Edellinen kuukausi: tammikuu 2004
Seuraava kuukausi: maaliskuu 2004

Lost in Translation

Illan täydensi Sofia Coppolan elokuva Lost in Translation. IMDB:ssä hyvät arvostelut saanut elokuva oli erittäin miellyttävä kokemus. Bill Murray ja Scarlett Johansson tekivät molemmat varsin hienot roolisuoritukset länsimaalaisina Tokion vierauden keskellä.

Tarinankerronnaltaan elokuva oli miellyttävän hillitty ja vähäeleinen. Mitään ei alleviivattu, vaan katsojan annettiin ymmärtää asiat itse. Elokuvan juoni ei ollut mitenkään erityinen, vaan kyse olikin enemmän tunnelmaelokuvasta, aiheenaan eksynyt ja yksinäinen olo vieraan kulttuurin keskellä.

Elokuvasta nauttiminen edellyttänee Tokion ja japanilaisen kulttuurin kokemista vieraaksi. Japanilaiset eivät ole elokuvasta käsittääkseni erityisemmin pitäneet. Kiinnostuneet voivat lukea asiasta vaikkapa Joi Iton blogista.

29.02.2004 klo 15:59 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Lotus Garden

Kävimme eilen "dinner and a movie"-kaavalla iltaa viettämässä. Ruokapaikaksi valittiin Johannan kaverin suosituksesta kiinalainen Lotus Garden (Rongankadulla). Varsinaiset kiinalaiset ravintolat ovat jääneet vähemmälle, mitä nyt olemme käyneet pari kertaa kiinalaista pikaruokaa syömässä. Lotus Garden oli kuitenkin varsin miellyttävä kokemus.

Paikan sisustus oli miellyttävän erilainen. Kiinalainen henkilökunta oli ystävällistä ja ripeää. Ruokaakaan ei joutunut turhan pitkään odottelemaan, vaikka paikassa olikin melko paljon asiakkaita. Väkeä lappasi sisään tasaisella tahdilla koko ajan, joten ilmeisen suosittu Lotus Garden on. Pöytävaraus on tuskin kuitenkaan tarpeellinen.

Ruoka oli hyvää. Minä valitsin friteerattua kanaa sitruunakastikkeella, Johanna taas kanaa ananaskastikkeessa. Vinkkinä todettakoon, että Lotus Gardenissa ei kannata useamman valita samaa annosta. Ensin pöytään tuotiin nimittäin tyhjät lautaset, sitten riisikulho ja lämpölevy, jonka päälle lopulta aseteltiin annokset lautasilla, joilta sitten saattoi koota syötävää omalle lautaselleen. Hieman erilainen tarjoilutapa oli mukava yksityiskohta ja söimmekin annoksia ristiin.

Ruoka oli erittäin hyvää ja annokset olivat todella runsaita. Noin kymmenen euron hintaiset annokset olivat todellakin hintansa arvoisia. Jäi jälkiruokakin syömättä, kun ei yksinkertaisesti enää jaksanut. Laajalle ruokalistalle jäi monta kokeilemisen arvoista vaihtoehtoa ja veikkaankin, että Lotus Gardenissa käydään vielä uudemman kerran.

29.02.2004 klo 15:39 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Blogiasiaa

Kommenteissa tätä jo mainostettiin: Kaanon on kiinnostava peliaiheinen blogi.

Laitoin tuonne oikeaan reunaan nyt erikseen alivuokralaiset (Prahablogi, Menopaussi ja Kari Haakana). Lisää otetaan. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä (msaari@iki.fi). Edellytyksenä on se, että aihe kiinnostaa minua, koska joudun joka tapauksessa blogia lukemaan.

29.02.2004 klo 15:29 | Kommentoi | TrackBack (0)

1.. 2.. Enjoy!

Lisää ruokakokeiluja: Knorrin 1.. 2.. Enjoy! sarjan hapanimeläkastike oli possusuikaleiden kanssa varsin kelvollista. En silti usko siitä muodostuvan mitään vakiota, sillä Uncle Ben's -hapanimeläkastike on halvempaa ja jopa jonkin verran parempaa, vaikka vain yhdestä kastikkeesta koostuukin. Kannattaa tuota Knorriakin kokeilla, eipä se huono ole. Pikkupurkin maustetahna on vähän epämiellyttävän rasvaista (samalla tavalla kuin nuudeleiden rasvapussit), mutta antaa kyllä lihalle ihan mukavasti makua. Lopputuloksen kannalta se on kuitenkin melko yhdentekevä.

28.02.2004 klo 11:29 | Kommentoi | TrackBack (0)

Creme Bonjour

Eilen koekeittiössämme testattiin Creme Bonjour -ruoanlaittofraichea. Ruokalistalla oli kanaa ja simpukkapastaa pippurisekoitusfraichella vahvistettuna. Lopputulos ei oikein tyydyttänyt, sillä pippurisekoitus oli tolkuttoman vahvaa. Pippuri poltti suuta, eikä ruoka enää maistunut erityisen hyvältä. Hämmästyttää mokoman tulisuus, kun ei tuotteesta millään saa sellaista kuvaa, että sen kanssa osaisi olla varovainen.

Jatkossa vastaavaa herkkua tehdään totuttuun tapaan ruokakermalla ja Creme Bonjour -pippurijuustolla: tulos on miedompi, kermaisempi ja paljon maukkaampi.

27.02.2004 klo 07:39 | Kommentoi | TrackBack (0)

Linux työpöydille

Tänään Aamulehdessä Linux-nuoret kertoivat terveisiään opetusministerille. Linuxia pitäisi saada kouluihin ja virastoihin, näemmä. Mikäpä ettei, mutta kylläpä asiassa taitaa vielä jokunen mutka olla. Linuxin asemaa palvelinpuolella ei käy kiistäminen, mutta kotikoneeksi siitä ei ole peruskäyttäjälle.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka ohjelmien asentaminen. Siihen puuhaan on onneksi keksitty jos jonkinlaista helpotusta, mutta ainakaan minä en ole vielä löytänyt mitään pätevää lähdettä Mandrake-ohjelmapaketeille. Ohjelmia joutuu silloin tällöin kääntämään, joka ei ole peruskäyttäjälle sopivaa puuhaa. Periaatteessa ei tarvitse kuin opetella yksinkertainen rimpsu tar, configure, make, make install, mutta jos ongelmia tulee, niitä on mahdoton ratkaista.

Linuxia näkisin mieluusti enemmän Tampereen yliopiston infopäätteiden kaltaisilla koneilla. Koneita käytetään webbiselailuun ja harvoin SSH-yhteyksiin. Niihin vaihtuikin Linux taannoin, enkä itse edes heti huomannut muutosta. Kirjastojen asiakaspäätteet tulevat myös mieleen. Nekin toimivat nykyään lähes poikkeuksetta webbiselaimen kautta. Windows on tarpeeton tällaiseen käyttöön, on hölmöä maksaa turhasta.

Työ- ja kotikoneiden valloittaminen ei tule onnistumaan helpolla. Linux on edelleen liian vaikea käyttää, vaikka ohjelmistotilanne onkin muuttunut paljon parempaan päin. Oman kokemukseni perusteella KDE:n ja Windowsin käyttömukavuudessa on kuitenkin eroa ja valitettavasti Windows on noista kahdesta se miellyttävämpi käyttää. Tottumuskysymys, varmaan, mutta Windows vaikuttaa hieman hiotummalta (päällisin puolin - sisuksista en sano mitään) ja toimii ripeämmin (testikoneena 433 MHz Celeron, jossa on sekä Win98 SE että joku uudehko KDE - KDE on niin tahmea, ettei sitä viitsi käyttää).

26.02.2004 klo 08:31 | Kommentit 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Attika

Kävin viikonloppuna Jyväskylässä. Viikonlopun aikana pelattiin peli jos toinen Attikaa (aiheesta enemmän Gameblogin puolella). Siitä innostuneena kirjoitin arvostelun Attikasta. Kehittelin muutenkin taas vaihteeksi uutta sisältöä lautapelipuolelle, perehtykäähän jos sellainen kiinnostaa!

24.02.2004 klo 11:08 | Kommentoi | TrackBack (0)

Arkistojen aarteita

Syö Juo Mies Nainen -blogi on ollut hiljaa vuoden ja suljettunakin nyt pari viikkoa. Tein kuitenkin pienoisen pelastusoperaation ja lisäilin sinne kirjoittamani jutut tämän blogin arkistoihin, ovatpa siellä luettavissa.

20.02.2004 klo 13:43 | Kommentoi | TrackBack (0)

Huumormiehiä

Zach Everson on huumorimiehiä. Jos Onionin tyyppinen huumori miellyttää, kannattaa vilkaista Zachin tarjonta.

20.02.2004 klo 08:41 | Kommentoi | TrackBack (0)

Movable Type on vakaa ja kiltti

Oli Qlogger-vaikeuksia joillain, näemmä. Movable Type on vakaa ja kiltti. Blogivakansseja olisi muutama tarjolla täälläkin, käyttöön saa tuoreen Movable Typen. Hakemuksia otetaan vastaan.

19.02.2004 klo 18:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pasta carbonara

Ehkä pahiten kaltoinkohdeltu ruokalaji on pasta carbonara. Viimeksi maanantaina söin yliopiston ruokalalla epämääräistä penne-pastan ja kinkun sekoitusta, jota carbonaraksi kutsuttiin. Ihan kelvollistahan se, mutta todella kaukana kunnollisesta carbonarasta. Toivoisinkin, että kinkkupastaa kutsuttaisiin kinkkupastaksi ja carbonaraa carbonaraksi!

Jottei menisi ihan valittamiseksi, kerrotaan, miten se sitten oikeasti tehdään. Epämääräisen teollisen kinkkusuikaleen sijasta carbonaraan käytetään porsaankylkeä tai pekonia, joka leikataan suikaleiksi tai silpuksi. Toinen keskeinen elementti on kananmuna, joka sekoitetaan raakana pastan (spagetti tai tagliatelle) ja rapeaksi paistetun pekonin kanssa (muna paistuu kyllä kuumien ainesten joukossa). Tyylistä tarkat laittavat pelkät keltuaiset kokonaisina lautaselle annoksen päälle. Selailin netistä reseptejä, joissa pekonin seuraksi laitettiin myös pari desiä kermaa. En ole kokeillut, mutta toiminee kyllä. Ei sovi myöskään unohtaa ripotella päälle runsaasti mustapippuria ja parmesanraastetta.

18.02.2004 klo 15:13 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kolmannen ulottuvuuden synkkä lumo

Minusta on vähän tylsää, miten suosittua kolmiulotteisuus ja fotorealismin tavoittelu nykyisissä digitaalipeleissä on. Ilmiö on toisaalta ymmärrettävä: kun pikselimössöstä on päästy polygoneihin, hinku hyödyntää uutta teknologiaa on kova. Näytönohjainten tekniikka on kehittynyt huimaa vauhtia ja uutta laskentatehoa käytetään nimenomaan yksityiskohtaisen polygonipaljouden laskemiseen.

Näytönohjainvalmistajat luonnollisesti myhäilevät innoissaan. Tekniikka kehittyy ja peleistä tulee parempia! Minua vain vähän epäilyttää. Seuraavan sukupolven FPS-pelien keskeisin uudistus ja myyntivaltti on käsittääkseni aikaisempaa realistisempi fysiikkamallinnus. Mikäpä siinä - kyllähän todenmukaisempi maailma immersiota syventää, mutta tekeekö se peleistä parempia?

Viime aikojen vaikuttavinta peligrafiikkaa olen nähnyt The Legend of Zelda: The Wind Waker -pelin demossa. Pelin piirroselokuvamainen celshading-tekniikka hämmästytti kauneudellaan. Vielä enemmän hämmästytti lukemani maininnat yleisön vieroksunnasta. Tietysti erilainen on vierasta ja outoa, mutta minusta on nimenomaan hienoa nähdä jotain kaunista ja erilaista. 3d-mallintamistahan celshadingkin on, mutta omaperäisempää kuitenkin.

Piirretympää tyyliä näkisin mieluusti enemmänkin. En pahastuisi, jos useampi tietokonepeli näyttäisi Hayao Miyazakin (Henkien kätkemä) elokuvalta. Kolmiulotteisuus sinänsä ei ole huono juttu lainkaan (minusta kehitys Wolfenstein 3D:stä Doomin kautta lopulta Quaken oikeaan kolmiulotteisuuteen oli ihan hieno juttu - tästä kolmikosta muuten Doom teki minuun selkeästi suurimman vaikutuksen), mutta pelisuunnittelijoita kehottaisin kuitenkin miettimään muitakin lähtökohtia peleille kuin "sit siin vois olla joku avatar, joka liikkuu jossain kolmiulotteisessa tilassa..."

Digitaalisten pelien pitäisi olla mahdollisuuksien maailma. Nykyinen pelisuunnittelu tallaa pääasiassa varsin pientä pinta-alaa tästä maailmasta. Poikkeuksia löytyy, ja hyvä niin, mutta valtavirta mahtuu aina todella pienelle alalle. Tällä hetkellä ei tarvitse kuin ihmetellä sotapelien tunkua joka suunnasta ymmärtääkseen mitä tarkoitan. Ongelman ydin onkin siinä (kiitos Nestorille tästä ajatuksesta), että peli on taiteenlajina hyvin vahvasti kaupallinen. Eihän kirjallisuuden ja elokuvien suurimpia mestariteoksiakaan ole tehty rahan vuoksi, miksi sitten kaupallisten pelienkään pitäisi viedä taidetta eteenpäin?

Parempaa huomista odotellessa suosittelen lukijoita tutustumaan Ubisoftin Beyond Good & Eviliin. Se on valitettavan vähälle markkinoinnille jäänyt seikkailupeli, joka yhdistelee erilaisia genrejä kiinnostavalla tavalla. Pelin tarina on kiehtova ja ulkoasu kaunis. Teknistä insinöörityön loistetta siinä ei ole, eikä väkivalta ole pelin haasteiden ainoa ratkaisu - ehkä nämä seikat latistavat pelin houkuttelevuutta? Ihan oikeista vioistaan (esimerkiksi paikoin ärsyttävän epämääräiset kontrollit ja väkinäiset pomohirviöt) huolimatta peli on tutustumisen arvoinen.

16.02.2004 klo 19:59 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Rules of Play

Sain nyt käsiini Katie Salenin ja Eric Zimmermannin kirjan Rules of Play - Game Design Fundamentals. Tästä on kiittäminen Johannan tarkkaavaisuutta saapumisvalvonnassa! Varaus naksahti heti, kun kirja kirjastoon saapui. Johanna huolehti vielä, että kirja käsiteltiin nopeasti, joten sain sen tosiaan jo tänään itselleni. Tamperelaisille tiedoksi, että teosta löytyy Attilan kurssikirjoista useampikin kappale.

Kirja on iso, komia ja asiaa täynnä. Herkuista mainittakoon Reiner Knizian essee Lord of the Rings -lautapelin suunnittelusta sekä Richard Garfieldin ja James Ernestin suunnittelemat pelit. Sisällysluettelosta näkee tarkemmin, mitä kirja sisältää. Pelejä käsitellään monesta näkökulmasta (informaatioteoria, narratiivisuus, pelikokemuksen kannalta, simulaatioina, sosiaalisena ajanvietteenä). Kirja vaikuttaa hyvin perusteelliselta ja kattavalta. Se on lisäksi miellyttävän tuore (ilmestynyt lokakuussa 2003) - tosin In Memoriam siitä puuttuu, siitä olisi saanut irti yhtä jos toista.

Jos kirja ei maksaisi Amazonilla 27 puntaa ostaisin sen itselleni heti. Nyt täytyy vähän miettiä, mutta eiköhän tuo ennemmin tai myöhemmin hyllyyn päädy omaksikin. Ensin täytynee tyytyä lukemaan kirjaston kappale...

Suosittelen tutustumaan kirjaan, jos pelit ja pelaaminen kiinnostavat. Johannalle vielä kerran suuret kiitokset hienosta löydöstä!

16.02.2004 klo 12:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Patriisin elämää

Viime päivinä aikaa on rohmunnut Patrician 3, Pelit-lehdessäkin kehuttu kaupankäyntipeli. Hansaliiton kulta-aikaan 1300-luvulle sijoittuva peli heittää pelaajan kauppiaaksi ja tavoitteena olisi päästä aldermaniksi eli Hansaliiton johtajaksi.

Siihen on matkaa, mutta mikäpäs siinä - rahantekeminenhän on kivaa. Pelin talousmalli on varsin yksityiskohtainen, hinnat hilaavat jatkuvasti ylösalas kysynnän ja tarjonnan myötä. Kaupungit ovat vaativia: eri luokat tarvitsevat erilaisia tavaroita. Köyhille bisseä ja viljaa, rikkaammille lihaa, viintä ja kankaita. Kaupungit tuottavat mitä tuottavat, muussa nojataan kauppiaiden tukeen.

Kauppias onkin kansan ystävä. Pelissä pyritään rahan lisäksi keräämään statusta ja varsinkin kotikaupungissa kannattaa panostaa asuntojen rakentamiseen, köyhien tukemiseen ja kirkon toiminnan rahoittamiseen. Sitä kautta aukeaa tie kaupunginvaltuustoon, pormestariksi ja lopulta Hansaliiton virkoihin.

Itse olen viimeisimmässä pelissäni päässyt tunnustetun kauppiaan asemaan. Yksi laiva, yksi kauppakonttori ja 30000 kultarahaa on vaihtunut kahdeksi laivaksi, kolmeksi konttoriksi ja rahaakin taitaa olla päälle 100000 kultarahaa. Laajentuminen on siis alkanut. Sekään ei ole ihan helppoa: jotta kaupunkiin saa perustaa konttorin, pitää käydä kauppaa saadakseen riittävästi mainetta kyseisessä kaupungissa.

Kotikaupunkini Stettin tuottaa olutta (itsellänikin on panimo), jota kärrään ympäri Itämeren - kaljaralli toimi jo 700 vuotta sitten! Malmön kauppakonttorini ostaa kangasta ja nahkaa, Lyypekkiin laajensin rautatuotteiden toivossa. Ilman konttoriakin voi kauppaa käydä, kruisaillen laivalla suuntaan jos toiseen, mutta kauppakonttorin perustaminen mahdollistaa käteävät automaattikaupat. Palkkaamalla apulaisen voi asettaa hintarajat, joiden alittuessa tai ylittyessä kauppa käy. Ei siis tarvitse itse vahdata jatkuvasti, vaan apulainen ostaa, kun hinta on halpa. Samoin paikalle rahdattuja tuotteita ei aina kannata myydä heti - tavarasta maksetaan enemmän, kunhan on vähän puutetta...

Peli vaatii kärsivällistä näpertämistä. Mutta sehän se kivaa onkin! Jotain aika lautapelimäistä tässä on, mutta sentään enemmän muuttujia kuin ihmisvoimin voisi käsitellä. Ei ihme, että Patrician on saksalaista laatutyötä. Sieltä suunnalta on ennenkin tullut tämäntyyppistä... Kahden edellisen Patricianin lisäksi muunmuassa klassikko Settlers. Se oli hieno peli se, ainakin niin kauan kunnes pakollinen sotiminen alkoi. Kannattaa joka tapauksessa perehtyä Patricianiin, jos kaupankäynti ja Hansaliitto viehättävät.

Patriisinaluille vielä vinkkiä: alussa kannattaa ihan rauhassa keskittyä käteisvarojen laajentamiseen. Asuntoala ja tuotanto ovat verojen, palkkojen ja maavuokrien vuoksi yhtä tappion suota! Kauppaa pitää käydä niin kauan, että rahavarannot riittävät satunnaiset katastrofaalisen huonot kaupat. Ensimmäisen ostoksen kannattaa ehkä muutenkin olla toinen laiva. Siitä se lähtee!

13.02.2004 klo 17:59 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sisäpiiri

Minulla on sisäpiirin tietolähde. Johanna on töissä Tampereen yliopiston kirjaston hankintaosastolla pari päivää viikossa ja käsittelee kirjastoon saapuvia kirjoja. Kun kirjastoon saapuu jotain kiinnostavaa, saan kuulla välittömästi. Johanna voi jopa laittaa minulle varauksen. Näin kävi tänään, kun Johanna huomasi kurssikirjavalikoimiin ilmestyneen jonkun pelisuunnittelua käsittelevän kirjan. Itselleen Johanna varasi kauneimpia kirjastoja esittelevän kirjan. Suosittelen muillekin hankkiutumaan jonkun saapumisvalvojan lähipiiriin!

13.02.2004 klo 17:47 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Metallinkalketta

Einstürzende Neubauten ei petä. Perpetuum Mobile on juuri niin erinomainen levy kuin saattaa kuvitella. Tyylillisesti levy ei ole kaukana edeltäjästään (Silence Is Sexy), joten jos siitä pitää, on tämäkin erinomainen ostos. Muutaman kuuntelun jälkeen ykkösbiisiksi on noussut Ein seltener Vogel. Levy on kaikinpuolin kiitettävä suoritus.

Bonus-dvd osoittautui kuitenkin kohtuullisen turhaksi. Neljä levyltäkin löytyvää kappaletta 5.1-kanavaäänin ei minua hirveästi lämmitä. Olisi kyllä mukava kuulla nuo joskus kunnon laitteilla...

11.02.2004 klo 16:05 | Kommentoi | TrackBack (0)

Trendikkäät linkit

Eilisen väsäysprojektin tulos oli Linkkitrendit. Tekemäni skripti käy kerran päivässä lukemassa jokaisen Pinserin blogilistalta löytyvän blogin etusivun ja kerää niiltä linkit talteen.

Tuloksista kootaan lista linkeistä, jotka esiintyvät vähintään kahdessa eri blogissa. Rajoitus kahteen liittyy eilen mainittuun potenssilakiin ja johtuu tilansäästöllisistä syistä. 625 blogista (määrä kasvoi taas tänään) löytyy parituhatta linkkiä, jotka esiintyvät vähintään kahdessa blogissa. Yhden blogin linkkejä on yli kymmenen tuhatta. Kasaan myös listan palvelimista, jotka linkkejä saavat.

Suosituimmat ovat yllätyksettömiä: blogiohjelmat Blogger, Blogspot ja Movable Type keräävät linkkejä, koska harva käyttäjä poistaa ohjelman automaattisesti lisäämää linkkiä kotisivulleen. Pinserin keräämä linkkipaljous ei sekään yllätä ketään. Sen sijaan blogien top-listaa voitaisiin pistää hieman uusiksi... Kärjestä löytyy Visakopu, Benrope, Panu, Skitso-Janne, Lovelacen testi, Ihmissuhteet, Kobaïa, Tiramisu, Ihmissuhteet ja niin edelleen. Tuttuja nimiä top-listan kärkipäästä, mutta ei ehkä ihan tässä järjestyksessä.

Suosituin yksittäinen blogikirjoitus on ButtUglyn kuukkelijuttu. Ei yllättänyt minua ainakaan. Karttoja käydyistä maista on niin ikään esitelty monessa blogissa.

Että siitä vain analysoimaan. Dataa on tällä hetkellä kahdelta päivältä (eikä palvelindata ole ihan täsmällistä, tein koodiin aamulla pari olennaista korjausta), mutta kunhan sitä kertyy, linkkien viittaushistorioiden tutkiminen voi olla ihan kiinnostavaa. Saa nähdä miten linkkitrendien itsensä tai tämän kirjoituksen käy - toivottavasti koodaustyöni palkitaan ahkeralla linkittämisellä!

8.02.2004 klo 13:36 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Potenssilaki ja linkit

Ei saa ajatella törkeitä otsikoista. Potenssilaki (englanniksi power law) ei liity Viagra-mainoksiin vaan ei-satunnaisiin verkkoihin. Satunnaiset ilmiöthän asettuvat yleensä tutulle Gaussin käyrälle. Tiedättehän: keskimmäisiä arvoja esiintyy eniten, ääripäät ovat harvassa. Suurin osa ihmisistä on keskipituisia, todella pitkiä ja todella lyhyitä tapaa harvoin. Jos ihmisten pituus jakautuisi potenssilain mukaan, suurin osa ihmisistä olisi todella lyhyitä, mutta myös tuhansien metrien mittaisia ihmisiä esiintyisi.

Potenssilaki näkyy mittakaavattomissa verkostoissa. Tällaisia ovat esimerkiksi Internet, jossa pieni osa sivuista kerää valtavasti linkkejä itseensä. Kuka tahansa voi julkaista verkossa mitä vain, mutta löytääkö sitä kukaan, on eri asia. Suurin osa sivuista saa vain muutaman linkin, eikä sellaisia sivuja löydä kukaan. Tämäntyyppisiä verkostoja, joissa keskeiset solmut vetävät puoleensa uusia solmuja löytyy vähän joka puolelta: Hollywoodista, talouselämästä, solubiologiasta, epidemioiden leviämisestä ja niin edelleen.

Verkostot kestävät häiriötä varsin hyvin. Internet ei rampaudu, jos jonkun keskeisistä solmuista poistaa. Yhdysvaltain lentoliikenne ei pysähdy, jos verkostosta poistaa yhden satunnaisen lentokentän. Suurimmalla osalla lentokentistä on vain vähän yhteyksiä muualle, jolloin lentokentän poistaminen vaikuttaa hyvin vähän. Mittakaavattoman verkoston voi kuitenkin romahduttaa hyökkäämällä yhtä aikaa riittävän monen navan eli keskeisen solmun kimppuun. Jos vaikkapa Chicagon, Los Angelesin, Atlantan ja New Yorkin lentokentät suljettaisiin, Yhdysvaltain ja koko maailman lentoliikenne kokisi melkoista harmia. Ongelmat voivat myös vyöryä vesiputouksen tavoin eteenpäin verkostossa; tätä on nähty esimerkiksi Aasian talouden vaikeuksissa.

Verkostot ovat pinnalla, koska luin Alberto-László Barabásin kirjan Linkit : verkostojen uusi teoria (kirjan englanninkielinen kotisivu). Kirjassa Barabási kertoo, että hänen kotisivulleen on nelisenkymmentä linkkiä. Epäilen, että nyt tilanne on jokseenkin toinen. Teos on mielenkiintoisen poikkitieteellinen - kirjastosta se löytyi matematiikkahyllystä, mutta se käsittelee yhtä jos toista sosiologiasta epidemiologian kautta fysiikkaan.

Hollywoodin liittyen: Oracle of Bacon ja ns. Baconin luku oli keskeisessä osassa ilmiön löytymisessä. Sivuilta löytyvä Star Links -peli laskee askelia kahden Internet Movie Databasesta löytyvän näyttelijän välillä. Ei uskoisi, mutta Jasper Pääkkösen ja Cindy Crawfordin välillä on vain kolme askelta. Ennen Kevin Baconia laskettiin linkkejä matemaatikko Paul Erdösiin.

Sosiaaliset verkostot ovat inspiroineet muitakin nettipalveluja. Itsekin rekisteröidyin joskus taannoin SixDegrees-palveluun, joka on saanut nimensä kuuden erottavan askeleen periaatteesta (SixDegrees kuoli pois, kun ei keksinyt ansaintalogiikkaa - muita vastaavantyyppisiä virityksiä ovat muun muassa LinkedIn ja kohua herättänyt Orkut). Sen mukaan kahden mielivaltaisesti valitun maapallolla asuvan ihmisen välillä on keskimäärin kuuden henkilön mittainen yhteys. Minä tunnen jonkun, joka tuntee jonkun, joka tuntee sinut.

Linkit liittyy kaikkeen tähän. Kannattaa tutustua. Mitä potenssilakiin ja linkkeihin tulee, käytin tänään useamman tunnin elämästäni ohjelmointipuuhiin, aiheeseen liittyen. Potenssilain vaikutus näkyi tuloksissa. Asiasta lisää todennäköisesti huomenna - varmistan, että koodini toimii kuten pitää, ennen kuin käyn mainostamaan sitä. Ettei käy nolosti...

7.02.2004 klo 22:46 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Digitaalinen oikeuksienhallinta

Boing Boing valaisee DRM- eli digitaalinen oikeuksienhallinta -maailman älyttömyyksiä. Applen iTunes myy muun muassa Ciccone Youthin The Whitey Albuminen toista biisiä, joka sisältää 63 sekuntia hiljaisuutta. Biisi maksaa sen 99 senttiä, mitä muutkin. Tiedosto sisältää luonnollisesti kaikki DRM-koodit, ettei sitä saa vahingossakaan soitettua sopimattomilla järjestelmillä. Biisistä saa kätevästi myös puolen minuutin katkelman esikuunteluun!

(via The Shifted Librarian)

6.02.2004 klo 14:17 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kirjastohäät

Avataanpa hääkategoria tällaisella löydöllä: Fontanassa, Kaliforniassa paikallinen lähikirjasto on suosituimpia häidenpitopaikkoja ystävänpäivänä. Ilmeisesti asiaan liittyy se, että kirjastossa toimii paikallinen maistraatinvastine, josta vihkiluvat haetaan. Nyt myös seremonian pitäminen onnistuu kirjastossa, ainakin ystävänpäivänä. Asiasta uutisoi Fontana Herald News. Kyllä minäkin voisin mennä kirjastossa naimisiin!

(via LISNews)

6.02.2004 klo 14:14 | Kommentoi | TrackBack (0)

Metakkaa Puolassa

Norjalainen black metal -legenda Gorgoroth on herättänyt pahaa mieltä Puolassa, uutisoi Aftenposten. Katolilaisiin black metalistien riena uponneekin täysillä. Aika tiukkaa menoa Gorgorothin veijareiden rockshowssa vaikutti olleenkin, verta ja eläimenraatoja. Rankka musiikki vaatii rankan lavashown...

(via Raapusteluja)

6.02.2004 klo 14:09 | Kommentoi | TrackBack (0)

Rallia kaupan

Huutokaupassa olisi tarjolla PS2-rallia eli WRC 2 Extreme. Ihan kelpo peli, mutta myyn pois kun ei vain tule pelattua. Gran Turismo on enemmän minun makuuni. Hinta on edullinen.

6.02.2004 klo 08:28 | Kommentoi | TrackBack (0)

Muutoksia

Korjasin blogin otsikon vastaamaan esikuvaansa tarkemmin. Lisäsin myös uuden kategorian, joka saanee täytettä tässä lähiaikoina. Ei siitä vielä sen enempää...

5.02.2004 klo 20:06 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ihmetystä lentosimulaattorista

Jos olisin kovan linjan lentosimulaattoriharrastaja, olisin varmaan aika huuli pyöreänä ny. Tammikuun Pelit-lehdessä Kaj Laaksonen tuomitsi Lock On -lentosimulaattorin toisaalta todella upeaksi, mutta toisaalta pelikelvottomaksi viritykseksi. Ei pisteitä. Helmikuun Mikrobitissä sama peli sai 90 pistettä ja tukun kehuja ilman mainintaakaan mistään ongelmista. Mistä on kyse?

Onko käynyt niin, että sen kuukauden aikana, mitä lehtien ilmestymisellä on väliä, peliin on väsätty päivityksiä, jotka hoitavat kaiken kuntoon? Oliko Laaksosen arvostelukappale muuten vain erityisen kelvotonta tavaraa? Mistä on kyse? Metacriticissä nähdään myös vaihtelua, bugit mainitaan joissain arvosteluissa ja joissain taas ei. Ota tuosta selvää. Onneksi ei ole minun murheeni...

3.02.2004 klo 09:02 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Teollisuuskolinaa

Kannattipa vaihteeksi lukaista huolellisemmin Cyberwaren tiedote. Listoilta löytyi teollisuuslegenda Einstürzende Neubautenin uusi Perpetuum Mobile -albumi rajoitettuna painoksena bonus-DVD:n kera. Koko paketin saa kaiken lisäksi alle kahdellakympillä! Ihan hienoa, laitoin omani varaukseen välittömästi.

Einstürzende Neubauten on ehdottomasti suurimpia suosikkejani koskaan. Bändin tyyli on vaihdellut metallinkirskunasta ystävällisempään ilmaisuun, mutta kaikkea varhaisimmista levyistä aina uusimpiin asti on sävyttänyt sama kokeileva asenne ja luova suhtautuminen soittimiin. Kokeellisuus ei ole kuitenkaan ainoa ulottuvuus, vaan biiseihinkin on nähty vaivaa. Industrialimmat voivat aloittaa tutustumisen vaikkapa Halber Mensch -levyltä, kevyemmästä ilmaisusta pitävien valinta taas on Ende Neu tai Silence Is Sexy. Väliltä löytyy vaikkapa Tabula Rasa. Yhtä ylintä suosikkia en osaisi valita, kaikki nuo ovat eri lailla mutta yhtä paljon rakkaita.

2.02.2004 klo 18:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

Muffinssit

Ruokajutuista kuulemma pidetään. Mikäpä siinä. Johanna on perinteisesti saanut vanhemmiltaan joululahjaksi kirjan. Parina viime vuonna perinne on ulottunut koskemaan minuakin. Koska minulla on hyllyssä aivan riittävästi kirjoja, joita en ole ehtinyt lukea, ajattelin pyytää jotain erilaista. Kaupassa katsellessa oli silmiin sattunut muffinssikirja, jonka mukana sai muffinssipellin. Koska Mikko pitää roinasta, se piti saada.

Ensimmäinen muffinssisatsi meni luovasti pilalle, kun reseptistä jäi uupumaan pari desiä jauhoja. 3½ desin sijasta reseptissä luki ½ desiä... Sittemmin olen kokeillut tavallisia muffinsseja, suklaamuffinsseja ja mustikkamuffinsseja. Erilaisista epäonnistumisista on oppinut yhtä jos toista hyödyllisistä. Mustikkamuffinssit valuivat ronskisti pelliltä ja vuoista yli. Mustikoita oli liikaa ja pakasteista suli vielä ylimääräistä vettä...

Perusmuffinssit onnistuvat kuitenkin jo jonkinlaisella varmuudella. Hyvä niin. Tulos on maukas, joskin kuusi muffinssia on liian vähän. Onneksi Johannan äidin varastoista löytyi käyttämätön 12 muffinssin pelti. Sitä ei ollakaan vielä kokeiltu, ehkäpä viikonloppuna voisi taas paistaa muffinsseja.

Sitten pitäisi vain käydä tarmokkaasti kokeilemaan mitä mielenkiintoisempia muffinssireseptejä! Etteköhän saa kuulla, jos jotain erityisen kiinnostavaa sattuu kohdalle.

2.02.2004 klo 18:34 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Blogiohjelma

Blogisoftaa etsivien kannattaa tarkistaa WordPress. PHP- ja MySQL-kombinaatiolla toimivan ohjelman asentaminen sujui nopeasti ja helposti. WordPress näyttää ihan vakuuttavalta tavallisimpiin tarpeisiin. Minä en aio vaihtaa, mutta uutta blogia aloittavien kannattaa tutustua.

Laajempaa sisällönhallintaa kaipaavien taas sopii tarkistaa Drupal, jolla rakentaa varsin vaivatta laajankin sivuston esimerkiksi jonkun yhteisön käyttöön. Itse siirtänen Suomen Diplomacy Seuran sivut Drupalilla toimiviksi, kunhan saan hallitukselta hyväksyntää.

Drupalista löytyy noin miljoona ominaisuutta helposti liitettävien moduulien muodossa. Tulee vähän mieleen Sveitsin armeijan linkkuveitsi, sen verran monipuolisin ominaisuuksin Drupalia on siunattu. Käyttäjille voi jaella oikeuksia eri tavoin, joten vastuuta sivuston eri osista voi hajauttaa erilaisille ihmisjoukoille.

Jos tehtäväksesi on annettu yhteisön nettisivujen väsääminen ja voit käyttää MySQL-tietokantaa, vilkaise Drupalia. Se kannattaa!

2.02.2004 klo 13:48 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tee

Olen teeihmisiä. En juo kahvia sitten missään muodossa, ei vaan maistu. Teen suhteen olen melkein snobi, kaapista löytyy Darjeelingiä ja Johannalta joululahjaksi saatua nepalilaista FTGFOP 1 Maloom First Flushia. En tiedä onko tuo huippuhienoa, jotenkin muistelisin, että mitä enemmän noita kirjaimia on jonossa, sitä parempilaatuinen tavara kyseessä on. Tiedäpä noista, molemmat ovat kuitenkin kiinnostavia juomia.

Kaikki teesnobipisteet taitavat kuitenkin karista seuraavasta tunnustuksesta: kaikista eniten kulutan Twiningsin English Breakfastia. Maidolla ja sokerilla. Ei taida olla ihan snobein tapa? Paremmin ei päivä kuitenkaan ala tai ilta etene. Seuraavaksi parasta teetä onkin varmaan Tiikerin päiväuni.

Kahviloista pitämiseeni vaikuttaa paljon teetarjonta. On ärsyttävää ährätä teepussien kanssa, varsinkin jos käytössä ei ole oikeaa lusikkaa. Haudutettua teetä sen olla pitää. Teepussista ja kuumasta vedestä rahastaminenkin tuntuu aika pahalta. Hyvässä kahvilassa tarjotaan siis haudutettua teetä ja halvalla. Yliopiston uusi kahvila täyttää ehdot: 80 sentillä saa kupillisen (tosin pienen kahvikupillisen) hyvää teetä, yleensä Keisarin morsianta tai Tiikerin päiväunta.

1.02.2004 klo 19:55 | Kommentoi | TrackBack (0)