet muutkin hienot hetket; Rohanin ratsastajien hyökkäys hädän hetkellä oli kaunista katsottavaa. Minas Tirith oli upea ja sen asukkaat jotenkin sopivalla tavalla synkkiä. Denethor erityisesti, kuten asiaan kuuluu. Kohtaus, jossa Denethor mässäilee, Pippin laulaa ja Gondorin joukot ratsastavat kuolemaansa oli pysäyttävä. Grond-muurinmurtajan olin jo ehtinyt unohtaa, mutta vehje oli kyllä todella näyttävä. Kuolleiden armeijan koti oli komia ja armeijakin hieno.

Ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. En jatka, kunhan tyydyn toteamaan, että onhan se hieno. Ei kannata mennä katsomaan, ellei ole nähnyt aikaisempia osia ja jos ne on nähnyt, menee elokuvan katsomaan muutenkin. Peter Jackson on nero ja Weta tehostepajojen ykkönen. Elokuvien hohto on suurelta osin nimenomaan sen ansiota, että kaikki näyttää niin aidolta, kaikki on helppoa uskoa todeksi.

Sitten jotain aivan muuta. Johanna osti Pelit-lehden, kun kerran kaksi yhden hinnalla sai. Oli kyllä mukava lukea pitkästä aikaa Nirvin tekstiä, lehti on muutenkin hyvin kirjoitettu. Lehden tyyliin ovat kuuluneet ennenkin humoriset kuvatekstit ja muutenkin ihan hyvää huumoria lehdessä viljellään.

Näyttäisikin pahasti siltä, että ensi vuonna talouteemme tulee kaksi tietokonelehteä. Lehden tarjous on nimittäin kategoriaa "tarjoukset, joista ei voi kieltäytyä". Vuoden lehdet hintaan 39 euroa ei ole paha hinta, mutta ei vielä ohittamaton tarjouskaan. Houkuttelevaksi tarjouksen tekee kaupan päälle tarjottu Jak 2 -peli PS2:lle. Pelin arvo on sen kuutisenkymppiä (Platinum-sarjan versiona 30 euroa, mutta platinaversiota pelistä ei ole vielä ilmestynyt). Jos huomioidaan se, että pelin hankkiminen oli suunnitelmissa muutenkin, kannattanee nyt lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pelit-lehti näyttää kuitenkin olevan ihan hyvässä vireessä ja hauskaa luettavaa.

Sellaista siis tällä erää. Viettäkäähän hauskaa joulua, syökää liikaa ja saakaa hienoja lahjoja. Niistä se joulumieli rakentuu, kuten hyvin tiedetään. Minä ainakin vetäydyn mussuttamaan Johannan tekemiä joulutorttuja ja pasteijoita, namia ovat. Heihei.

23.12.2003 klo 22:42 | Kommentit 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Projekti Linux

Linux-projekti etenee. Opettelin joutessani ohjelmien asentamista varustamalla koneeni peleistä tärkeimmällä. Nyt siis löytyy GNU Go ja sille kaveriksi Goben. Asensin myös FTP-palvelimen, nyt onnistuu tiedonsiirto koneiden välillä perin kätevästi. Näin se homma etenee!

Illalla sitten, viimein, Kuninkaan paluun pariin.

22.12.2003 klo 13:06 | Kommentoi | TrackBack (0)

Viikonlopun elokuvanautinto

Vaikuttaa siltä, että väistämätön osa Jyväskylässä käymistä Johannan kanssa on elokuvissa pyörähtäminen. Viimeksi katsottiin Dogville, nyt Rakkautta vain. Aivan samanlaisesta neroudesta ei tällä kertaa ollut kyse, mutta omassa genressään Rakkautta vain oli kyllä erinomainen esitys. Hyvää viihdettä. Hieman epäilytti elokuvan pituus (kaksi tuntia ja vartti), vaan eipä käynyt pitkästyttämään. Hugh Grantin uskottavuudesta Englannin pääministerinä en tiedä, mutta menettelihän tuo. Mitäpä mies itselleen voisi.

21.12.2003 klo 17:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

Linux toimii!

Tämä on ensimmäinen blogimerkintä, jonka teen linux-koneellani. Lievän säädön jälkeen sain Internet-yhteydet toimimaan Linuxissa, joten kone on nyt hyvässä käyttökunnossa. Asetusten saaminen toimimaan ei ollut ihan yksinkertainen juttu, mutta vähän kun säätää niin kyllä se siitä.

Kävin tekemässä Shields UP! -turvallisuustestin ja sen tulokset ovat kyllä Linuxille kunniaksi. Pohdin koneen Internet-turvallisuutta, mutta kaikki testit menivät läpi täydellisen puhtain paperein. En ole tehnyt koneelle muuta kuin asennusvaiheessa olin valitsematta mitään palveluja näytettäväksi ulos. Siis: toimiva palomuuri täysin asennuksen oletusasetuksilla! Toimisipa Windowskin tällä saralla yhtä hyvin.

18.12.2003 klo 19:21 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Muistikortit

Käsitykseni CompactFlash-korttien hinnoista osoittautuivat aika alhaisiksi. Ei irtoa ihan joka paikasta 256 megaa viidelläkympillä, liekö koskaan irronnutkaan. Sen verran omastani Bulldogissa, vaan nyt näyttää olevan sielläkin hinta kuusikymppiä. Vaan taitaapa noille olla nykyään aika kovasti kysyntääkin, kiitos yleistyvien kameroiden, MP3-soitinten ja muiden muistikorttia hyödyntävien viritysten.

MBNetin hintaseuranta muistikorteille on aika valaiseva. Kannattaa todellakin vähän vertailla hintoja...

18.12.2003 klo 12:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Aamulehti

Minut löytää tämän päivän Aamulehden B-osan etusivulta - lautapelejä puffaamasta, kuten aina. Juttu on ihan ok, muutamaa pikkuvirhettä lukuunottamatta. Kuvitus on varsinkin hienoa ja keskittyy Pirate's Cove -peliin. Ihan kiva juttu!

Päivän ykkösjuttu on kuitenkin Tietojärjestelmien perusteet -kurssin harkkatyö, jonka palautuspäivä on tänään. Kauhea vaiva siinä oli, mutta kylläpä se vain valmiiksi saatiin! Lähdenkin tästä tuota pikaa palauttamaan työtä, toivottavasti se miellyttää tarkastajia...

18.12.2003 klo 09:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

Linux

Asensin tänään vanhalle koneelle Mandrake Linuxin. Toimenpide oli todella helppo. Aikaa meni ehkä 40 minuuttia, josta 30 minuuttia oli tiedostojen kopioimista. Prosessi oli vaivattomampi kuin Windowsin asentaminen. Kaikki laitteet löytyivät (ehdin jo pelätä RAID-kortilla olevien kovalevyjen suhteen)... Saa nähdä, miten helposti onnistuu digikameran, MP3-soittimen ja skannerin käyttäminen - ainakin MP3-soitin vaatii kernelin kääntämistä uudelleen.

Mitään oikeaa koneella en ole vielä tehnyt. Tux Racer sai luvan olla ensimmäinen kokeilemani ohjelma; hyvin toimi. Open Office tuntuu toimivan ihan kivasti myös, joten kyllä tuosta koneesta varmaan käyttökelpoisen kakkoskoneen saa sellaisten tilaisuuksien varalle, jolloin sekä minun että Johannan pitäisi saada esimerkiksi koulutöitä tehtyä samaan aikaan. Saa nyt nähdä miten suurella käytöllä tuo muuten on... Nettiyhteyden puute on tällä hetkellä aika vakava ongelma.

Kun vertaa asennusprojektia edelliseen kertaani (Slackware joskus noin vuonna 1996 tai 1997), huomaa kyllä, että paljon on Linux-puolella saavutettu, mitä käytön helppouteen tulee.

16.12.2003 klo 16:21 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Lisää levyjä kaupan

Huuto.netistä löytyy nyt New Orderin lisäksi Lacrimosaa, Invocatoria ja Circleä.

16.12.2003 klo 12:14 | Kommentoi | TrackBack (0)

Leukapylly ja räkäränni

Leukapylly ja räkäränni Huomasin tässä, ettei Google tuota lainkaan tuloksia hakusanoilla "räkäränni" ja "leukapylly". Tämä on mielestäni huutava vääryys ja nämä kaksi kasvojen anatomiaan olennaisesti kuuluvaa piirrettä on syytä saattaa yleisempään tietämykseen.

Oheinen kuva esittelee kätevästi molemmat (bonuspisteitä henkilön tunnistaville; kuva on vanha, mutta tämä varsinkin 90-luvulla Suomessa suosiota niittänyt henkilö pitäisi olla siitä tunnistettavissa). Räkäränni on siis tuo nenän alla oleva uoma, jota pitkin nasaaliset eritteet valuvat kätevästi suoraan suuhun. Leukapylly on taas leuassa esiintyvä pakaroiden näköinen muodostelma. Jotkut pitävät piirrettä seksikkäänä (ja arvatenkin kutsuvat sitä eri nimellä), minusta se on lähinnä humoristinen.

Toivottavasti Google ottaa nyt opikseen.

15.12.2003 klo 19:53 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Postinsaannin juhlaa

Sain tässä taannoin viestin, jota jäin ihmettelemään. Popfile lajitteli sen bulkkikansioon ja vaikka kyse oli ihan rehellisestä mainoshenkisestä lehdistötiedotteesta, jäin pohtimaan, oliko kyse kuitenkin hieman tarkemmin kohdistetusta jakelusta. Lehdistötiedote nimittäin käsitteli tänä jouluna Suomenkin markkinoille tunkenutta Cranium-seurapeliä. Lopussa lupailtiin arvostelukappaleita jaettavan pyynnöstä. No, mikäpä ettei: laitoin sähköpostia ja pyysin arvostelukappaletta.

Sain lehdistötiedotteen nelisen viikkoa sitten. Tänään ovikello soi ja kuriirifirman edustaja lykkäsi kouraan ison ja painavan laatikon, josta paljastui Cranium - englanninkielinen versio, tosin. Yllätys oli melkoinen, mutta iloinen! Aina on kivaa saada ilmaisia pelejä, toivottavasti tuo on hyvä. Englanninkielisyys hieman rajoittaa käyttöä, mutta toivottavasti ei liikaa. Peli vaikuttaa kuitenkin perinteisiä Trivial Pursuitia ja muita virkeämmältä.

Secret Santa -pakettinikin saapui. En malttanut odottaa aattoon asti (jäävätköhän muut lahjat saamatta tästä hyvästä?), vaan avasin paketin saman tien. Mikon Fields of the Nephilimin The Nephilim -levyllä laajentunut goottikokoelma kiittää herra Gavin Wilsonia Oxfordshirestä!

15.12.2003 klo 16:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kaksi tornia, ei vaan kolme! Neljä! Enemmän!

Kahden tornin laajennettu versio on nyt nähty. Voin suositella: se parantaa elokuvaa huomattavasti. Erityisesti Faramirin hahmo saa kipeästi tarvittua täydennystä taustaansa, nyt tarinaa tuntemattomatkin ymmärtävät paremmin Faramirin toimintaa. Muutenkin kohtaukset tuntuivat sopivan elokuvaan erinomaisesti. Ekstrapituus ei kotioloissa haitannut - teatterissa istuminen olisi voinut olla melkoisen rankka koetus.

Ekstramateriaalitkin ovat - taas kerran - huippuluokkaa. Harvemmin DVD-ekstroista valtavasti innostuu; kommenttiraitoja en oikein ymmärrä ja Making of -dokumentit ovat usein vähän nuivia, mutta Sormusten herrojen ekstrat ovat olleet todella kiinnostavia ja antoisia.

14.12.2003 klo 11:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

Rrrrock

Sain nipun levyn arvosteltavaksi Hamaraan. En ole ehtinyt kuunnella kuin yhden kolmesta, vaan se jo toi hyvän mielen. On aina saavutus, jos yksikin arvostelulevyistä on ihan oikeasti hyvä. Tällä kertaa kriteerit täytti ruotsalaisen Grand Maguksen tymäkkä stoner-läjäys Monument. Saapa nähdä mihin muista levyistä on. Ostin myös, kun halvalla sai, Diablon Read My Scars -sinkun. Kertakuuntelulla toimii kyllä, Rainer Nygårdin kerrassaan erinomaisen lauluäänen ansiosta.

Lainasin kirjastosta Atte Oksasen pro gradun Murheen laakso. Mies ja kuolema raskaassa suomenkielisessä rockissa. Oksanen analysoi siinä Trio Niskalaukauksen, Lyijykomppanian, Mana Manan, Viikatteen ja Kotiteollisuuden sanoituksia mies ja kuolema -näkökulmasta. Suosittelen tutustumaan, jos aihe kiinnostaa, varsinkin kun työn löytää PDF-muodossa Tampereen yliopiston tutkielmatietokannasta.

13.12.2003 klo 14:20 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kannanotto kasvissyönnin puolesta

Liha on hyvää, mutta tämä menee jo liian pitkälle. Onhan toki hyvä tietää, mistä se joulupöydässä lojuva kinkku on peräisin, että siinä on jonkun sikaparan viimeinen taival, mutta tuo on jo groteskia.

13.12.2003 klo 13:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Alastair Reynolds

Merten luki Reynoldsin Ilmestysten avaruuden. Olen askeleen edellä, sillä sain eilen vihdoin loppuun Chasm Cityn, joka on tarinan seuraava osa. Tai seuraava osa ja seuraava osa, jatkuva juoni ei noita yhdistä. Mitä nyt Chasm Cityn epilogi niveltyy miellyttävällä tavalla Revelation Spacen alkuun, tehden siitä siis itse asiassa edeltäjän.

Tällä kertaa kuvioissa on vähemmän tähtitiedettä, enemmän toimintaa ja terveellinen annos sekoittuneita henkilöllisyyksiä. Kirjan juoni on vähintäänkin kekseliäs ja viihdyttävä. Kyllä Chasm City on Revelation Spacea parempi, ja jos yhden Reynolds-kirjan haluaa lukea, voisin melkeinpä suositella aloittamaan siitä. Väärä järjestys tuskin haittaa, kumpikin kirja ehkä selittää toista jollain tavalla joten homma toimii miten päin tahansa.

Sitten tuleekin Redemption Ark - se ei ole vielä päässyt edes kirjahyllyyn asti, mutta eiköhän senkin aika koita. Ja Diamond Dogs, Turquoise Daysin...

12.12.2003 klo 11:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

New Orderia kaupan

Lykkäsin myyntiin pari New Order -kiekkoa - minusta bändi on vain paljon parempi single- kuin levybändi. Movementista tai Brotherhoodista kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin suunnata myyntisivulleni.

11.12.2003 klo 23:21 | Kommentoi | TrackBack (0)

Gang of Four

Kirjoitin arvostelun Gang of Four -korttipelistä. Kannattaa tutustua, varsinkin kun Safe Havenista saa pelin mukaan suomenkieliset säännötkin.

11.12.2003 klo 11:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

The Longest Journey

Johanna pelasi eilen The Longest Journeyn loppuun. Tarina oli varsin kiehtova ja loppu lähes yllättävä. Suosittelen kyllä seikkailupelien ystäville. Vaikka peli näyttääkin jo vanhentuneelta (se on julkaistu 2000, ikä näkyy ennen kaikkea karheina antialiasoimattomina reunaviivoina; näkymät ovat muuten varsin tyylikkäitä), on se silti varsin mainio. Toisaalta peli toimii myös hieman vanhemmilla koneilla.

Juoni on, kuten sanottua, mielenkiintoinen ja sopivan eeppinen maailmanpelastamisjuttu. Alussa ei uskokaan, mihin matka loppua kohden johtaa. Vaan pitkästä matkastahan tässä olikin kyse! Pelillä onkin pituutta peräti neljä levyllistä. Pelin käyttöliittymä on toimiva ja yksinkertainen. Ongelmien taso ja luonne oli pääasiassa varsin miellyttävä. Vaikeimmat ohitettiin kätevästi Universal Hint Systemin avulla - siinä on kyllä sivu, jota ei voi tarpeeksi kehua. Tiedonmuru kerrallaan herutettavat vinkit estävät spoilaamisen (ammoisina aikoina Pelit-lehden läpipeluuohjeista kun jotain katsoi, tuli helposti katsottua loput pelistä samalla). Monesti ei tarvinnut katsoa ohjeita edes loppuun asti, kun sai sen ratkaisevan yksityiskohdan, jota ei ollut itse tajunnut. Jos edes ohjeita katsomalla herää jonkinlainen ahaa-ilmiö, voi olla ihan tyytyväinen.

Nyt vain sitten pohtimaan mitä seuraavaksi. The Longest Journey: Static ilmestynee joskus ensi vuonna. Sitten olisi ainakin Syberia. Uusimmassa Mikrobitissä arvosteltiin myös erittäin kiinnostavan oloinen In Memoriam.

11.12.2003 klo 07:47 | Kommentit 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

H&M mainostaa

Eilen Päivärinnassa puhuttiin H&M:n mainoskampanjasta. Liityn paheksujiin, minusta mainoskampanja on epämiellyttävä. Luulisi alusasuja voivan myydä ilman seksiä tihkuvia mainoksia. Seksiä tihkuvat mainoksetkin menisivät, mutta minusta niiden paikka ei ole katukuvassa.

Eniten minua asiassa hämää se, että lähes kaikissa H&M:n katumainoksissa mallit ovat alusasuissa, vaikka H&M ei edes ole mikään alusvaateliike (ainakin Johanna luonnehti H&M:n alusvaateosastoa kehnoksi). Miksei liikettä voisi mainostaa sen muilla tuotteilla? Miksi mainostetaan nimenomaan niillä räikeimmillä?

9.12.2003 klo 14:08 | Kommentit 5 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ruokaa

Seuraavia ruokatuotteita on kokeiltu ja niistä tuomiot langetettakoon:

Pepsi Wild Cherry - maistuu aika yksi yhteen kirsikkakokikselta. Hyvää on, kannattaa kokeilla.

Ski Queen -juusto - kyllä! Juusto voi maistua toffeelta! Raati ei ole varma, onko tulos hyvä vai ei, suuria määriä tuota ei kuitenkaan syö erkkikään.

Carte D'Orin vaniljajäätelö - ne, joiden mielestä vanilja ei ole maku, eivät tiedä mistä puhuvat. Oikea vaniljajäätelö on tolkuttoman hyvää.

7.12.2003 klo 09:57 | Kommentit 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

Raskasmetallia

Hamaran lukeminen herätti taas ostohaluja. Kaupasta piti - ihan väkisin, aivan niin, pakko oli, en voinut sille mitään - kantaa kotiin sekä englantilaisen Akercocken ärjy ja uskonnollinen Choronzon ja entisen kotikaupunkini Jyväskylän edustajan Swallow the Sunin synkkä The Morning Never Came. Molemmat ovat keränneet varsin kelvollisia arvosteluja ja kumpaakin rohkenen kertakuuntelun jälkeen suositella laatumetallin ystäville. Akercocke kallistuu enemmän black metalin puolelle uskonnollisella symboliikallaan, laulupuolikin on äärimmäisempää - Cradle of Filth -kirkumisesta puhtaaseen lauluun ja matalaan korinaan. Swallow the Sun on hidastempoisempaa doom-sävytteistä surujyräystä.

Metallimusiikin ystäville suositellaan myös osallistumista SirkkeliRock-vuosiäänestykseen.

6.12.2003 klo 13:18 | Kommentoi | TrackBack (0)

Jak & Daxter hoidettu

Pelattiin sitten eilen illalla Jak & Daxter läpi! Lopun jättiläisrobotti vaati vähän yrittämistä, mutta ei ollut kuitenkaan puoliksikaan niin vaikea kuin linnoituksen jotkut hypyt. Robotin eliminoimisen jälkeen palattiin keräämään puuttuvat powercellit ja sitten vain avaamaan viimeisiä bonuksia 101 powercellin voimin. Tienattu lisäbonus oli yllättävän vaatimaton.

Tyhjä olohan tuosta jäi - mitäs nyt? Täytynee etsiä uutta pelattavaa. Ehdotuksia Jak & Daxterin tasoisista tasohyppelyistä?

6.12.2003 klo 12:40 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Jak & Daxter


Jak & Daxteria on pelattu ns. hullun lailla. Eilen muutaman tunnin pelisession aikana kerättiin pelin noin sadasta powercellistä (pääasiallinen keräilyn kohde pelissä) parisenkymmentä. Innostusta piisasi, varsinkin kun vilkaistiin vähän ohjeita. Sillä eteenpäin-R1-hyppy -loikalla pääsee pitkälle, se sanottakoon muillekin vaikeita hyppyjä ihmetteleville! Ohjeita ei paljoa luettu, mitä pari lumivuorten hankalampaa kohtaa selvitettiin ja katsottiin kaksi vaikeimmiksi nimettyä powercelliä. Eipä oltaisi keksittykään ilman ohjeita.

On se helmi peli, ja Johanna hyvä pelaamaan!

4.12.2003 klo 10:52 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Toimittajat

Olen joutunut toimittajien innostuksen kohteeksi. Joulu on lautapelien luvattua aikaa ja minä olen ilmeisesti Suomen ainoa lautapeliharrastaja. Maanantaina soitti YleQ:n toimittaja ja haastatteli - muutaman minuutin juttu tuli tiistaina radiosta. En kuullut, mutta sanoivat hyväksi.

Tiistaina soitti sitten Aamulehden toimittaja. Haastattelu on sovittu ensi tiistaille. Aiheena taas vaihteeksi lautapelit. Vaan mikäpä tässä ollessa, kyllä minulle julkisuus kelpaa! Varsinkin kun hyvä asia on pääosassa.

4.12.2003 klo 10:45 | Kommentoi | TrackBack (0)

Muistikorttiblues

PS2-maailmassa ärsyttää yksi asia: muistikortit. Kuinka voi pieni kahdeksan megan muistikortti maksaa yli 30 euroa? Vertailun vuoksi Sonyn MemoryStickeistä 16-megainen maksaa noin 33 euroa, ja 32-megainenkin vain 40 euroa. 40 eurolla saa myös 64-megaisen CompactFlash-kortin. Niin että mikä maksaa?

Sietäisi kovalevyjen yleistyvän konsoleiden tallennusvälineinä. Ei järin isoa kovalevyä tarvitsisi, niin pärjäisi jo pitkään. Muistikortit sopivat mainiosti tiedon siirtämiseen koneesta toiseen, mutta pääasiallisena tallennusvälineenä niiden erinomaisuuteen en usko. Jos edes PS2 voisi lukea muitakin kuin PS2-muistikortteja... Rahastuksen makua, sanon minä, mutta jostainhan sitä pitää pelikonsolifirmojen rahansa saada. Perinteinen mallihan on se, että laitetta myydään niin halvalla kuin vain mahdollista ja kerätään voitot peleillä ja lisävarusteilla.

3.12.2003 klo 10:32 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Pikkutihrua

Rami Småttin blogista oli todellista hyötyä: otin ja säädin Firebirdin kirjasinkoon minimirajan sopivaksi. Pari astetta isommaksi, niin johan on blogi melkein luettavissa! Kirjasimen koko on jo ihan kelpo, nyt kun saisi vain kirjainten väliin vähän enemmän tilaa tai muuten vain vähän luettavamman kirjasimen.

Miksi tehdään pikkupräntillä, jos juttuja on kerran jonkun tarkoitus lukea? Vai onko?

3.12.2003 klo 10:26 | Kommentoi | TrackBack (0)

Najponk

Posti toi tänään tsekkiläisen Najponk Trion levyn Autumn in New York. Tämä oli vähintäänkin yllätys. Se, miksi levyn sain, juontaa juurensa parin vuoden taakse.

Olimme Johannan kanssa kaksi ja puoli vuotta sitten toukokuussa Prahassa. Se on hieno kaupunki ja tunnettu hyvästä jazzista. Näin ainakin matkaoppaiden mukaan. Siksipä ajattelin tsekkijazz-levyn olevan hyvä tuliainen. Pyysin levykaupassa suosituksia, sain kolme levyä kuunneltavaksi ja päädyin Robert Balzar Trioon. Kirjoitin arvostelun, jonka levyn julkaisseen Cube-Metierin Pavel Vlcek sattui lukemaan. Tämän johdosta Vlcek lähetti minulle elokuussa Yvonne Sanchezin Invitation-levyn.

Sittemmin en ole Vlcekista kuullut tahi Prahassa käynyt, vaan tänään sain tosiaan yllätyspaketin Tsekistä. Paketista löytyi Najponk Trion uutuuslevy, joka on täynnään letkeää pianojazzia. Aiheesta kiinnostuneiden kannattanee tutustua. Toivottavasti saan jatkossakin kuultavaa Tsekistä!

2.12.2003 klo 13:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ringu 2

Katseltiin eilen Ringu 2. Siinä missä Ring oli ehdottomasti pelottavimpia näkemiäni elokuvia ja Ringukin varsin pätevä, oli Ringu 2 lähinnä sekava. Alku varsinkin meni ihmetellessä että kuka oli kuka. Että oliko se Asakawa se nainen, vaiko sittenkin se mies, vai eikun olihan se se nainen.

Hetkensä tuollakin, mutta kauhunhetket jäivät valitettavasti vähemmälle.

2.12.2003 klo 09:41 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Elintenluovutustestamentti

Läheisille tiedoksi: tänään apteekissa käydessä sattui vastaan elintenluovutushalua osoittava kortti, nappasin matkaani ja täytin. Elimeni saa siis hyödyntää, kun minusta aika jättää. Jos voin vielä sitten olla avuksi, hieno homma. Minusta tuo on jotenkin niin itsestäänselvää, että hämää erillisen suostumuksen antamisen tarve.

1.12.2003 klo 19:42 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)